Riippumaton tuumailija

Kirjailija Édouard Louis Frankfurtin kirjamessuilla vuonna 2017. Kuva: Wikimedia Commons. Ranskalainen Édouard Louis on paitsi kirjoittanut kirjoja, tehnyt itsensä. Ääriköyhyydessä varttuneesta Eddy Bellequellesta on vuosien mittaan ja määrätietoisen muokkauksen tuloksena syntynyt kirjailija, jota kuunnellaan ja jonka omaelämäkerrallisia romaaneja luetaan ympäri maailman. Tämä lapsesta asti homoutensa tuntenut nuorimies on ponnistanut pitkälle elämästä, jonka hänen vanhempansa hänelle alussa tarjosivat.  Sisullaan hän on puskenut läpi vaikeuksien ja vastoinkäymisten ja läpitunkemattomilta tuntuvien esteiden, opiskellut sosiologiaa Ranskan hienoimmassa yliopistossa, École Normale Supérieuressa , tuonut kouriintuntuvasti esiin kotimaansa jyrkät luokkarajat ja kirjoittanut esseen sosiologi Pierre Bourdieulle omistettuun kirjaan, jonka yksi kirjoittajista on kirjallisuuden Nobelin juuri voittanut Annie Ernaux . Hän on muuttanut nimensä, oikaisuttanut hampaansa, elänyt rikkaiden miesten l

Havaintopsykologi Jukka Häkkinen. Kuva: Helsingin yliopisto. Ihmisellä, näin havaintopsykologi Jukka Häkkinen kirjoittaa, on yksissä aivoissa monet, ja niillä kaikilla on omat tehtävänsä. Ensinnäkin ihmisellä on arvailevat aivot, jotka oikovat mutkia suoriksi. Toiseksi meillä on merkityksiä luovat aivot, jotka keksivät kulissien takaisia toimijoita. Ja näiden lisäksi meillä on hyvän mielen aivot, jotka pitävät toimintakykyämme yllä. Yhdessä toimiessaan nämä kaikki synnyttävät kokonaiset salaliittoaivot, jotka Häkkisen mielestä ovat "niin virittyneitä salaliitoille, että aivojen voidaan sanoa suorastaan rakastavan salaliittoteorioita". Näistä aivoista ja salaliitoista Häkkinen on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan nimeltä Salaliitot ympärilläni - Miksi totuus ei kiinnosta aivojamme? Toki Häkkinen tietää itsekin, että provosoi ja kärjistää, eikä hän ole sitä mieltä, että meidän pitää vain antautua teorioille avaruusliskoista tai jäädä odottamaan jonkun uskonlahkon vetäjän enn

    Unna (Heidi Syrjäkari) laukkaa Myrskyllään avaruuteen ja takaisin. Kuva: Minna Hyvönen. Yksi tämän maan omatekoisimmista ja alkuperäisimmistä tavoista leikkiä on rakentaa itselleen keppihevonen eli keppari. Oikeassa maailmassa oman kepparin kanssa voi matkustaa Seinäjoelle keppareiden SM-kisoihin tapaamaan maan ehdottomasti parhaat ratsastajat.   Kajaanin kaupunginteatterin uudessa näytelmässä Kepparit - VALOA PIMEYTEEN!!! sillä pääsee  Pariisiin tai vaikka avaruuteen ja takaisin, jos kaveri ensin ärsyttää, mutta sitten alkaa tuntua, että hän tarvitsee oikeasti hieman apua ja paljon lohdutusta. Ohjaaja Hanna-Kaisa Tiainen ja hänen työryhmänsä ovat ottaneet kepparia suitsista ja uppoutuneet esimurrosikäisten tyttöjen suosikkiharrastukseen, ja ovat tehneet sen vallan tosissaan.  Leikkiähän kepparit ovat, mutta miten tärkeää leikkiä! Ja miten itseohjautuvaa. Siitä kertoo sekin, että kun aikuiset oikeiden hevosten harrastajat, Hippoksen ukot, yrittivät kaapata kepparit omiin talleihi

