Riippumaton tuumailija

Muutama viikko sitten näimme uutiskuvissa, kuinka muutamat maailmanhistorian pahimpia kauheuksia kestäneet ja Auschwitzin keskitysleiristä selvinneet marssivat rintarinnan Arbeit Macht Frei -kyltin alitse tasan 75 vuotta sitten vapautettuun leiriin. Maailmassa ei liene yhtään ajattelemaan pystyvää ihmistä, joka ei olisi ollut sydämestään näiden vanhusten matkassa, sillä Auschwitz on symboli kaikelle sille joukkotuholle, jonka natsi-ideologia sai aikaan. Vuonna 2015 ilmestyneessä kirjassaan yksi tärkeimmistä holokaustin tutkijoista, Timothy Snyder  esittää kuitenkin provosoivan kysymyksen, jota meidän on syytä pysähtyä miettimään. Tutkimuksessaan nimeltä  Musta maa (Siltala, 2015) hän väittää, että samalla, kun nostamme Auschwitzin holokaustin symboliksi, unohdamme ja ohitamme koko kuvan karmeuden.                                           Auschwitzin keskitysleirin portti. Kuva: Marcin Bialek / Wikimedia                                                                          

Taneli Mustonen on päässyt jälleen ohjaamaan elokuvan, jonka joku muu on jo jossakin elokuvannut. Kahden suositun Luokkakokouksen jälkeen Mustonen on tarttunut norjalaiseen alkuperäistarinaan pariskunnasta, joka luulee itsestään liikoja ja alkaa rempata vanhaa talonrötisköä. Nyt Mustonen ja leffan tuottanut Solar Films odottavat, että meillä katsojilla olisi erinomaisen hauskaa, kun katsomme, miten Sami Hedberg putoaa lahon lattian läpi tai miten venäläiset remppamiehet kusettavat peruskorjaajapariskuntaa mennen, tullen ja vielä palatessa. Nuoripari (Kiti Kokkonen ja Sami Hedberg) tietää, että remppa aloitetaan tyhjentämällä talo. Kuva: Tiia Öhman / Solar Films                                                            *** Olen ehdottomasti huumorin ja jopa pölhökomedioiden vilpitön ystävä, mutta  Se mieletön remppa  menee kyllä yli minun huumorintajuni. En osaa enkä jaksa nauraa sille, että jollekin käy hemmetin huonosti tai joku törmää koko ajan pelkkään huonoon tuuriin

Kajaanin kaupunginteatterissa lauantaina kantaesityksensä saanut, Sanna Heikkisen käsikirjoittama ja ohjaama uusperhedraama Syyllinen kuuluu joukkoon vakavasti otettavat puheenvuorot ja tärkeät näytelmät, ja sitä se toki onkin. Puhukaamme siis ensin näytelmän esiin nostamista kysymyksistä ja palatkaamme tarinan osin erikoiseen näyttämölle panoon myöhemmin.                                                                        *** Niin. Syyllinen kertoo uusperheestä ja sen ongelmista. Meillä on esitystaidetta tekevä uusperheen äiti Päivi ( Heidi Syrjäkari ) ja myyntimiesisä Timo ( Mika Silvennoinen ). Meillä on pariskunnan yhteinen lapsi Onni ja kaksi valmista Timon ensimmäisestä avioliitosta ( Kristina Koivumies ja Heta Hirvonen ). Sitten meillä on Timon entinen puoliso ( Satu Turunen ) ja isovanhemmat ( Tarja Heinula, Perttu Hallikainen ja Anna-Kaisa Korpinen ). Sitten meillä on niitä arkipäivänä törmäyksiä, joista pitäisi jotenkin selvitä. Heidi Syrjäkari tekee huiman r

Oletteko koskaan kuulleet tarinaa suomalaismiehestä, joka voitti pikkujouluista vuohen. Kun hän kertoi ilosanomaa vaimolleen, tämä ei ollut ollenkaan innoissaan. - Mihin me pannaan se? vaimo kysyi. - No makuuhuoneeseen, voittaja vastasi. - Entäs se haju? vaimo kirkastui. - No se saa tottua siihen, mies rauhoitteli. Tarina tuli väkisinkin mieleen, kun katsoin Joon-ho Bongin tänä vuonna parhaan elokuvan Oscarin  voittanutta leffaa nimeltä  Parasite . Hajusta siinäkin on kysymys. Hajusta ja luokka-asemasta.                                                                  *** Ki-Woo (Wo-Shik Choi) etsii sisarensa Da-Hyen (Ji-So Jung) kanssa ilmaista wi-fi -verkkoa slummiasuntonsa vessasta. Parasite on pohjimmiltaan mitä vakavin kapitalismikriittinen puheenvuoro, mutta sen lisäksi se on tehty vastaansanomattoman hauskasti. Jos joku meikäläisten Uuno Turhapuro -leffojen tekijä olisi ollut tarpeeksi älykäs ja ajatteleva, hän olisi saattanut pystyä melkein samaan, sillä asetel