Riippumaton tuumailija

Olli Jalonen on kirjoittanut jälleen vahvan romaanin, tällä kertaa myös omista juuristaan. Kuva: Pekka Nieminen. Jos joku suomalainen kirjailija, tai ylipäänsä minkämaalainen tahansa, on humanisti, niin kaksinkertainen  Finlandia -voittaja  Olli Jalonen  on. Hänen romaaneissaan ei ole yhtään muiden vähäpätöisenä pitämää ihmistä, etteikö Jalonen osaisi katsoa häntäkin rakastaen ja syvästi ymmärtäen. Se on ollut ehdottomasti Jalosen tuotannon kultainen sääntö, ja sitä se on myös miehen uusimmassa romaanissa  Puhdas viiruinen elämä . Jalonen on kuljettanut lukijoitaan mitä eriskummallisimmissa ympäristöissä ja esitellyt meille monenlaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Nyt, uusimmassa romaanissaan, hän uskaltautuu kaivelemaan omia juuriaan, isovanhempiensa elämää Hämeenlinnassa. Tarina alkaa 16.6.1914 ja päättyy 18.8.1929, aikaan, jolloin, niin kuin Jalonen huomauttaa, ihmiskunnan väkimäärä ylittää jo kaksi miljardia. Kirjansa alussa Jalonen kertoo teoksensa taustoista...

Antony Beevorilta on suomennettu kahdeksan historiateosta. Kuvassa hän on Tallinnan kirjamessuilla vuonna 2014. Kuva: Maria Mõistlik. Jos meillä on tässä ajassa julkkiksemme, joiden edesottamuksia seuraamme keltaisessa lehdistössä ja somessa, niin oli reilu vuosisata sitten myös Venäjällä. Mystikoksikin sanottu  Grigori Rasputin  (1869-1916), oppimaton maalaismies Pokrovskojen kylästä, sai kiedotuksi Venäjän valtaapitävät, etenkin tsaaripariskunnan niin tiukasti likaisiin näppeihinsä, että häntä voidaan aivan oikeutetusti pitää yhtenä syynä 300-vuotisen  Romanovien  dynastian tuhoon.  Toki sitä edesauttoi ensimmäinen maailmansota, jossa  Nikolai II  sai sen verran perusteellisesti turpiinsa niin kuin oli muuten saanut vuonna 1905 Japanilta, että sisäisesti mätä systeemi romahti aina bolshevikkivallankumoukseen saakka. Mutta se, mitä brittiläinen sotahistorioitsija ja Venäjän tuntija  Antony Beevor  Rasputinista uusimmassa teoksessaan Rasputin...

Eino Leino (Sami Sainio) keskellä elämänsä ruuhkavuotta. Aarni Kouta (Antti Hovilainen) ja Olga Kyrenius (Perttu Hallikainen) seuraavat. Kuva: Minna Hyvönen. Unohtakaa  Panu Rajala  ja hänen  Virvatulensa  yhdeksän vuoden takaa! Unohtakaa  Jaakko Pakkasvirran  elokuva  Runoilija ja muusa  vuodelta 1978! Unohtakaa jopa  L. Onervan  Leino-elämänkerta, ehkäpä se paras kaikista, vuodelta 1932. Unohtakaa omat ennakkoluulonne ja kaikki, mitä olette itseenne ahtaneet kansallisrunoilijastamme ja Hövelön suuresta pojasta! Antakaa  Juha Hurmeen  tekstin viedä.  Eino - runoilijan ruuhkavuosi  taikoo eteenne yhden päivän tapahtumiin tiivistyvän Hurmeen näkemyksen Leinosta tavalla, joka ei paikkaamista kaipaa. Älkää ainakaan ihmetelkö, olisiko tuollainen päivä, 30.10. 1905, kun suurlakko alkoi, voinut oikeasti tapahtua. Ei todellakaan. Todennäköisesti Leinon suuret rakkaudet  Freya Schoultz  ( Karoliina Niskanen ) ja...

Paavo Teittinen on Helsingin Sanomien palkittu tutkiva toimittaja. Kuva: Liisa Valonen. Olenhan minä nähnyt ne ahkerat filippiiniläiset, jotka ovat keränneet tuhansia kiloja marjoja Kainuun metsistä. Olen syönyt valtavat määrät ahvenanmaalaisia omenia. Olen katsellut risteilyaluksella, kun satamaan tullessamme me ahtaudumme ulos, kun siivoojat painelevat sisään. Olen nauttinut puhtaista ja hyvin petatuista hotellisängyistä. Vaan olenko koskaan ajatellut, että nuo ahkerat, minun elämäni mukavaksi tehneet ulkomaalaiset ihmiset ovat olleet moderneja orjia, kuten  Paavo Teittinen , tietokirjallisuuden Finlandialla viime syksynä palkittu toimittaja kirjoittaa? Enpä ole, en ainakaan tarpeeksi. Siksi Teittisen  Pitkä vuoro  on mitä tarpeellisinta luettavaa meille kaikille. Lähimmäksi minun elämääni ovat tulleet filippiiniläiset marjanpoimijat, vaikken ole heitä koskaan päässyt jututtamaan, lähimmäksi niinä vuosina, kun  Kainuun Sanomat  kirjoitti heistä jutun silloin, ...

Monica Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia aloittaa trilogian. Kuva: Niklas Sandström. Viime syksynä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut  Monika Fagerholmin  romaani  Eristystila / Kapinoivia naisia  ei ole maailman helpointa luettavaa. Sen fragmentaarinen rakenne vaatii lukijaltaan keskittymistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että romaani kannattaa lukea mahdollisimman nopeasti ja pitkinä pätkinä. Itselleni se ei ollut mahdollista, vaan etenkin romaanin alkupuoliskon luin aivan liian monessa osassa. Kun sitten lopulta pystyin keskittymään kirjaan kunnolla, se vei mukanaan täysin siitäkin huolimatta, että - ja tästä havainnostani minua ette kyllä voi hirttää - se on naisen kirjoittama kirja naisista naisille. Kun mietin, miten tiivistäisin lukemani tämän arvion otsikkoon, päädyin lopulta tähän: romaanissa on kyse naisen tiestä eristyksestä itseyteen. Kirjan kansi on Sanna Manderin käsialaa.                 ...

Keskiaikaisen teatteriseurueen muodostavat Janne Kinnunen (vas.), Jukka Peltola ja Milla Kuikka. Kuva: Heimo Haverinen.   Anni Mikkelsonin  käsikirjoittamalla ja  Joel Härkösen ohjaamalla   Kajaani passiolla   varsin ymmärrettävä tavoite. Sen sijaan, että se keskittyisi liki 2000 vuoden takaisen pääsiäisen verisiin ja julmiin menoihin, se haluaa tarjota katsojilleen valoa. Entistä ymmärrettävämmäksi valon tavoittelu tulee, kun kuuntelee Kajaanin ev.lut. seurakunnan kirkkoherran Antti Minkkisen  kokemuksia kajaanilaisten kirkossa käymisistä. Kiirastorstain ja pitkäperjantain jumalanpalveluksiin, niihin, joissa kerrataan ne julmat tapahtumat, riittää kyllä väkeä, mutta pääsiäissunnuntain valon juhlaan ei niinkään. Ja samaa kaavaa noudattelee suurin osa Suomessakin koettavista Ristintie-kuvaelmista. Siksipä seurakunnan ja  Kajaanin kaupunginteatterin  yhteistuotanto  Kajaani passio  lähtee aivan toisesta kulmasta. Nyt seurataan keskiaikaist...