Riippumaton tuumailija

Rachel Kushner on saanut lukuisia palkintoja kirjoistaan. Kuva: Gabby Laurent. Kun kirjoitan, että  Rachel Kushnerin  Mars Room  on amerikkalainen romaani parhaimmillaan, tarkoitan jokaista sanaa. Se on täydellinen esimerkki amerikkalaisen kirjoittajakoulutuksen loistavuudesta ja se on uskomattoman tarkkanäköinen kuvaus sikäläisestä oikeudenkäytöstä ja vankilahelvetistä. Mars Room  rakentuu pikkuhiljaa aina siitä, kun kirjailija kuvaa siinä vaiheessa nimetöntä kahlittua naista vankikuljetuksessa kohti mantelipuutasankojen keskellä olevaa vankilaa aina siihen, kun naiselle löytyy tarinan lopussa nimi ja kun hänen rikoksensa selviää. Sitä ennen hän on nainen, josta tiedämme, että hänet on tuomittu henkirikoksesta kahteen elinkautiseen. Varmuuden vuoksi hän on saanut vielä kuusi vuotta ylimääräistä, ja USAn todellisuudessa tuomio tarkoittaa sitä, ettei hän koskaan pääse pois vankilasta. Eräälainen välitilinpäätös ehdonalaislautakunnan edessä tehdään toki 37 vuoden istum...

  Anna (Anna Máddji Heatta) ja Ovvla (Emil Kárlsen) tutustuvat ja rakastuvat: Kuva:  Jovnna / Jouni Porsanger, Oulun kaupunginteatteri.   Toki Oulun kulttuurivuodesta jää käteen vaikka mitä, mutta saamelaisooppera  Ovvla  on ehdottomasti sen ajattominta antia. Se on kaikin tavoin oikea kulttuuriteko, ja vieläpä ehdottoman tärkeä. Se on korkeatasoista taidetta ja se ottaa kantaa asiaan, joka on kipeä haava tämän kansakunnan historiassa. Se kertoo maan sisäisestä kolonialismista, se kertoo alkuperäiskansan nujertamisesta ja se kertoo maailmasta, jossa joku, jota sorretaan, löytää aina itselleen jonkun sorrettavan. Kun suomalaisia ovat sortaneet niin ruotsalaiset kuin venäläisetkin, me olemme käyneet saamelaisten kimppuun kuin vihainen parvi mäkäräisiä. Ovvla  tekee tämän kaiken nähtäväksi yhden pienen, mieheksi kasvavan saamelaispojan tarinan avulla. Eihän tämä toki ole ensimmäinen kerta, kun pohjoisen Suomen ja Ruotsin synkkää alistamishistoriaa kuvitetaan, ...

Juha Hurmen uusin kirja palauttaa kirjailija Anni Polvan mainetta. Kuva: Annina Mannila. Kukapa muu olisi voinut asettua pelastamaan kirjailija  Anni Polvan  mainetta kuin sangen ahkerasti julkaiseva  Juha Hurme ? Onneksi asettui. Hurmeen tapa lähestyä tutkimaansa henkilöä tai ilmiötä ei nimittäin ole mikään ulkopuolisen tutkijan objektiivisuuden harhalla ratsastava akateemikko, vaan hän on pohtija, jolla on aina jotakin uutta sanottavaa kiinnostuksen kohteistaan. Niinpä Hurmen uusin teos,  Suomen nuijituin nainen - Anni Polvan elämä ja teokset  ei todellakaan ole puolueeton kuva 2,5 miljoonaa kirjaa myyneestä, mutta Suomen kirjallisen establismentin inhoamasta naisesta. Hurme asettuu ihastuttavan röyhkeästi Polvan puolelle niin, että siinä saavat kuulla kunniansa niin vaikkapa  Pekka Tarkka  kuin  Eila Pennanen , jotka käyttivät paljon energiaa Polvan mollaamiseen. Anni Polva, (s. 1915 Pietarissa ja k. 2003 Turussa), oik. Polviander, os. Heinonen...

