Tekstit

Kaksinverroin ulkopuolinen

Kuva
Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää on Dess Terentjevan seitsemäs romaani. Kuva: Sami Reivinen. Dess Terentjevan  alter egolla, näin minä Terentjevan romaanin  Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää tulkitsen, on kaksinkertainen ongelma. Terentjevan laajan romaanin sankari, kirjailija Marusja haluaa päästä eroon Venäjän kansalaisuudestaan aivan kuten Terentjeva itsekin on elämässään tehnyt.  Lisäksi Marusja on naimisissa naisen kanssa kuten Terentjevakin, ja vaikka elämä Suomessa on varsin tavallista ja tasapainoista, se, mitä seksuaalivähemmistöille on Venäjällä ja Neuvostoliitossa tapahtunut ja yhä tapahtuu, painaa hänen mieltään. Tästä kaikesta Terentjeva on kirjoittanut moniniitisen kirjan, joka liikkuu ajassa ja paikassa. Tärkeimmät näistä ovat tämä hetki Suomessa, kun kirjaililja, rouva Korhonen, yrittää päästä irti Venäjän passistaan, ja 1980-luvun Petroskoissa, kun kaksi tyttöä ja sitemmin nuorta naista, Liza ja Ljolja, yrittävät rakastaa toisiaan maail...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Me kaikki kuolemme, mutta kuoleman jälkeen meitä ei ole

Kuva
Filosofi Timo Airaksisen uusin kirja käsittelee kuolemaa. Kuva: Wikimedia Commons. Filosofi  Timo Airaksisen  uusin pieni, mutta painava kirja  Hyvä kuolema  käsittelee nimensä mukaisesti kuolemaa ja kuolemista. Me kaikki kyllä kuolemme, siitä ei ole epäilystäkään, siis kuoleminen on jotakin, jota kannattaa tutkia, Airaksinen ajattelee, mutta kuolema ei ole mikään tila. Sitä ei ole muualla kuin surevien mielessä. Siksi ihmisen on turha kantaa siitä stressiä. Näin yksinkertaisesti Airaksisen ajattelun voisi tiivistää, mutta sittenpä ollaankin jo ongelmissa. Kuka päättää, miten ihminen kuolee? Onko lääkäreiden tehtävä ylläpitää elämää niin pitkään kuin mahdollista? Pitäisikö eutanasia sittenkin hyväksyä myös meillä Suomessa? Miten abortin vastustajat perustelevat kantansa? Airaksinen ottaa kuitenkin haasteen vastaan, ja vieläpä sangen hauskasti ja kepeästi. Erityisen vaikeaa filosofin mielestä on kirjoittaa kirjan esipuhe, joka pitää ohjeen mukaan aina kirjoittaa viime...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katja Kettu sukeltaa Brita-Kajsa Laestadiuksen elämään

Kuva
Brita-Kajsa on Katja Ketun yhdestoista kirja. Kuva: Niclas Mäkelä. Katja Kettu  on siitä inhimillinen kirjailija, että hän joko onnistuu romaaneissaan tai sitten ei. Ketun uusin Brita-Kajsa ,  Lars Levi Laestadiuksen  unhoon jääneestä vaimosta  Brita-Kajsasta , kuuluu ehdottomasti niihin onnistuneisiin, aivan  Kätilön  tuntumaan. Kettu onnistuu ennen kaikkea siksi, että hän on perehtynyt perusteellisesti Brita-Kajsan elämään ja aikaan, jolloin lestadiolaisuuden nimen saanut herätysliike mylläsi pohjoisen ihmisten elämää. Ainahan Kettu on osannut kirjoittaa, mutta se, että romaanin perään liitetty lähdeluettelo on viisi sivua pitkä, kertoo siitä, että kirjailija on ottanut työnsä kerrassaan tosissaan. Jopa kirjan sisäkansien kartta ja aikajana auttavat lukijaa syventymään tarinaan poikkeuksellisen perusteellisesti. Ja tämän kaiken Kettu on tehnyt hukkaamatta hetkeksikään tarinan päähenkilöä, Brita-Kajsaa, viisitoista lasta synnyttänyttä tietäjää ja parantaja...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elämä on kaunista ja julmaa ja kaikki löytyy Lokista

