Riippumaton tuumailija

Laukunkantaja Miihkalia esittää Perttu Hallikainen. Kuva: Ia Samoil   Ohjaaja ja käsikirjoittaja Anni Mikkelssonilla ei muutama vuosi sitten ollut vielä oikein mitään käsitystä Kainuusta, johon hänen oli tarkoitus tulla tekemään teatteria. Pari vuotta sitten hän alkoi tutustua alueeseen ja sen historiaan. Venäjän-rajan läheisyys iski heti silmään. Mikkelsson alkoi tutkia rajaa ja sen yli käymistä. Hän tutustui ikivanhaan kauppapolkuun, Vienan reittiin, joka toisessa päässään ulottuu Vienanmerelle ja toisessa Pohjanlahteen. Hän alkoi kerätä sellaisten ihmisten tarinoita, jotka olivat tuon tien kulkeneet tai tuon rajan ylittäneet. Alkoi hahmottua kantaesityksensä lauantaina saanut näytelmä nimeltä Vienanmeri - rajankäyntiä . Näytelmän sisällöksi nousivat Vienan reitin varrella asuneet tai sitä kulkeneet ihmiset. Tässä näytelmässä ihmisten tarinat kattavat hyvinkin sata vuotta. Tuoreimmissa ollaan jo tässä päivässä. Lavalle Vienanmeri hahmottuu seitsemänä ihmisenä ja heidän kohtaloinaan.

Suomentaja Mari Janatuinen on löytänyt Ruth Ben-Ghiatin käyttämälle 'strongmen' -sanalle mainion suomenkielisen vastineen. Janatuinen kääntää sen 'mahtimiehiksi', ja osuu harvinaisen oikeaan.  Ben-Ghiatin teos Mahtimiehet. Tyrannnien nousu, uho ja tuho (Atena, 2021) on puolestaan harvinaisen osuva kuvaus vaikkapa Ukrainassa mellastavalle kalsarimyrkyttäjälle. New Yorkin yliopiston historian professori Ben-Ghiat esittelee kirjassaan 17 miestä, jotka ovat säälittä ja hirveyksiä tehden rakentaneet itsestään mahtimiehiä harhaiseen ihmiskuvaansa ja häikäilemättömyyteensä turvautuen. Esimerkiksi Venäjä sotaisa johtaja Vladimir Putin ei suinkaan ole ensimmäinen kaltaisensa maailmassa viimeisen vuosisadan aikana. Ben-Ghiat kirjoittaa, kuinka nykyisten mahtimiesten juuret ulottuvat pitkälle: "He kierrättävät retoriikkaa ja toimia, jotka ovat peräisin autoritaarisuuden syntyajoilta, 1920-luvulta", Ben-Ghiat kirjoittaa, kun niputtaa yhteen niin Benito Mussolinin, Adolf

Fiolosofian kuningattaret -teoksen toimittajat Rebecca Buxton ja Lisa Whiting. Kuva: Goodreads. Muutama vuosi sitten törmäsin merkilliseen asiaan. En muista, kenestä varhaisesta suomalaisesta, yliopiston käyneestä merkkinaisesta luin, mutta löytö oli kyllä uskomaton. Jos suomalainen nainen halusi 1800-luvun lopulla aloittaa opinnot yliopistossa, hänen piti anoa vapautusta sukupuolestaan! Nainen ei siis kelvannut yliopistoon ennen kuin mukautui sen miehisiin arvoihin ja luopui tärkeästä osasta itseään. Tarina tuli mieleeni, kun luin Rebecca Buxtonin ja Lisa Whitingin toimittamaa artikkelikokoelmaa Filosofian kuningattaret - Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö (niin & näin, 2021). Tässä joukkorahoitetussa kokoelmassa tekijät esittelevät kaksikymmentä naista, jotka ovat vaikuttaneet filosofian kehitykseen 2500 vuoden aikana eri puolilla maailmaa. Minulle kirja teki hyvää. Kun kaivelin omasta kirjahyllystäni liki 900-sivuisen hakuteoksen nimeltä The Cambridge Dicti

  Jose Viitala on maaninen Jamie ja Salla Loper masentunut Steph Aleksis Meaneyn ohjaamassa näytelmässä Kemiaa, joka sai kantaesityksensä Kajaanin kaupunginteatterin Seminaarin näyttämöllä 5.2.2022. Kuva: Ia Samoil. Kyllä vain. Otsikossa seisoo sana ´tavallisille', enkä ole laittanut sitä edes lainausmerkkeihin, sillä suomen kielessä lainausmerkit eivät muuta sanan merkitystä, vaan osoittavat vain, että niiden välissä on suoraa lainausta jonkun puheesta tai kirjoituksesta. Sana on toki aivan liian lavea ja monitulkintainen, mutta tässä tapauksessa, arviossa Kajaanin kaupunginteatterin kantaesityksestä nimeltä Kemiaa se on mielestäni hyvinkin paikallaan. Amerikkalaisen Jacob Marx Ricen teksti käsittelee nimittäin mielenterveyden ongelmia, joista kaksi, manian ja masennuksen hän on ruumiillistanut kahteen näyttelijään. Näytelmän masentunut nainen, Steph, ( Salla Loper ) on varsinainen mielenterveysongelmien kokemusasiantuntija, joka on yrittänyt itsemurhaakin ensimmäisen kerran jo 1