Tekstit

Kiinnostavia esseitä sodasta selvinneistä

Kuva
Jenni Kirves pohtii uusimmassa kirjassaan sitä, miten sodan kokeneet ihmiset onnistuivat käsittelemään traumansa. Kuva: Otto Virtanen. Jenni Kirves on yksi niistä tutkijoista, joita sota ei jätä rauhaan. Monen lukijan muistissa lienee hänen ja Sari Näreen yhdessä toimittama teos Ruma sota , jossa kirjoittajat käsittelivät aiemmin vaiettuja talvi- ja jatkosotaan liittyviä asioita kuten vaikkapa aseistakieltäytymistä, löystynyttä sukupuolimoraalia tai esimerkiksi homoseksuaalisuutta ja huumeiden käyttämistä. Nyt, uusimmassa teoksessaan He selvisivät sodasta , Kirves suuntaa katseensa kokonaan toiseen aikaan ja toisenlaiseksi tähän asti koettuun totuuteen.  Väitöskirjaa aiheesta valmisteleva Kirves ikään kuin pohjustaa tulevaa akateemista opinnäytettään esseekokoelmalla, jonka perusväittämä on, että ajatus sodan tuhoamista miehistä ja mielistä on aivan liian yleistävä. Suurin osa rintamalla palelleista selvisi uuteen elämään, ja tuon selviytymisen tärkein ansio oli kovalla työllä. Ainei

Lyhyestä kirja kaunis - ja viisas

Kuva
Marijan rakkaus on Joel Haahtelan viidestoista romaani. Kuva: Dorit Salutskij. On oikeasti merkillistä, etten ole koskaan ennen Marijan rakkautta lukenut yhtään Joel Haahtelan romaania, vaikka hän on kirjoittanut niitä jo viisitoista ja vaikka hänet on palkittu ansioistaan kirjailijana ja vaikka hän on tavoitellut esimerkiksi Finlandia-palkintoa . Toisaalta Haahtela ei varmasti ole ainut kirjailija, jonka tasokkaan tuotannon olen syystä tai toisesta ohittanut, mutta sitä suurempi oli ilo tarttua miehen viimeisimpään, pienoisromaaniin nimeltä Marijan rakkaus . Kirjailija itsekin määrittelee teoksensa pienoisromaaniksi, ja sellainen se onkin, mutta se, että sen lukaisee varsin nopeasti, ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö se jäisi makusteltavaksi mieleen. Marijan rakkaus on yksinkertaisesti kaunis ja viisas kirja, häpeämättömän nostalginenkin ja kuinka ollakaan, vapautuu lopussaan kerrassaan uskottavaan päätökseen. Marijan rakkauden kannen on suunnitellut Päivi Puustinen.          

Niin paljon kerrottavaa, että kokonaiskuva rikkoutuu

Kuva
Konkaritoimittaja Jukka Rislakki on koonnut tietonsa tiedustelusta ja vakoilusta yksiin kansiin. Kuva: Anna Zigure. Konkaritoimittaja Jukka Rislakki on ikänsä ajan uppoutunut siihen elämisen piiriin, josta kukaan ei oikeasti halua kertoa mitään. Uusimmassa kirjassaan Tiedustelu ja vakoilu, opit, operaatiot, agentit (Docendo) hän purkaa kansien väliin ehkäpä kaiken sen tiedon, jonka on uutteralla tutkimisellaan saanut selville. Tavaraa, henkilöitä, tapahtumia ja salaisia operaatioita on niin paljon, että lukijaa hengästyttää. Itse asiassa Rislakilla on niin valtavasti kerrottavaa, että kokonaiskuva, jos sellaista on tästä maailmasta edes mahdollista tavoitella, rikkoutuu. Rislakki vyöryttää lukijan eteen vuosia ja vuosikymmeniä, ihmisiä, salaliittoja, yhteen, kahteen tai kolmeen suuntaan vakoilleita ihmisiä niin tiuhaan ja niin nopeasti aiheesta, tapahtumasta ja tiedustelijasta ja vakoilijasta toiseen, että punainen lanka tuntuu puuttuvan, jos se ei sitten ole se, ettei mitään punais

