Riippumaton tuumailija

Charles Bukowski Graziano Origan vuoden 2008 tekemän piirroksen mukaan. Wikimedia Commons. Aina silloin tällöin lukuhistoriani aikana olen törmännyt amerikkalaiseen undergroundin runoilijatähteen Charles Bukowskiin (1920-1994) ja aina olen ollut samalla tavalla innoissani. Tässäpä tyyppi, joka ei kaunistele elämäänsä eikä kokemaansa. Tässäpä tyyppi, joka kirjoitti paitsi runoja niin kuin langennut enkeli, rakensi elämästään eräänlaisen kokonaistaideteoksen, joka on yhtä rujo kuin juna-aseman vessa. Tässäpä tyyppi, jolla on aivan selvästi ongelmia elämänsä hallinnassa, jos sellainen poroporvarillinen tavoite asetetaan ihmisen mitaksi, mutta joka kirjoitti tavalla, johon moni kiikkustuolikirjailija ei koskaan pystynyt. Olen lukenut niin Bokowskin suurenmoisia runoja kuin hänen proosaansa. Nyt käsiini osui aivan sattumalta miehen lapsuuden- ja nuoruudenmuistoista kirjoittama omaelämäkerrallinen teos Siinä sivussa . Sammakko Kustannus julkaisi tämän jo aiemmin suomeksi vuonna 1991 ilmesty

Kirjailija Sally Salminen vuonna 1940 eli niihin aikoihin, mistä Aikani Tanskassa -muistelmateos kertoo. Osvald Hedenström / Lehtikuva / Wikimedia Commons. Juha Hurme esitteli unhoon painuneen kirjailija Sally Salmisen suomalaisille lukijoille vuonna 2018 suomentamalla uudelleen tämän esikois- ja samalla mestariteoksen Katrinan. . Tämä ahvenanmaalaisen  12-lapsisen pienviljelijäperheen tytär julkaisi esikoisensa kotiapulaisena Yhdysvalloissa työskennellessään vuonna 1936. Kun miettii, miten tärkeä romaani Ahvenanmaalle naimisiin narratun Katrinan tarina on, ei voi kuin ihmetellä sitä, miten sitä ei ole juhlittu sitten toisen maailmansodan. Kuitenkin Katrina oli romaani, jonka vasta Mika Waltarin Sinuhe ohitti kansainvälisessä suosiossa ja käännösten määrässä. Ehdittiinpä Salmiselle ehdottaa kirjallisuuden Nobel-palkintoakin, mutta sen nappasi sittemmin F.E. Sillanpää . Katrinan luojasta on viime vuosiin asti tiedetty yllättävän vähän. Nyt Teosto on lisännyt tietojamme julkaisemalla

Kirjailija Graham Greene (1904-1991) kuvattuna vuonna 1975. Kuva: Wikimedia Commons. Luulimme, puolisoni ja minä, että olimme lukeneet kaikki Graham Greenen kirjoittamat ja suomennetut kirjat. Itse asiassa minä olen aina ajatellut, että ne löytyisivät kaikki omasta kirjahyllystämme, sillä Greene on ollut vuosikymmenten ajan yksi lempikirjailijoistani. Ostelimme niitä kirja-alennysmyynneistä, enkä pettynyt koskaan yhteenkään englantilaisen romaaniin. Mutta niin vain oli, että ainakin yksi suomennos oli jäänyt huomaamatta, vuonna 1966 ilmestynyt, juuri nyt mitä ajankohtaisin romaani Näyttelijät , jonka Greene sijoitti 1960-luvun alun Haitille, jossa Francois Duvalier , Papa-Dociksi kutsuttu, oli aloittanut oman diktatuurinsa rakentamisen.  Noista ajoista ja Tonton Macoute -nimellä tunnetun äärimmäisen väkivaltaisen poliisin terrorin alusta on kulunut nyt yli kuusikymmentä vuotta, mutta Haitin tilanne on edelleen yksi maailman pahimmista. Toki Duvalierista ja hänen pojastaan ja heidän sor