Tekstit

Humanismin väkevä puolustus

Kuva
  Tutkijatohtori Jarno Hietalahti työskentelee Jyväskylän yliopistossa. Kuva: Joonas Pennanen. Olen aina pitänyt itseäni humanistina. Yksi tärkeimmistä maailmankatsomukseeni koskaan vaikuttaneista kirjoista on Georg Henrik von Wrightin neljän vuosikymmenen takainen Humanismi elämänasenteena . Mieleeni ovat kuitenkin syöpyneet syvästi myös Aulikki Oksasen runon sanat, jotka Agit Prop -yhtye lauloi: Pitäkööt leijonat makeiskorinsa / puolueettomat humanistit korulauseensa  / tätä vääryyttä vastaan / ei taistella kukkasin ja niin edelleen. Viimeisimmissä kirjoituksissaan von Wrightkin antoi periksi humanismikritiikille ja laajensi näkökulmaansa koko elonkehän käsittäväksi. Ihminen ei olekaan kaiken mitta eikä keskipiste. Olen siis vuosikaudet poukkoillut humanismini kanssa äärestä toiseen pitäen mielessäni kuitenkin koko ajan Immanuel Kantin sanat siitä, että ihminen ei ole väline vaan päämäärä. Tästä kaikesta, ja toki paljon laveammasta keskustelusta jyväskyläläinen filosofi ja tutkijatoh
Lähetä kommentti
Lue lisää

Murakamia lyhyinä erikoisina

Kuva
Haruki Murakamin kertomuskokoelma Ensimmäinen persoona on parin vuoden takaa. Kuva: Elena Seibert / Tammi. Yleensä, kun alan kirjoittaa, yritän järjestää ympäristöni mahdollisimman hiljaiseksi, mutta nyt en. Tuntuu jotenkin luontevalta, että kun pohdin Haruki Murakamin tuoretta novellikokoelmaa Ensimmäinen persoona, radiosta kuuluu samaan aikaan Muistojen bulevardi . Siitä, muistoista ja musiikista, on kysymys myös Murakamin teksteissä. Lainasin otsikkoon lyhyet erikoiset Veikko Huoviselta , sillä tuo sanapari sopii tämän tekstikokoelman arvioon kuin tyylikäs jazz hämyiseen baariin, jossa Murakamin minä-kertoja tälläkin kertaa usein vierailee. En osaa sanoa, miten tarkasti Ensimmäinen persoona noudattelee Murakamin omia elämänkokemuksia, mutta se on ainakin varmaa, että hän tietää tavattoman tarkasti, mistä kirjoittaa. Kokonaan eri asia on se, että tällä kertaa ainakin suomalaisen Murakami-fanin on paikoin vaikeaa innostua, sen verran spesifejä tietoja tai omakohtaisia kokemuksia vai
Lähetä kommentti
Lue lisää

Parannellaan ihmistä, mutta miten ja ennen kaikkea miksi?

Kuva
Filosofi Maija-Riitta Ollila pohtii uusimmassa kirjassaan ihmisen parantelemisen ongelmia ja mahdollisuuksia. Kuva: Jonne Räsänen / Otava. Ongelmamme on tämä: ihmiskunta on kohtapuoliin hävittänyt kaikki elämisen mahdollisuudet planeetalla nimeltä Maa. Siksipä ihmisen on valmistauduttava muuttamaan muille planeetoille. Teknisesti muutto on jo likipitäen mahdollinen, paitsi että matkat muille taivaankappaleille tai ainakin muihin galakseihin ovat niin valtavan pitkiä, ettei niitä pystytä nykyavaruusaluksilla tekemään yhden ihmisiän aikana. On siis paranneltava tekniikkaa ja ennen kaikkea on paranneltava ihmistä kestämään pitkät muuttomatkat. Ratkaisu ongelmaan olisi filosofi Maija-Riitta Ollilan mielestä hyvinkin yksinkertainen: lopetetaan Maan pilaaminen ja aletaan päinvastoin pelastaa sitä kaikin käytettävissämme olevin keinoin ja tiedoin. On vain niin, ettei Maan pelastaminen taida ihmislajille kelvata.  On siis todellakin alettava parannella ihmistä avaruusmatkailua kestäväksi, eikä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kun lapsille tarjotaan, tarjotaan sitten parasta, Camera obscura todistaa

