Riippumaton tuumailija

Raimo Hakola, Ville Mäkipelto ja Juha Pakkala ovat kirjoittaneet kirjan Jumalan historiasta. Kuva: Otavamedia. Aluksi muutama sana tämän kirjoituksen keskushenkilöstä. Kun puhun kristinuskon veijarista, kirjoitan Hänen nimensä isolla J:llä, mutta kun tarkastelen ihmiskunnan tärkeintä keksintöä ikään kuin yleisesti, kirjoitan yksinkertaisesti vain jumala. Se, mikä on kaikkein tärkeintä niin tässä tekstissä kuin  Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan  ja  Raimo Hakolan  kirjassa  Jumalan synty. Isän ja pojan kätketty historia , on se, että Jumala on todellakin syntynyt jossakin ja jotenkin kehittynyt niihin muotoihin, joissa Häneen nyt törmäämme. Ja kun psykologi ja teologian tohtori Mäkipelto ja dosentit ja eksegetiikan yliopistolehtorit Pakkala ja Hakola ovat tehneet työnsä tutkimalla meille niin tuttua kristinuskoa ja sitä edeltänyttä ja nyt rinnalla elävää juutalaisuutta, he kirjoittavat nimenomaan kristinuskon Jumalasta ja juutalaisuuden Jahvesta. Kolmikon pääteesi...

Eeva Kilven tekstejä tulkitsevat Terveisin Eeva -esityksessä Satu Tuuli Karhu, Ella Pyhältö ja Suvi Eevi Karhu. Kuva: Juha Laukkanen. Ei ole mikään ihme, että tämänkesäisellä  Runoviikolla  ensi-iltansa saanut  Eeva Kilven  teksteihin perustuva esitys  Terveisin Eeva  myi itsensä loppuun kokonaista neljä kertaa. Ensiksikin Kilpi on niitä kirjailijoita, joilla on taattu paikkansa suomalaisissa sydämissä. Toiseksi Kilpi, kovia kokenut evakkolapsi, aisti maailman aivan toisenlaisella herkkyydellä kuin joku toinen tasaisissa oloissa elänyt. Ja tärkein kolmanneksi: taitava porukka rakentaa Kilven teksteistä kokonaisen esityksen, joka tuntuu. Kun vielä lavalle nousee kaksikin kajaanilaista, sisarukset  Satu Tuuli  ja  Suvi Eevi Karhu  ihastuttavan  Ella Pyhällön  kanssa, tiedossa on tapaus, jolla on eritystä painoa juuri Runoviikolla.                             ...

Itämerensuomalaisen runouden 3000-vuotista taivalta avaavan kolmiosaisen esityssarjan toisessa osassa näyttämölle nousevat Mika Piispa (vas.), Wenla Reimaluoto, Oona Jama, Juha Hurme, Pekko Käppi ja Eero Enqvist. Kuva: Juha Laukkanen. Tasan vuosi sitten  Juha Hurme  toi  Kajaanin Runoviikolle  ensimmäisen osan itämerensuomalaisen runouden 3000 vuoden historiaa käsittelevästä esityssarjasta.  Ilman miehen yhteyttä  ikään kuin johdatteli katsojansa ymmärtämään, ettei itämerensuomalainen runous ole jotakin sellaista, jonka merkittävät miehet ovat keksineet, vaikka ovatkin sen ainakin poliittisessa mielessä omineet. Hurmeen mielestä itämerensuomalainen runous nousee kansasta ja käsittelee asioita ja ilmiöitä juuri sellaisina kuin ne kansalle näyttäytyivät. Nelipolvista, alkusointuista trokeeta vetäessään muinaissuomalainen nainen tai mies paitsi siirsi suullista kirjallisuutta tuleville polville, myös kommentoi ympärillään tapahtuvaa, ja vieläpä niin vahvasti, ...

Adolf Eichmann tekee muistiinpanoja oikeudenkäynnissään Jerusalemissa vuonna 1961. Kuva: Israel Government Pressoffice / Wikimedia Commons. Mikä yhdistää vaikkapa  Sokratesta, Jeanne d'Arcia  ja  Yrjö Kallista , parintuhannen vuoden päässä toisistaan eläneitä ihmisiä, joista yksi asui antiikin Roomassa, toinen silloisella Ranskanmaalla ja kolmas koto-Suomessa? Poliittiset oikeudenkäynnit, joihin he joutuivat. Sokrates pakotettiin kumoamaan myrkkymalja, miesten vaatteissa esiintynyt Jeanne teloitettiin ja kolmesti kuolemaan tuomittu Kallinen pelastui luotisuihkulta vain siksi, että piti tovereilleen niin koskettavan jäähyväispuheen hautansa partaalla, että hänen kuolemantuomionsa muutettiin yllättäen elinkautiseksi vankeudeksi. Näistä kolmesta ja seitsemästä muusta  Jeesus Nasaretilaisesta, Jan Husista, Kaarle I:stä, Ludvig XVI:sta, Alfred Dreyfusista, Nikolai Buharinista  ja  Adolf Einchmanista  ja heidän oikeudenkäynneistään oikeushistorian ja roomala...

Hyvärisen pirtissä eletään ilon hetkiä, kun Hyvärisen Anna Kaisa (Pinja Leinonen, toinen oik.) kuulee pääsevänsä naimisiin Vatasen kanssa. Anna Kaisan onnen jakavat Hyvärisen perhe (Stefan Kalberg, Mervi Hilli, Pinja Leinonen ja Maia Karppinen). Kuva: Minna Hyvönen. Lienettekö koskaan lukeneet  Maiju Lassilan  klassikkotarinaa  Tulitikkuja lainaamassa ? Minä olen, ihan äskettäin jälleen kerran, ja kovastipa tykkäsin. Lassilan tarina kahdesta kosiomiehestä ja heidän remumatkanstaan Join kaupunkiin kihloja ostamaan on varsinaista hullunmyllyä, mutta kirjan tärkein piirre minun mielestäni on se, millä tavalla Lassila lukijaansa hemmottelee.  Putkareissut ja possun säkitykset eivät ole kirjan perimmäisin idea, vaan Lassilan myhäilevä ja viipyilevän herkullinen kieli, joka sallii lukijansa hykerrellä teos lause lauseelta ja vieläpä niin, että moniaita Lassilan virkkeitä haluaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan. Lassilassa yhteinen kansa sai aikoinaan vertaisensa kuvaajan. ...

Teemu Mäki: Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva (2011-2023, öljy kankaalle). Kuva: Seppo Turunen. Onkohan Kajaanin taidemuseossa ollut koskaan näin rankkaa ja poliittista taidenäyttelyä? Toki edesmenneen  Vexi Salmen  kokoelman saksalaista ekspressionismia ja natsien mielestä rappiotaidetta edustaneet teokset olivat puhuttelevia, mutta niin ovat kyllä museon tämän kesän vieraan,  Teemu Mäen  työt Muotokuvia ja politiikkaa  -nimen saaneessa näyttelyssä. Kun Mäki kuvaa maalauksissaan ihmisiä, jotka hän tuntee ja on tuntenut, teokset suorastaan imevät katsojan sisäänsä. Ja kun ripustuskin on mietitty tarkkaan, etenkin ison yläsalin tunnelma on hengästyttävä, painostava, julmakin, mutta  Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva  (2011-2023) muistuttaa jokaista meistä, miten pieni ihminenkin voi tehdä suuria asioita. Sotaorpoja Tšetšenian sodasta pelastaneet Gatajevit katselevat ison salin läpi sen vastapäiselle seinäll...