Mainio lisä kainuulaiseen paikallishistoriaan

Kuva
Marjatta Kemppainen on kirjoittanut kirjan isovanhemmistaan Antti ja Karoliina Kemppaisesta ja heidän elämästään Mieslahdessa ja Kainuussa. Kansi on Saara Hankaman käsialaa. Harvapa meistä on tutkinut oman sukunsa juuria niin tarkasti kuin Marjatta Kemppainen , joka on julkaissut kirjana sukunsa tarinan. Juuret Kainuun mullassa kertoo yhden kainuulaisen suvun,  Kemppaisten tarinan, Marjatan omien isovanhempien kautta. Siinä sivussa tulee toki esitellyksi muukin suku omista vanhemmista ja sedistä ja tädeistä ja serkuista aina isoisoisään ja tämän Rebekka-tammaan. Ja viittaukseni Rebekka-tammaan ei ole millään tavalla tyhjänpäiväinen heitto tai vitsi, sillä se oli niin hieno hevonen, että venäläiset kasakat ostivat sen siitostarkoituksiin Marjatan isoisoisältä Vilhelmi Kemppaiselta ja vieläpä sellaiseen hintaan, että siitä Vilhelmi ja Elsa Kemppainen saivat mukavan pesämunan ostaakseen maatilan Paltamon Mieslahdesta. Sittemmin tilat nimiltään Pääkkölä, Tuomela ja Uusitalo kertovat, m

Artemisia Gentileschi ja sadat muut syrjityt naistaiteilijat

Kuva
Artemisia Gentileschi: Judith surmaa Holoferneen (1614–1620). Öljy kankaalle, 199 x 162.5 cm. Uffizi Galleria, Firenze. Tuossa kirjoituksen päällä on yksi minun mielestäni hienoimmista barokin ajan maalauksista. Ei. Se ei ole Michelangelo Merisi da Caravaggion tai kenenkään muun aikakautensa miestaiteilijan, vaan naisen, Artemisia Gentileschin (1593-1653), Caravaggion aikalaisen, ja maalauksen aihekin on mitä tunnetuin: Judith surmaa Holoferneen . Teos perustuu sellaisiin Raamatun teksteihin, joita meillä luterilaisessa maailmassa ei oikein tunneta. Holofernes oli julma sotapäällikkö, joka uhkasi hävittää Judithin kansan, mutta Judithpa olikin ovela, juotti Holoferneen tukkihumalaan ja irrotti tämän pään tämän vartalosta. Niin. Tuollaistahan se on ollut, saatatte ihmetellä, mutta ainakin minulle kuva kertoo paljosta muusta, kaikesta sellaisesta, josta englantilainen Katy Hessel on kirjoittanut järkälemäisen opuksen nimeltä Taiteen historia ilman miehiä (Nemo). Kävi nimittäin niin, ett

Patriarkka Kirill maailmanloppua rakentamassa

Kuva
Dosentti Juha Meriläisen kirja Putinin alttaripoika avaa suomalaisille aivan uuden näkökulman patriarkka Kirillin ja Venäjän ortodoksisen kirkon suhteesta Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan. Kuva: Jonne Räsänen / Otava. Voi olla, että tämän kirja-arvion otsikko särähtää jonkun lukijan mielessä, mutta kun se näyttää olevan täyttä totta. Ja sen todistaa todeksi teologi Juha Meriläinen kovin vähälle huomiolle jääneessä, viime vuoden lopulla ilmestyneessä kirjassaan Putinin alttaripoika . Niin että lyön heti pöytään ne Meriläisen teesit, joista minä tuon maailmanlopun luen. Venäjän ortodoksisella kirkolla on nimittäin kaksi opillista periaatetta ylitse muiden: eskatologisuus ja messiaanisuus.  Eskatologisuus tarkoittaa sitä, että Venäjän kirkko on vuosisatojen ajan kokenut tehtäväkseen luotsata kirkkokansaa ja koko maailmaa Venäjän johdolla kohti aikojen päättymistä, myyttistä maailmanloppua ja hyvän voittoa pahasta. Messiaanisuus puolestaan on ollut voimissaan Venäjällä aina, myös ateistise

Ongelma ja ratkaisu, samassa paketissa

Kuva
Mistä löytäisimme voimaa auttaa kaveria, Kajaanin Harrastajateatteri kysyy, ja löytää myös vastauksen uudessa näytelmässään Yksin?. Kuva: Heli Heikkinen. Kajaanin Harrastajateatteri vyöryttää Generaattorin lavalle säkkikaupalla yksinäisyyttä, kuuntelemattomuutta ja katkeruutta. Sitä Yksin? -esityksen työryhmä on kerännyt ihan tavallisilta kainuulaisilta. Mukana on kaikille niin tuttua hissitylyyttä kuin työpaikkakiusaamista, huumeongelmia kuin kaveri, joka muiden tietämättä hautoo itsemurhaa. Tutustumme muistinsa menettäneeseen vanhukseen ja nuoreen, joka on tahallaan tai tahattomasti ajautunut kaveriporukassaan siksi tyypiksi, jolle kaikki vyöryttävät vaikeuksiaan, mutta jonka pärjäämistä ei kukaan koskaan edes ajattele. Aiheet ovat siis graniittikallion raskaita, ja esitys virittyy sen mukaisesti enemmänkin epätoivon kuin toivon puolelle, mutta Harrastajateatterin nuorilla on onneksi ratkaisu tähän ongelmaan: aivan aito ja oikea ryhmähali, jollaisesta jokainen tähän teatteriin ja täh