Riippumaton tuumailija

Kirjailija Sofi Oksasen uusin teos on esseekokoelma Samaan virtaan. Kuva: Toni Härkönen. Olette varmaan huomanneet, miten mielellämme me suomalaiset kuuntelemme kehuja, joiden mukaan olemme maailman parhaat Venäjä-tietäjät, mutta pitääkö väite alkuunkaan paikkaansa? Tämä on ajatus, joka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun luin Finlandia- palkitun Sofi Oksasen esseekokoelmaa Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan . Niin. Esseistähän tässä on kysymys, vaikka jokaikinen kirjan viidestä tekstistä käsittelee yhtä ja samaa asiaa, naapurimaatamme, ja sen syvää, elämää ja naisia halveksuvaa psykopatologiaa. Kirjansa nimen ja moton Oksanen on lainannut yhdeltä antiikin Kreikan lainatuimmalta filosofilta Herakleitokselta , jonka kuuluisimman tiivistyksen Panta rhei hän on lainannut kirjaansa muodossa Et voi astua kahdesti samaan virtaan, siinä virtaavat jo uudet vedet.  Demokritoksen ajatelma on käännetty monella muullakin tavalla, mutta perusajatus on selvä. Kun Oksanen lainaa sen Venäjästä k

Venäjä on aiheuttanut järkyttävää tuhoa Ukrainassa, mutta kotirintamalle selitetään, että siviilikohteisiin ei ole hyökätty, Jade McGlynn kirjoittaa kirjassaan Venäjän sota. Kuva: Tatjana Tkatshuk / Wikimedia Commons. On varmaankin niin, että jos Venäjää ei johtaisi niin vainoharhainen ja suuruudenhullu mies kuin presidentti  Vladimir Putin on, Venäjä olisi sotinut viimeisinä vuosikymmeninä vähemmän kuin mitä se nyt on tehnyt Tšetšeniassa, Georgiassa ja paraikaa Ukrainassa. Lienee kuitenkin väärin ajatella, että yksi mies on saanut kaiken tämän hulluuden aikaan, sillä onhan maassa 150 miljoonaa muutakin ihmistä, joilla luulisi olevan jotakin sanomista asioihin. Jos uskoo, ja miksipä ei uskoisi, Venäjän-tuntija Mark Galeottia , kyse on nimenomaan Putinin sodista, niin kuin Galeotti on viimeisimmän kirjansakin otsikoinut, mutta entä ne loput venäläiset? Mikä on heidän osansa ja vastuunsa Ukrainan valtion hävittämiseen tähtäävässä järjettömässä hyökkäyksessä? Putinin sota -kirjan kirjoi

Nälkämaan Jussille morsian -ohjelmaan ilmoittautuneet Kanerva (Satu Turunen) ja Hermanni (Perttu Hallikainen) odottavat kuvausryhmää. Asbesti-Anttonen (Mika Silvennoinen) odottaa Vappua. Kuva: Veera Konsti. Kerronpa heti: istahdin katsomoon vähintään hieman epävarmana siitä, mitä tuleman piti, kun Laura Mattilan ohjaama ja käsikirjoittama ja kevääseen asti loppuunmyyty tositv-mukaelma Nälkämaan Jussille morsian alkoi. Oliko tulossa parodiaa tositv-ilmiöstä? Upottaisiinko syvälle kainuulaisten naimattomien naisten ja miesten elämäntilanteisiin? Pilkattaisiinko synkkiä kainuulaisia tai Vappu Pimiää ja muita ultrailoisia ihmisten naittajia ja naurattajia? Vaan niin vain kävi, että kun esitys pääsi irti hienoisesta alkukankeudestaan ja kun Hermannin ( Perttu Hallikainen ) 15 vuotta sitten kuollut äiti ( Jukka Peltola ) väänsi tortut pirtin portaille, olin täysillä mukana. Nyt ei hupailtaisi tyhjää. Nyt ei edes yritettäisi naurattaa ihan vain naurattamisen vuoksi. Nyt otettaisiin Nälkämaan

Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseini on kasannut yksiin kansiin länsimaisen kirjallisuuden kiihottavan historian. Kuva: Liisa Valonen. Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseinilla on varmasti ollut mukavaa, kun hän on tehnyt julmetun pitkän, parintuhannen vuoden mittaisen retken erotiikkaan, pornoon ja kirjallisuuden kiihottaviin klassikoihin. Reissulta syntyi eroottinen aikamatka, joka sai nimen Kirjallisuuden kiihottava historia . Kirjan on kustantanut sopivasti Gummerus , joka on julkaissut paljon suomennettua eroticaa . Hosseinin kirjasta käy ilmi, että ihmiset ovat kirjoittaneet seksistä niin kauan kuin ovat ylipäätään kirjoittaneet, mutta vaikkapa Suomen Kansan Vanhat Runot todistavat, ettei seksin käsittelyyn ole tarvittu edes kirjoitettua kieltä, sillä tarinat ovat levinneet suusta korvaan yhtä kauan kuin ihmiset ovat olleet seksistä kiinnostuneita eli aina. Erotiikkaa on siis esitetty kirjallisesti vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Kreikkalaisen Aristofaneen Lysistrate