Riippumaton tuumailija

FT Timo Miettinen on kirjoittanut oivan kirjan demokratiasta, jonka me kaikki tunnemme, mutta josta me emme taida tietää oikein mitään. Kuva: Heli Sorjonen. Kaikkihan me tiedämme, mitä demokratia on, eikö niin? Se on se jännä juttu, jonka muinaisen Kreikan vapaat miehet keksivät hoitaakseen kaupunkivaltioidensa asioita kaikessa rauhassa ja sovussa. Onhan se toki sitäkin, mutta luulenpa, että käsityksemme demokratiasta on turhan yksioikoinen, ja sen tietää myös FT, dosentti Timo Miettinen , joka on kirjallisen verran pohtinut demokratiaa ja sen aatehistoriaa teoksessaan Demokratian aika. Lienee niin, että demokratia on vähän kaikkea kaikille. Se on tätä meikäläistä parlamentaarista ja edustuksellista demokratiaa, mutta se on myös ohjattua demokratiaa, kuten itäisessä naapurissa ja se on ollut jopa kansandemokratiaa, eli kansankansanvaltaa, joka oli systeeminä yhtä älytön kuin terminäkin. Joka tapauksessa, näin Miettinen todistaa, demokratia on käsitteenä aivan turhan laaja ja reikäinen,...

Humppaympyrä on Suvi Rimpiläisen toinen novellikokoelma. Kuva: Suvi Rimpiläisen FB-sivut. Aika outo olisi sellainen kainuulainen ihminen, joka ei huomaisi ympärillään tyhjeneviä kyliä, hylättyjä huoltoasemia ja tarpeettomiksi käyneitä baareja. Outo olisi sekin, joka ei alkaisi ajatella, miten tässä nyt on näin käynyt. Tai sitä, millaisia tarinoita nuo tyhjät huoneet voisivat kertoa, jos vain saisivat suunsa auki. Kajaanilainen Suvi Rimpiläinen on selvästi katsellut ympärilleen ja alkanut tuottaa tarinoita noilta tyhjeneviltä kyliltä. Rimpiläisen uusin ja toinen novellikokoelma Humppaympyrä on nimittäin juuri nähnyt päivänvalon. Tarinat ovat Rimpiläisen uusi aluevaltaus, sillä leipänsä hän hankkii opettamalla musiikkia. Tämä menee vähän juhlalliseksi, mutten malta olla lainaamaatta varsin monimutkaisesti ajatellutta filosofi Ludvig Wittgensteinia , joka päätyi loppujen lopuksi, tiedä sitten miten, yksinkertaiseen ajatukseen: Siitä, mistä ei voi puhua, pitää vaieta. Rimpiläisen novelle...

r Teija Töyry, Antti Hovilainen, Perttu Hallikainen ja Mika Silvennoinen vetävät toisen puoliajan aloittavalla sisävuorolla sellaisen keppijumpan, että Erika Vikmankin hengästyisi. Kuva: Minna Hyvönen. Jos yritän vajavaisin pesissanastotietoineni kuvailla Kajaanin kaupunginteatterissa perjantaina kantaesitettyä Pesismusikaalia, niin tuosta otsikosta se löytyy: loistava lyönti ajolähtötilanteessa aivan kolmosrajan tuntumaan niin, että kolmosvahti haparoi ja kenttä rullaa tyhjäksi. Kolme normaalia ja yksi kunnari! Sen kolmosvahdin rooli on tietysti minun, joka en oikein tiennyt, mitä tuleman piti, pakonomainen ja lepsu alkusarjan ottelu vaiko oikea finaali, jolla on oikeasti merkitystä. Toisaalta: pesis on yhtä aikaa niin ylevä ja juntti peli, että aivan varmasti se tarjoaa sydämentykytyksiä ihan jokaiselle katsojalle. Sanalla sanoen: Sanna Heikkisen ja Janne Kinnusen vuosikausia hautoma aihe toteutui paremmin kuin osasin odottaa. Näytelmän lähtötilanne on kainuulaisittain niin kovin ...

Norjalainen Jon Fosse sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023. Häneltä on tähän mennessä suomennettu viisi näytelmää ja yksi romaani, Aamu ja ilta. Kuva: Tom A. Kolstad. Liekö ketään Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanutta suomennettu yhtä vähän kuin norjalaista Jon Fossea . Toki nykynorjaksi kirjoittavan, syrjään vetäytyvän kirjailijan näytelmiä on meilläkin esitetty - Nimi Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2001 -  sillä viisi niistä on käännetty, mutta vasta viime vuonna, heti vuonna 2023 myönnetyn Nobelin jälkeen saimme ensimmäisen Fossen romaanin suomeksi. Nyt niitä käännetään hiki hatussa, ja tänä vuonna pitäisi ilmestyä jopa neljä uutta suomennosta. Se ainut tähänastinen, Katriina Huttusen upeasti suomentama Aamu ja ilta lisää vain ihmetystä. Jos joku kirjoittaa näin hienosti ja koskettavasti ja vain muutaman sadan kilometrin päässä meistä, on melkoinen ihme, ettei kukaan ole löytänyt Fossen romaaneja ennen tätä. Onneksi meillä on jo Aamu ja ilta , 120-sivuinen, p...

  Kirjeitä eri-ikäiselle itselleen ja ruumiilleen kirjoittavat Jose Viitala (vas.), Milla Kuikka, Satu Turunen ja Vera Veiskola. Kuva: Minna Hyvönen. Olet, Ella Kähärä , melkoinen kirjeenkirjoittaja!   Kajaanin kaupunginteatterin kantaesitykseen nimeltä Ruumiilleni olet taikonut peräti 32 lyhyttä toki, mutta niin tärkeää ja terävästi itseäsi ja meitä muita katsovaa kirjettä. Siksipä vastaan nyt Sinulle tällä omallani ja kerron, miltä tuntui saada Sinulta nuo kirjeet. Kuvaat kirjeissäsi ihmisen elämän tärkeitä vaiheita, iloja, pettymyksiä, sairastumista, paranemista, kuolemanpelkoa ja siitä havahtumista. Opiskeluaikainen ystäväsi Joel Härkönen on ohjannut kirjekokoelmistasi kerrassaan liikuttavan ja syvän kokonaisuuden, jolle näyttelijät Milla Kuikka, Satu Turunen, Vera Veiskola ja Jose Viitala antavat omat ruumiinsa, mielensä ja eläytymiskykynsä kaikkineen. Voisi luulla, että kun esitys koostuu 32 kirjeestä, siitä tulisi sekava tai hajanainen, mutta ei. Onnistut, Ella, pitämä...