  Tässä kuvassa kättelevät toisiaan kaksi maailman vaarallisinta miestä, Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kesäkuussa 2018. Kuva: Wikimedia Commons. Elimme vuotta 1969, kun Kristiina Halkola lauloi Petri Revon sanoin ja Kaj Chydeniuksen sanoin Laulun 20 perheestä . Sittemmin Repo on päivittänyt laulun sanoja kahteenkin kertaan niin, että luettelossa ovat aina Suomen 20 varakkainta perhettä. Yllätyksenä voi pitää sitä, että vain kaksi sukua, Ehrnroothit ja Rettigit ovat edelleen listassa mukana. Kun tutkiva toimittaja Hannu Sokala alkoi kirjoittaa omaa tietokirjaansa Maailman 50 vaarallisinta sukua , hän päätti, että mukaan pääsee vain, kun varallisuus ja sen mukana vaarallisuus pysyvät samassa suvussa vähintään kahden sukupolven ajan. Sen verran Sokalan kooste ja Revon listaus hipaisevat toisiaan, että Sokala on nostanut listalleen yhden suomalaissuvun, hisseillä ja nostolaitteilla rikastuneet Herlinit , jotka löytyvät myös Revon u

Mikko (Mika Silvennoinen) palaa kotikyläänsä estämään Anna-Liisan (Milla Kuikka) suunnitteleman avioliiton. Tapahtumien taustalla vaikuttaa Anna-Liisan neljä vuotta sitten surmaama vauva (Maija Viipuri). Kuva: Veera Konsti. Tarinanhan me kaikki muistamme.  On avioliittoa Johanneksen ( Jose Viitala ) kanssa suunnitteleva, vauvansa neljä vuotta aiemmin surmannut Anna-Liisa ( Milla Kuikka ), on Kortesuon entinen renki Mikko ( Mika Silvennoinen ), murhatun vauvan isä, joka luikki maailmalle, kun huomasi, miten surullisesti Anna-Liisan asiat olivat, ja on Anna-Liisan lupaus odottaa Mikkoa, joka tuleekin vaatimaan omaansa kuultuaan nuoreksi naiseksi varttuneen, viettelemänsä tytön avioliittosuunnitelmista. Onhan mukana toki myös Anna-Liisan kotiväki, äiti ( Satu Turunen ) ja isä (Jukka Peltola ), jotka eivät ole koskaan huomanneet, miten huonosti heidän esikoisensa voi, ja tietysti Anna-Liisan pirteä pikkusisko Pirkko ( Vera Veiskola ), joka kaiken heppahommailunsa ja puumajassa viettämänsä

  Juha Hurme jatkaa Niemen ja Suomen jälkeen Kalevalan kimppuun. Kuva: SKS Kirjat. Suohon laulamisesta on tietysti kysymys, kun kirjailija Juha Hurme pilkkoo kansalliseepokseemme Kalevalaan liittyviä myyttejä oikein olan takaa somassa pienessä kirjassaan Kenen Kalevala? (SKS kirjat, 2023.), kansallisten hurmahenkien ja Kalevalan varastajien suohon laulamisesta. Vaikka eipä silti. Ei Hurme ole ensimmäinen myytinmurtaja tällä alalla, mutta se, että hän on tarttunut aiheeseen, kertoo, etteivät aiemmat yritykset ole onnistuneet puhdistamaan myyttiä sen kaikkein vääristellyimmistä piirteistä. No otetaan esille vaikka yksi keskeisimmistä ja etenkin kansakunnan rakentamisen alkuvaiheissa käyttökelposimmista ajatuksista: Kalevalan takana on alkuruno, joka kertoo suomalaisten suurenmoisen historian alkuvaiheista. Ken tuon alkurunon ensimmäiseksi löytää, pääsee suoraan käsiksi suuren Suomen suurenmoiseen syntyhetkeen. Se, että Hurme ei pureksimatta niele kaikkea hömppää, mitä eepoksemme ympä

Kirjailija Kjell Westö pohtii uusimmassa romaanissaan sitä, miten sota ja pelkkä sen uhka vaikuttavat ihmisen mieleen. Kuva: Niklas Sandström / Otava. Minulle on kehittynyt sellainen tapa, että kun aloitan jonkun suomennetun kirjan lukemisen, katson ensin, mikä kirjan alkukielinen nimi on ja sitten lukiessani mietin, miten hyvin se vastaa romaanin sisältöä ja etenkin sitä, vastaako se sitä paremmin vai huonommin kuin kirjailijan itsensä valitsema nimi. Niin tein tietysti myös tarttuessani Kjell Westön uusimpaan romaaniin, joka kulkee suomeksi nimellä Molly & Henry . Romaani sotavuosilta. Varmasti kirjailija on hyväksynyt Laura Beckin suomentaman nimen, mutta valitettavasti Molly & Henry suuntaa lukijaansa aivan muualle kuin teoksen ruotsinkielinen nimi Skymning 41 - Roman från en krigstid tekee. Käy nimittäin niin, että kun romaania lukee näyttelijä Mollyn ja toimittaja Henryn varsin moniniitisenä ja varsin vaikeana rakkaussuhteena, niin kuin teoksen suomenkielinen nimi ohjaa