Han Kang on Nobelinsa ansainnut

Han Kang voitti tänä vuonna Nobelin kirjallisuus-palkinnon. Kuva: Park Jaehong.

Että kerrankin Nobelin kirjallisuuspalkinto menee kirjailijalle, jota on ehditty jo ehditty suomentaa! Että palkinnon saa niinkin nuori kuin vuonna 1970 syntynyt kirjailija, ja vieläpä nainen ja Etelä-Koreasta!

Kun nyt olen onnistunut saamaan käsiini Han Kangin tuotannon varhaisimmat suomennokset, Brooker-palkinnon jo vuonna 2016 voittaneen Vegetaristin ja sitä pari vuotta nuoremman Ihmisen teot, en voi muuta kuin onnitella palkintokomiteaa rohkeasta ja ehdottoman oikeasta valinnasta.

Han Kang kirjoittaa järkyttävän rehellisesti ja kuitenkin kiihkoilematta tästä ajasta ja oman maansa lähihistoriasta. Näiden kahden romaanin perusteella lukijalle esittäytyy kirjailija, joka hallitsee suvereenisti niin yksittäisen ihmisen tragedian kuin kokonaisen kansakunnan kipeän trauman kuvaamisen. Ja ennen kaikkea Han Kang kirjoittaa niin juohevasti, että minä hotkaisin teokset kolmessa päivässä.

Vegetaristin kansi on Christopher Brandin käsialaa.

                                                                                 ***

Vegetaristi kertoo naisesta, joka näkee unen. Tuon unen vuoksi hän lopettaa kokonaan lihan syömisen, mutta eihän se noin vain käy kulttuurissa, jossa lihan syöminen on normi ja jokainen lihaa hyljeksivä vähintäänkin epäilyttävä, jos ei peräti mieleltään sairas.

Kirjassaan Han Kang kertoo, kuinka valtavalla voimalla niin vegetaristiksi ryhtyneen naisen suku kuin koko terveydenhoitojärjestelmä käyvät lihasta kieltäytyvän kimppuun. Etenkin suvun miehille vegetaristitytär on pelkkä häpeä, jonka suu on aukaistava väkisin ja jonka sisään lihamöykky on tungettava vaikka vegetaristi kuinka vastustelisi.

Eipä silti, ei tyttären äitikään lihan nielemisen lopettamista hyväksy, ei toki. Tuollainen ihmisraasu kun on vain muistutus siitä, miten epäonnistunut nainen on äitinä olemisessa.

Vegetaristin kovassa liike-elämässä kiipivälle aviomiehelle vegetaristi on moninkertainen riesa, kun taas sisaren taiteilijamies ymmärtää naisen valintaa omalla tavallaan: koska vegetaristi tekee omasta elämästään kokonaistaideteoksen, hän suostuisi varmasti merkilliseen taidekokeiluun, jonka perimmäisenä syynä taitaa sittenkin olla kaikki muu kuin taiteen tekeminen.

Sen verran viisas ajattelija Han Kang on, ettei hän tyydy vain pohtimaan ihmisiä suhteessa toisiinsa, vaan ihmisen osaa maailmankaikkeudessa. Voiko mikään nykymaailmassa perustua siihen, että ihmisyksilö alkaa tuntea itsensä osaksi muuta luomakuntaa? Voiko ihminen alkaa tuntea yhteyttä puihin ja kasveihin sen sijaan, että tottelisi ihmisten maailman merkillisiä periaatteita ja käytäntöjä?

Ihmisen teot -romaanin kansi on Tom Darracottin käsialaa.

                                                                            ***

Ihmisen teot on romaani, joka tuo lukijan mieleen toisen naisnobelistin, valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitšin, jonka järisyttävät dokumenttiromaanit ovat vieneet lukijansa niin Tsernobylin voimalaonnettomuuteen, puna-armeijan naisten kokemuksiin toisesta maailmansodasta kuin ihan vain neuvostoihmisen loppuun.

Han Kang tarttuu Ihmisen teoissa Gwangjun kaupungissa Etelä-Korean lounaisosassa 18.-27.5. 1980 tapahtuneeseen kansannousuun ja sitä seuranneeseen verilöylyyn. Kun kaupungin asukkaat ja opiskelijat nousivat vallan kaapannutta kenraalia ja sotilasjunttaa vastaan, nämä vastasivat kansalaisten demokratiavaatimuksiin lähettämällä armeijan paikalle. Ainakin 200 mielenosoittajaa tapettiin joko suoraan ampumalla tai pidätyskeskuksissa kiduttamalla.

Gwangjun on Han Kangin kotikaupunki, josta hän muutti perheineen pois juuri ennen verilöylyä. Tapahtumat, josta perheen aikuiset ja heidän tuttavansa supisivat niin, etteivät lapset kuulisi, jäivät vaivaamaan kirjailijan mieltä niin kovasti, että hän alkoi maanisesti lukea kaiken, mitä joukkomurhasta oli kirjoitettu ja kuvattu.

Asiakirja-aineiston avulla hän kehittää tarinan kansannousuun osallistuneesta yläkoululaisikäisestä pojasta, jonka kokemuksia hän seuraa niin tämän ystävien kuin perheenjäsentenkin kertomina. Ja ne kokemukset eivät ole kauniita, vaikka Dong-ho selvisikin sikäli vähällä, että joku paikalle komennettu sotilas ampui lapsen kuoliaaksi niin, ettei tämän tarvinnut kärsiä kidutuskeskuksissa.

                                                                            ***

Han Kang ei totisesti säästele sanojaan, kun kuvaa, miten sotilaat kuulustelivat ja pieksivät uhrejaan. Kuvaukset naisten raiskaamisesta kolmikymmensenttisellä puuviivottimella ovat kerrassaan kuvottavia, mutta vielä järkyttävämpää on tietysti se, että joku ihminen teki sellaisenkin teon. Siitä kirjan kerrassaan oivaltava nimi.

Niin että kun me nyt ihmettelemme Etelä-Korean vaurastumista, ajelemme siellä tehdyillä sähköautoilla ja jorailemme Gangnam Stylen rytmien tahtiin, taustalla on äärimmäisiä tapahtumia ja erityisen väkivaltainen ja autoritaarispatriarkaalinen kulttuuri. Taajaan uutisoidut korealaisnuorten itsemurhat kertovat, etteivät olot nyt demokratiasta huolimatta ole sellaiset kuin niiden pitäisi olla. Sellaiset, joissa ihminen voisi esimerkiksi valita vaikkapa sen, syökö lihaa vai sylkeekö sen suustaan.

Han Kung: Vegetaristi, englanninnoksesta suomentanut: Sari Karhulahti. Gummerus, 2017. Koreankielinen alkuteos, 2007. 215 s.

Han Kung: Ihmisen teot, suomentanut: Sari Karhulahti. Gummerus, 2018. Koreankielinen alkuteos, 2014. 231 s.