Riippumaton tuumailija

Tämän koronaviruskevään ajan suomalaiset ovat saaneet opetella tekemään etä- eli kotitöitä. Aamuisin virastoihin ja kuka minnekin vaeltaneet ihmiset ovatkin jääneet koteihinsa tekemään sitä, mitä ennen työpaikoillaan. Onpa jännää ja erikoista! Uusi normaali, niin kuin nykyisin niin taajaan tavataan sanoa, mutta mitä uutta kotityössä muka on? Ei niin mitään. Kotona tehtävä työ on yksi nykyaikaisen kapitalistisen tuotantomodon varhaisimpia innovaatioita. 1600-luvun Englannissa sitä nimitettiin putting out -systemiksi eli kustannusjärjestelmäksi. Siinä lampaanvillojen omistaja kierrätti tavaraansa etupäässä maalla asuneiden käsityöläisten kodeista toisiin kunnes pääsi myymään valmiin kankaan eteenpäin.                                                                  *** Homma toimi niin, että lampaankasvattajat hankkivat villan ja veivät sen kehrääjille, jotka kehräsivät siitä langat omilla rukeillaan. Sitten lankojen omistaja vei ne värjäreille, jotka värjäsivät ne omissa sammioissaan.

Lauri Randla , itsekin inkeriläissyntyinen nuorimies, on käsikirjoittanut ja ohjannut lapsuudestaan koskettavan elokuvan. Näkemiin Neuvostoliitto kertoo pienen pojan muistoin valtavasta maailmanjäristyksestä, kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Baltian maat saivat itsenäisyytensä. Tärkeintä tässä elokuvassa ei ole oikeastaan se, miten Randla kuvaa kokemaansa, vaan se, että kokija on lapsi, joka on painanut kaiken tarkasti mieleensä. Toki kaikki Randlan kokema oli tuttua myös kaikille tuon ajan aikuisille, mutta luulen, että he ovat vieläkin liian häpeissään muistelemaan aikaa, jossa byrokraatit vaativat lahjuksia ja kirkasotsaiset opettajat harrastivat ideologista kasvatusta, kun tavan kansa alistui tuohon kaikkeen yrittäen hyötyä tilanteesta, miten parhaiten taisi. Niklas Koumtshev on Johannes ja Nika Savolainen hänen äitinsä Lauri Randlan elokuvassa Näkemiin Neuvostoliitto. Kuva: Elen Lotman. Aivan sam alla tavalla kuin Randla, kirjailija Leelo Tungal muistelee omaa lapsuuttaan järjettö