Riippumaton tuumailija

Kirjailija Georges Perec. Ranskalainen kirjailija Georges Perec (1936-1989) on niin merkillinen kirjailija, ettei hänestä löydy sen paremmin tietoja kuin kuviakaan miehen romaanin Häviäminen julkaisseen Kustannusosakeyhtiö Teoksen nettisivuilta. Merkillinen hän on siksi, että hän perusti 63 vuotta sitten Harry Mathewsin, Italo Calvinon ja Marcel Duchampin kanssa OuLiPo -nimisen kirjallisen ryhmän. Porukan nimi suomentuu vaikkapa Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraksi, jollainen perustettiin Suomeen vuonna 2010. Tuosta porukasta löytyy lukuisia tuttuja kirjallisuudenrajoja koetelleita suomalaisia kirjoittajia Jaakko Yli-Juonikkaasta Laura Lindstedtiin . Vaan millaisesta romaanista sitten on kysymys Ville Keynäsin suomentamassa uutuudessa?  Häviäminen on siitä merkillinen romaani, että Perec on kirjoittanut sen ranskaksi käyttämättä kertaakaan ranskan kielen yleisintä vokaalia e. Keynäs puolestaan on suomentanut teoksen hylkäämällä kokonaan suomen kielen yleisimmän vokaalin a . Homman

Opetukset on kirjailija Ian McEwanin seitsemästoista suomennettu romaani. Kuva: Annalena McAfee / Otava. Harvoinpa olen lukenut kirjan, josta on ollut aivan pakko puhua jokaisen siihen tarttuneen kanssa. Harvoin, vaikken muuta oikein tunnu tekevänkään kuin lukemasta päästyänikin lukevani.  Kirja, jonka kanssa minulle kävi näin, on brittiläisen Ian McEwanin jo viime syksynä ilmestynyt romaani Opetukset . Itse asiassa se on ehkäpä yhden suosikkikirjailijani paras romaani koskaan. Sitä se on siksi, että jälleen kerran McEwan ajattelee upeasti tässä Juhani Lindholmin suomennoksessa, ja niin vaativasti, että kirja todellakin pakottaa lukijansa kerta toisensa jälkeen ottamaan kantaa. Tekikö kirjan sankari Ronald oikein? Entä hänen pianonsoitonopettajansa? Puolisonsa? Vanhempansa? Kaiken tämän McEwan rakentaa tarinaan, joka seuraa kirjailijan itsensä ikäistä, puolivälissä kahdeksankymppistä miestä tämän poika-ajoista aina vanhuuteen asti samaan aikaan, kun  maailmantapahtumat kiitävät romaa

Kirjailija Vladimir Nabokov vuonna 1973. Kuvaaja: Walter Mori, Wikimedia Commons. On sääli, että kirjailija ja kirjallisuudentutkija Vladimir Nabokov (1899-1977) taidetaan tuntea meillä oikeastaan vain yhdestä kirjastaan. Kuitenkin Nabokov kirjoitti uransa aikana Lolitan lisäksi pitkälti toistakymmentä romaania ja esimerkiksi elämäkerran Nikolai Gogolista , joka ukrainalaisena oli alun perin nimeltään Hohol. Suurin osa Nabokovin tuotannosta on suomennettu ja vuosien kuluessa julkaistu, mutta ainakin minulle hän on edelleen varsin uusi tuttavuus Naurua pimeässä -romaanista huolimatta. Siksipä olikin ilo törmätä täysin sattumalta miehen jo vuonna 1947 julkaisema romaaniin Väärin päin . Löysin pari vuotta sitten suomennetun kirjan, kun luin Ian McEwanin uusinta suomennosta Oppitunnit . Siinä pikkuälyköksi itsensä tunteva päähenkilö kantaa mukanaan juuri tuota Nabokovin teosta. Mistä toisen maailmansodan jälkihöyryissä kirjoitettu romaani sitten kertoo? Itäeurooppalaisesta maasta, jossa v