Riippumaton tuumailija

Monica Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia aloittaa trilogian. Kuva: Niklas Sandström. Viime syksynä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut  Monika Fagerholmin  romaani  Eristystila / Kapinoivia naisia  ei ole maailman helpointa luettavaa. Sen fragmentaarinen rakenne vaatii lukijaltaan keskittymistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että romaani kannattaa lukea mahdollisimman nopeasti ja pitkinä pätkinä. Itselleni se ei ollut mahdollista, vaan etenkin romaanin alkupuoliskon luin aivan liian monessa osassa. Kun sitten lopulta pystyin keskittymään kirjaan kunnolla, se vei mukanaan täysin siitäkin huolimatta, että - ja tästä havainnostani minua ette kyllä voi hirttää - se on naisen kirjoittama kirja naisista naisille. Kun mietin, miten tiivistäisin lukemani tämän arvion otsikkoon, päädyin lopulta tähän: romaanissa on kyse naisen tiestä eristyksestä itseyteen. Kirjan kansi on Sanna Manderin käsialaa.                 ...

Keskiaikaisen teatteriseurueen muodostavat Janne Kinnunen (vas.), Jukka Peltola ja Milla Kuikka. Kuva: Heimo Haverinen.   Anni Mikkelsonin  käsikirjoittamalla ja  Joel Härkösen ohjaamalla   Kajaani passiolla   varsin ymmärrettävä tavoite. Sen sijaan, että se keskittyisi liki 2000 vuoden takaisen pääsiäisen verisiin ja julmiin menoihin, se haluaa tarjota katsojilleen valoa. Entistä ymmärrettävämmäksi valon tavoittelu tulee, kun kuuntelee Kajaanin ev.lut. seurakunnan kirkkoherran Antti Minkkisen  kokemuksia kajaanilaisten kirkossa käymisistä. Kiirastorstain ja pitkäperjantain jumalanpalveluksiin, niihin, joissa kerrataan ne julmat tapahtumat, riittää kyllä väkeä, mutta pääsiäissunnuntain valon juhlaan ei niinkään. Ja samaa kaavaa noudattelee suurin osa Suomessakin koettavista Ristintie-kuvaelmista. Siksipä seurakunnan ja  Kajaanin kaupunginteatterin  yhteistuotanto  Kajaani passio  lähtee aivan toisesta kulmasta. Nyt seurataan keskiaikaist...

Mitä voimme tietää on Ian McEwanin kahdeksastoista suomennettu romaani. Kuva: Annalena McAfee / Otava. Brittiläinen kirjailija  Ian McEwan  ei varmaan osaakaan kirjoittaa tylsää tai mitään sanomatonta kirjaa, ei. Sen sijaan hän kirjoittaa aina jotakin äärettömän mielenkiintoista, omanlaistansa ja terävää. Juuri sellainen on miehen uusin suomennos  Mitä voimme tietää , joka kertoo niin sadan vuoden päästä tulevaisuudesta kuin meidän ajastamme. Ja se liikkuu molemmissa ajoissa niin vastaansanomattomalla voimalla kuin vain tämän hetken toden kokija sen osaa. Juonensa tasolla romaanissa on kyse kirjallisuudentutkijasta Thomas Metcalfesta, joka vuodesta 2119 käsin yrittää saada selkoa siitä, mitä tapahtui myöhemmän maailman "toisiksi kuolemattomien pidoiksi" julistamilla illallisilla vuonna 2014, kun maailmankuulu runoilija Francis Blundy esitti puolisonsa Vivienin kunniaksi kirjoittamansa ainutkertaisen runon. Tuosta runosta ei ole säilynyt yhtään ainutta kappaletta, sillä al...

Elina Kahla on Venäjään erikoistunut kulttuurintutkija. Gulagin viisas on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kuva: Klaus Welp. Luen paraikaa  Ian McEwanin  varsin mainion makuista romaania  Mitä voimme tietää . Se on eräänlainen katsaus tulevaisuudesta meidän aikaamme, mutta ei siitä tässä sen enempää, paitsi, että McEwanin romaanin motto sopii erikoisen hyvin  Elina Kailan  dokumenttiromaaniksi nimittämäänsä teokseen  Gulagin viisas . McEwan lainaa romaaninsa motoksi brittiläisen ja ranskalaisen romantiikan ajan tekijöiden elämäkertoja kirjoittavan  Richard Holmesin  ajatuksen, jonka hän esittää teoksessaan Dr Johnson & Mr Savage /1995),  ja jonka kopioin tähän kokonaisuudessaan: "Se liittyy faktan ja fiktion välimaastossa sijaitsevaan inhimilliseen todellisuuteen, jota elämäkerran kirjoittaja luo kertoessaan tarinaa toisen ihmisen elämästä, mikä näin ollen tarkoittaa, että hän sekä ottaa toisen elämän omakseen (kuten ystävyydessä) ja tekee s...

Tärkeä osa venäläistä koulunkäyntiä ovat nykyisin kaikki aseiden käyttöön liittyvät esittelyt. Kuva: Pavel Talankin. Kerrankin meillä suomalaisilla on mahdollisuus osallistua Oscar -humuun ihan kotisohvalta käsin. Enkä nyt tarkoita punaisen maton pyhien menojen valvomista, vaan sitä, että  Yle Areenassa  on nähtävissä tämänvuotisen Oscar-kisan dokumenttisarjan voittaja, venäläisen  Pavel Talankinin  kertomus omasta koulustaan ja sen muuttuneesta ilmapiiristä sen jälkeen, kun presidentti  Vladimir Putin  aloitti järjettömän hyökkäyssotansa Ukrainaan. Yksin Putinia vastaan  on dokumentti, joka englanninkielinen nimi on tätäkin sattuvampi:  Mr. Nobody against Putin , sillä siitä elokuvassa on juuri kysymys: täysin nimetön ja asematon ja vaaraton opettaja pannaan kuvaamaan opetusministeriön propagandaosaston käyttöön todisteita siitä, miten koulussa toteutetaan Putinin määräämää aivopesua, ja Talankinhan kuvaa, kuvaa ja säilöö ja salakuljettaa kuvansa...

Anni Huhtala väitteli tohtoriksi väkivalta- ja onnettomuuskuolemien julkisesta käsittelystä keväällä 2025. Kuva: Anrietta Kuosku. Tiistain  Helsingin Sanomissa  esiteltiin  Lauri Maijalan  Lahteen ohjaama teatterikappale. Näytelmän nimi on  Haapajären Elvis  ja se kertoo  Asko Argillanderin  kokemuksista perhehelvetissä, jossa väkivaltainen isä terrorisoi perhettä aina siihen asti, kun Argillanderin mummo otti ja puukotti terrorisoijan kapakassa hengiltä. Perhe pääsi vainoajastaan, jota yhteiskunta ei ollut millään keinoilla saanut kuriin, ja mummo sai tuomionsa. Silloinen tasavallan presidentti  Martti Ahtisaari  tutustui tapaukseen ja armahti vankilaan tuomitun tappajan. Ainoa asia, mikä Argillanderia jäi tapauksessa vaivaamaan oli se, ettei hän koskaan ehtinyt kiittää Ahtisaarta kädestä pitäen tämän päätöksestä. Suurin osa meistä on varmasti sitä mieltä, että tässä tapauksessa kaikki meni oikein. Mummo tuomittiin ja armahdettiin ja Ha...