Riippumaton tuumailija

Alussa oli paukku, ja siitä asti maailmankaikkeus on laajenemistaan laajentunut, ja jossakin sen määrättömissä syvyyksissä pääsi kehittymään elämän ihme, eikä tässä vielä kaikki, tuosta elämästä eriytyi omaksi tarkasteltavakseen Suomeksi nimitetty maankolkka ja sen ihmiset. Se on Juha Hurmeen uusimman teoksen lähtökohta.   Suomi jatkaa siitä, mihin Finlandia-palkinnonkin voittanut Niemi (2017) jäi. Sen verran Hurme toki kertaa entistä, että saattelee meidät jälleen matkaan sotkan munasta, mutta päätyy melko suoraan Venäjän-vallan alle ja kohti itsenäisyyttä ja sen ajan saavutuksia. Hurme on kahlannut läpi valtavan määrän materiaalia. Suomen henkilöhakemistossa on hyvinkin reilut 700 nimeä - tarkkaa lukua en voi antaa, kun en jaksa laskea -, joista toisia hän käsittelee pitkään ja hartaasti ja toisia siksi, että heihin liittyvät tarinat nyt vain ovat niin herkullisia, ettei niitä kerta kaikkiaan voi jättää käsittelemättä. Juha Hurme on täydentänyt Niemensä Suomella. Kuva: Stefan Bremer

Tiedättekö mitä?  Jos kirjoittaisin englanniksi, otsikko kuuluisi, kuinka Medeia of Euripides meets Inspector of Gogol , mutta en tarkoittaisi jotakin sellaista, jossa Godzilla meets King Kong, mutta ymmärtäisitte silti, mitä yritän sanoa.  Heta Haanperä on ohjannut Kajaanin kaupunginteatteriin Friedrich Dürrenmattin näytelmän Vanhan naisen vierailu , jossa muinaiskreikkalainen tragedia aikuisten oikeasti törmää venäläisklassikkoon. Dürrenmatt on sijoittanut hulppean kostotarinansa pieneen ja kituvaan kaupunkiin, joka odottaa mijardöörin vierailua kuin pikkuyritys korona-avustuksia.  Siitä on yksinkertaisimmillaan kyse Kajaanissa lauantaina ensi-iltansa saaneessa klassikossa vailla vertaa, ikuisesti oikea-ajallisesta teatterikappaleesta, joka on niin vanha ja siksi aina niin uusi.   Pikkukaupunki toivottaa rikkaan vieraansa (Tarja Heinula, 2. vas.) tervetulleeksi kuorolaululla. Kuoroa johtaa rehtori (Satu Turunen). Kuva: Ia Samoil                                                    

On kiistatta hienoa, että Suomessa tehdään silloin tällöin elokuvia yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, sillä ihmissuhdesotkuja kotimaisissa leffoissa, niin kuin toki muunkinmaalaisissa setvitään aivan tarpeeksi. Ville Jankeri on uskaltautunut liki kuusikymmen- tai seitsemänkymmenlukulaisiin tunnelmiin tarttuessaan Miika Nousiaisen romaaniin ja kertoessaan vaneritehtaastaan riippuvaisen pienen keskisuomalaispaikkakunnan kuolonkouristuksista kansainvälisen kapitalismin suhdanteiden muuttuessa. Pasi (Jussi Vatanen) lähetetään lopettamaan vaneritehdasta Ville Jankerin elokuvassa Metsäjätti. Kuva: Marek Sabogal / Solar Films. Metsäjätille ei tosin riitä, että se keskittyisi purkamaan tehtaan lopettamisen aiheuttamia ongelmia, vaan mukaan on vähän väkisin tuotu myös sankareiden lapsuudenkaveruutta ja nuoruuden tapahtumia, ja niiden aiheuttamia ylimääräisiä paineita. Tehtaanlakkauttamishommiin komennettava Pasi ( Jussi Vatanen ) on lisäksi jättänyt kertomatta vaimolleen Lindalle (