Vuoden 1870 tervansoutajia esittävät Heidi Syrjäkari ja Mikael Karvia. Kuva: Minna Hyvönen. Ohjaaja  Eeva Rajakankaalla  ja käsikirjoittaja  Juti Saarella  on missio. He haluavat osoittaa meille itseämme kovinkin metsäkansana pitäville suomalaisille, miten huterat meidän käsityksemme metsistä ja niiden ekologiasta ovat. Rajakangas ja Saari ovat laatineet tiedoista ja tietämättömyyksistä puolitoistatuntisen teatteriesityksen, joka haastaa aivan jokaisen katsojan miettimään, missä mennään ja minne.  Tervan tie - onko meillä suunnitelma?  sai kantaesityksensä Kajaanin teatterin Sissilinnan näyttämöllä lauantaina. Esityksen takana oleva kaksikko on ottanut aiheeseensa tuntumaa mm. pyöräilemällä tervan kuljetusreitin aina Ouluun saakka. Koko työryhmä on vetäytynyt viikoksi  Mustarindaan  pohtimaan metsää ja sen olemusta. Näyttelijä  Heidi Syrjäkarille  tuolla reissulla kävi niin kuin monelle kirveen koskemattomassa metsässä käy: hän eksyi. Tä...

FT Helena Pilke on tutkinut ennen kaikkea propagandaa ja sensuuria. Kuva: Lukukeskus. Vanha viisaus muistaa kertoa meille, miten sanoilla on taipumus muuttua teoiksi. Harmi, että tästä totuudesta on tullut ennemminkin kulunut hokema kuin vakavasti otettava varoitus. Se, miten vakavasta asiasta on oikeasti kysymys, käy erinomaisesti ilmi propagandaa ja sensuuria tutkineen kulttuurihistorioitsija  Helena Pilken  kirjasta  Sanomalehtien sisällissota . Kun kirjan lukee, ei voi välttyä ajatukselta, ettei kukaan oikein halunnutkaan välttyä tammikuussa 1918 alkaneelta sisällissodalta, niin vankasti sitä manattiin jo kesäkuusta 1917 lähtien. Sisällissotaa edeltävien vuosien sanomalehtiä tutkinut Pilke on löytänyt varhaisimman maininnan mahdollisesta tulevasta kansalaissodasta todellakin jo kesäkuussa 1917. Sanaa käytti viipurilainen  Työ . Lehti kuvaili alkukesän kireitä viljatunnelmia: "Maanviljelijöiden asettuminen jyrkkään vastarintaan muuta yhteiskuntaa vastaan on verine...

Mariia Niskavaaran romaani voitti viime vuonna Helsingin Sanomien parhaan esikoisen palkinnon. Kuva: Meri Björn / Kosmos.   No nyt! Joka ikinen aamu töissä ollessani toivoin, että kun avaan päivän lehden, löytäisin sieltä jotakin sellaista, joka heittäisi minut kirjaimellisesti perseelleni. Eihän sellaista tietenkään tapahtunut, ja harvoin niin käy muuallakaan, mutta nyt kävi:  Mariia Niskavaaran  esikoisromaani  Ester, teurastaja  on kirja, jollaiseen törmää aivan liian harvoin. Niskavaaran romaani on yhtä aikaa niin paljon. Se on ehdottomasti kaunis, mutta yhtä ehdottomasti järisyttävän groteski. Se on ilkikurisen iloinen ja hauska samalla, kun kertoo mitä surullisimman tarinan. Se on tiivis, mutta siihen mahtuu asioita ja ajatuksia kokonaisen romaanisarjan verran. Ennen kaikkea se on romaani, jonka kirjoittajalta jää odottamaan uutta ja mahdollisimman pian.  Helsingin Sanomat  palkitsi sen viime vuonna vuoden parhaana esikoisteoksena.   Kirjan ...