Riippumaton tuumailija

Kommellukset alkavat, kun äiti-Kiljunen (Mervi Hilli), Luru (Saga Pyykkönen) ja Mökö (Veeti Schroderus) saapuvat vuokraamaansa kesäpaikkaan. Kuva: Minna Hyvönen. Ilja Mäkelän  ajatus  Kiljusen herrasväestä  teatterinlavalla on oikeastaan varsin osuva. Mäkelä ei sovitakaan  Jalmari Finnen  tekstejä sellaisinaan näytelmäksi, vaan luo näytelmän, joka kertoo näytelmästä ja sen vastaanotosta. Mäkelä panee teatteri-Kiljuset kohtaamaan esitystä seuraamaan tulevat oikeat Kiljuset, niin että soppahan siitä syntyy, ja mukavia väärin- ja oikeinkäsityksiä. Kaiken lisäksi  Sanna Heikkisen  ohjauksessa Kiljusnäytelmää ohjaa lavamanageri ( Nawal Zughayer ), jonka epäkiitollisena tehtävänä on pitää kahden Kiljusperheen sekoilu jollakin tavalla kasassa. Siihen hän käyttää vaikkapa kaukosäädintä, josta etenkin näytelmän alkuun saadaan mukava lisä. Mäkelän tapaan käsitellä Finnen Kiljusia sisältyy kuitenkin suuri vaara, joka valitettavasti toteutui ensi-illassa: näy...

  Haluan kuulla kaiken sitoo yhteen kolme Elizabeth Stroutin romaanien henkilöä, Lucy Bartonin, Olive Kitteridgen ja Bob Burgessin. Kuva: Jonne Räsänen. Olen miettinyt monesti, mikä ihme  Elizabeth Stroutin  romaaneissa minua oikein kiinnostaa. Olen lukenut varmaan kaiken, mitä häneltä on suomennettu, mutta vasta nyt, uusimman  Haluan kuulla kaiken  -romaanin parissa asia selkisi. Minä pidän siitä, miten Strout etsii elämän merkitystä tuttujen, kirjasta toiseen toistuvien ja vanhenevien sankariensa kanssa. Niin. Strout etsii elämän merkitystä, ei sen tarkoitusta, sillä siihen hän on liian viisas ja ymmärtää vanhojen eksistentialistien tavoin, ettei elämällä ole tarkoitusta. Merkitys tai useita elämällä on kuitenkin oltava, jotta jaksaisimme pakertaa tämän aikamme täällä maan päällä. Haluan kuulla kaiken  -romaanin luettuani ymmärrän myös miksi  Tammen  oli pakko vastikään julkaista  Burgessin pojat , kirja Stroutin uran alkuvaiheilta, sillä l...

Minna Maijala on vuonna 1975 syntynyt tietokirjailija, kirjallisuushistorioitsija ja terapeutti. Kuva: Sampo Korhonen. Verrataanpa. Kun  Martti Kurjensaari  julkaisi vuonna 1975 kirjan ystävästään  Olavi Paavolaisesta , hän nimesi tämän  Loistavaksi Olavi Paavolaiseksi. Kun  Panu Rajala  julkaisi kirjan samasta miehestä vuonna   2014, hän määritteli Paavolaisen  Valosoihduksi pimeään . Paavolainen on laajasti esillä myös  Minna Maijalan  uunituoreessa elämäkerrassa kirjailija  Helvi Hämäläisestä , mutta Maijala ei pidä Hämäläisen elämään, ajatteluun ja tuotantoon vaikuttanutta Paavolaista sen kummemmin loistavana kuin valosoihtunakaan, vaan miehenä, joka ajatteli oikeastaan aina ja vain itseään. Hämäläisestä Maijala sen sijaan piirtää monipuolisen ja Hämäläisen persoonan ristiriitaisuudet ja kovuudenkin esiin tuovan kuvan. Toki Hämäläinenkin saa kirjan kannessa lisämääreen, mutta Maijalan todistuksen mukaisesti ajateltuna  kaun...