Riippumaton tuumailija

Kirjailija Venla Hiidensalo. Kuva: Otava. Muistan aina, miltä minusta tuntui, kun vuosikymmeniä sitten näin ensimmäisen kerran yhden Tyko Sallisen Mirreistä.   Merkillisten, leveiden ja korkeiden kehysten keskeltä ikään kuin suppilon pohjalta maailmaa katseli nainen, jonka ajatuksista en kerta kaikkiaan saanut mitään selvää. Onnelliseksi häntä ei maalauksen perusteella voinut ainakaan väittää, alistuneeksi pikemminkin, ja paikkansa maalarin mallina hyväksyneenä. Tuossa vaiheessa en osannut innostua maalarista, enkä edes siinä vaiheessa, kun näin Hihhulit , vaikka sen kuvan tarinan ymmärsin erinomaisesti, jos en muuten niin Timo K. Mukan kertoman auttamana. Kun sitten jokunen vuosi sitten luin Tuula Karjalaisen Sallis-elämäkerran (Tammi, 2016), palaset alkoivat kliseisesti sanottuna loksahdella kohdalleen.  Raakojen ja jotenkin alastomien kuvien taustalta paljastui nerona pidetty mies, joka jätti jälkeensä kolme tuhoamaansa naista, ensimmäisen vaimonsa Helmi Vartiaisen ja pariskunnan t

Markku Varis: Sivistynyt lehmä. Atrain&Nord, 2020. 222 s. FT, KT Markku Varis on julkaissut esseekokoelman nimeltä Sivistynyt lehmä . Siinä Varis purkaa kahta varsin laajaa ja vaikeata käsitettä, sivistystä ja kulttuuria. Yksimielisyyttä käsitteiden sisällöstä ei ole saavutettu, Varis toteaa, eikä sellaista taida koskaan tapahtua. Silti niin sivistys kuin kulttuurikin ovat asioita, joita kannattaa ja ennen kaikkea pitää pohtia. Alkuun on kerrottava, että tunnen Variksen hyvin. Hän työskenteli vuosikymmeniä sitten muutaman vuoden toimittajana Kainuun Sanomissa . Olemme pitäneet senkin jälkeen tiiviisti yhteyttä, josta kertonee sekin, että julkaisimme aikoinaan toimittaja Aino Suholan kanssa kolmistaan Journalistisen kirjoittamisen perusteet -nimisen journalismin perusoppikirjan. Tuttavuus ei kuitenkaan ole mielestäni este tämän kirjan arvioimiselle, sillä toisaalta tuo muutaman vuosikymmenen ystävyys avaa kirjaa minulle ehkäpä hieman eri kantilta kuin satunnaiselle lukijalle. Mark