Kuva
Camera obscura - osallistava esitys tutustuttaa katsojansa maailman ensimmäiseen kameraan. Piirros: Mayumi Niiranen-Hisatomi. Kajaanin kaupunginteatteri jatkaa lupaamallaan linjalla: Sissilinnan näyttämö on lasten ja nuorten ja heille tarjotaan lauantaisin vain parasta. Mainio teatteriintutustumisseikkailu Kauhulinna vei katsojansa teatterin kulissien takaiseen maailmaan, ja uusin, Inkeri Raittilan käsikirjoittama Camera obscura todistaa, että valokuvaaminen on jotakin aivan muuta kuin tolkutonta näpsimistä kännykkäkameralla. Nykyaikaan kurottaen esitys kertoo senkin, että maailman ensimmäinen selfie otettiin melkein kaksisataa vuotta sitten neulansilmäkameralla eli camera obscuralla. Jos joku ihmettelee, mitä yhteistä jokaisesta maailman teatterista löytyvällä mustalla laatikolla ja camara obscuralla on, niin kaikki. Camera obscura on kirjaimellisesti pimeä huone, jonka yhdessä seinässä on pienenpieni reikä, jonka kautta valo kulkee ja muodostaa vastapäiseen seinään kuvan. Kuvasta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tommi Kinnunen jatkaa pohjoisen mielen syväluotaamista

Kuva
Tommi Kinnusen viides romaani vie lukijansa jälleen pohjoiseen. Kuva: Joonas Brandt / WSOY Siinä vaiheessa, kun olin vielä töissä ja arvioin kirjoja työkseni, sain kaikki romaanit ja tietokirjat tuoreeltaan kustantajilta. Pääsin näin kirjoittamaan niistä aivan ensimmäisten lukijoiden joukossa. Homma oli tietysti hienoa, mutta myös vähän kummallista. Mietin monesti, millainen vastuu kriitikolla on, kun purkaa ajatuksensa jonkun vuosien työstä lehtijuttuun, jonka hitaimmatkin lukevat varttitunnissa. Kun jäin eläkkeelle, en malttanut lopettaa kirjoittamista, vaan perustin tämän blogin, jossa tuumailen etupäässä kirjoista ja teatterista. Minulle blogin kirjoittaminen on ennen kaikkea osoitus itselleni, että olen edelleen olemassa. Sitäkin hienompaa on, että tämänkertaista tekstiä laatiessani tiedän, että olen tavoittanut blogillani jo 15000 lukijaa, vaikka blogin aihepiiri on varsin suppea. Kiitos teille kaikille kiinnostuksesta! Ja ne kirjat, joita arvioin, hankin käsiini aivan samalla ta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marja Kyllönen ja nelinkertainen katharsis

Kuva
Vainajaiset on Marja Kyllösen kolmas romaani. Kuva: Annina Mannila. Marja Kyllösen parikymmentä vuotta kypsyttelemä romaani Vainajaiset löysi kuin löysikin lopulta kustantajan. Kirjailijan haastatteluista olemme saaneet lukea, miten kahdella ensimmäisellä kirjallaan maineeseen noussut tekijä meinasi menettää itsensä kokonaan, kun kolmoskirja ei kelvannutkaan entiselle kustantajalle. Onneksi Teos ymmärsi romaanin arvon ja niin Vainajaiset saavutti paitsi lukijansa, myös Finlandia -ehdokkuuden ja tämänvuotisen Runeberg- palkinnon. Vainajaiset on ehdottomasti maineensa ja lukijansa ansainnut, mutta se ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton teos. Romaanin ydinkertomus vie meidät Laimin ja Raunon riehakkaaseen nuoruudenrakkauteen ja lapsettomuuden aiheuttamaan epätoivoon ja erkaantumiseen.  Jo tuo onnettomuus, jonka Kyllönen kuvaa erittäin taitavasti ja persoonallisesti syntymättömän lapsen pariskunnan väliin nostaman aaveen avulla, olisi jollekulle toiselle kirjailijalle riittänyt, muttei K
Lähetä kommentti
Lue lisää

W.G. Sebaldin perusruno Luonnon mukaan vie lukijansa kiehtovalle matkalle ihmiseen

Kuva
W. G. Sebald syntyi Saksassa, mutta rakensi uransa eurooppalaisen kirjallisuuden professorina ja kirjailijana Englannin Norwichissa. Kuva: Goodreads. Kun joskus parikymmentä vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran Saksassa syntyneeseen, mutta Isossa-Britaniassa vaikuttaneeseen kirjailijaan ja esseistiin Winfried Georg Maximilian Sebaldiin (1944-2001), olin myyty mies. Miten joku osaakin kirjoittaa näin kiehtovasti itsestään, maailmasta ja tapahtumista sen takana kuin Sebald kirjassaan Austerlitz ? Tuon jälkeen olen etsinyt käsiini likipitäen kaiken, mitä Sebaldilta on suomennettu. Viimeisin löytöni on miehen itse perusrunoksi nimeämä proosarunomuotoinen kolmen esseen kokoelma Luonnon mukaan . Ja koska, näin Sebaldia tulkitsen, ihmisen elämässä on paljon sattumuksia, Luonnon mukaan osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan. Olimme nimittäin juuri käsitelleet Kaukametsän opiston kuvataiteen tuntemuksen kurssilla taiteilijaa nimeltä Matthias Grünewald (1470-1528), ja kuinka ollakaan, ensi
Lähetä kommentti
Lue lisää