Kuva
Milla Kuikka tekee upean rooli näyttelijän urasta haaveilevana Ninana. Helsinkiläinen kirjailija Boris Trigorin (Antti Hovilainen) on heti valmis käyttämään nuoren naisen unelmaa omaksi ilokseen. Kuva: Minna Hyvönen. Eivät klassikot ole turhaan klassikoita, ei etenkään  Anton Tšehovin  tasan 130 vuotta sitten ensiesityksensä ja varsin ristiriitaisen vastaanoton saanut  Lokki .  Lokissa  on mukana kaikki, koko elämän kirjo, sen kauneus ja ehdottomasti sen julmuus, mutta  Lokki  ei ihmettele vain elämää, vaan myös taidetta ja sen tekemistä, eivätkä kummatkaan, elämä tai taide, päästä ihmistä vähällä. Anni Mikkelsson  on ohjannut jäähyväisikseen Kajaaniin juuri  Lokin , enkä ihmettele ollenkaan. Tuntuu siltä, että hän lukee klassikkoa oman elämänsä ja uransa kautta, mutta siinä, missä Tšehovin kirjailijanurasta haaveileva Konsta ( Karoliina Niskanen ) tai teatterin näyttämättämölle hinnalla millä haluava Nina ( Milla Kuikka ) joutuvat katsomaan ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kantele on pirun poliittinen peli, Jonne Putkonen todistaa

Kuva
  Sotkan munastahan maailma syntyi, Jonne Putkonen muistuttaa esityksessään Smashing kantele, mutta minkä värisestä? Kuva: Minna Hyvönen Niinhän se on, että mitä tavallisemmasta asiasta on kyse, sitä monimutkaisempi todellisuus sen takaa paljastuu. Tämän tietää myös  Jonne Putkonen , joka on laatinut Smashing kantele - nimeä   kantavan teatteriesityksen kanteleen historiasta, ja tarkemmin sanoen sen kansainvälispoliittisesta asemasta 1930-luvun lopulla, kun sekä Neuvosto-Karjalan suomalaiset että Saksan natsit tuntuivat tarvitsevan sitä omiin tarkoituksiinsa. Putkonen ei pelkästään kerro sitä, mitä kanteleelle tapahtui 1930-luvun lopulla, vaan hän tuo lavalle kunnioitettavan määrä kuva- ja filmimateriaalia, jotka kuskaavat katsojaa Euroopan pimeimpien diktatuurien tapahtumiin. Neuvosto-Karjalassa kanteleesta tuli kansallisen ja poliittisen elämän symboli, ja kansallisena varsin vaarallinen soitin näpelöitäväksi. Natsi-Saksan antropologiset kiihkoilijat puolestaan olivat l...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Olenko minä aina sama? Annie Ernaux kysyy vaikuttavassa pienoisromaanissaan

Kuva
Annie Ernaux voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 2022. Kuva: Francesca Mantovani. Hyvä taide ei koskaan ole yksinkertaista. Se ei temppuile, eikä se yritä olla enempää kuin pystyy oikeasti olemaan. Hyvä taide koskettaa lukijaansa tai kuuntelijaansa tai katsojaansa tavalla, jonka jälkeen kokija on muuttunut ainakin hieman. Tai jos ei nyt muuttunut, niin yllättänyt itsensä ajattelemasta ajatuksia, jotka eivät muuten olisi tulleet mieleen. Vuoden 2022 kirjallisuuden nobelisti, ranskalainen  Annie Ernaux  ei ole kirjoittanut yhtään kirjaa, joka ei olisi sysännyt mielessäni jotakin liikkeelle, ja niin minulle kävi myös Ernaux´n uusimman suomennoksen,  Tytön tarinan luettuani: Mikä tai kuka minä olen? Olenko aina ollut minä? Miten minusta on tullut tällainen kuin olen? Miksi katson vaikkapa 16- tai 18-vuotiaan itseni ongelmia hieman huvittuneena, vaikka silloin kaikki, mitä minulle tapahtui, tuntui vuorenkokoiselta.   Tytön tarinan kansi on Jussi Karjalaisen käsialaa. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Krasznahorkai tutkii aikaa ja kauneutta sekä ajan kauneutta ja kauheutta

Kuva
László Krasznahorkai voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2025. Kuva: Czimbal Gyula. Vuoden 2025 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittanut unkarilainen  László Krasznahorkai  ei totisesti päästä lukijaansa vähällä, mutta kun hänen pitkiin, sivutolkulla polveileviin virkkeisiinsä ja ajatuksiinsa uppoaa, lukija huomaa olevansa merkillisellä matkalla aikaan ja kauneuteen sekä ajan kauneuteen ja kauheuteen. Eikä riitä, että lukija ihmettelee Krasznahorkain lausetta, vaan hän on likipitäen ymmällään, miksi kolmannen luvun jälkeen tuleekin viides ja sen jälkeen kahdeksas, mutta siinä on kyse kirjailijan aloittamasta leikistä. Hän on numeroinut  Seiobo tuolla alhaalla  -romaaninsa 17 lukua  Fibonaccin lukujonon  mukaan niin, että viimeisen luvun numero on jo 2584. Fibonaccin jonoluvussahan numerot seuraavat toisiaan niin, että kolmas luku on aina kahden edeltävän summa.  Entä miksi Krasznahorkai sitten tekee näin? Varmaan siksi, ettei lukujen numeroinn...
Lähetä kommentti
Lue lisää