Riippumaton tuumailija

Kukahan tässä katsoo ketä? Sika itseään, me ihmiset peilaavaa sikaa vaiko sittenkin itseämme? Sitä kysyy Pekka Jylhän teos Mitä se elämä on? Kuva: Seppo Turunen. Harvoinpa olen nähnyt niin hykerryttävän hauskaa ja rentoa taidenäyttelyä kuin kesäksi  Kajaanin taidemuseoon  parkkeeranneen uutuuden.  Biologisia ilmiöitä  on täynnä toinen toistaan hienompia teoksia, jotka, paitsi että ovat ehdottomasti suomalaisen nykytaiteen huippuja, kertovat niin paljon ihmisen leikkisyydestä. Näyttely on koottu  Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmista ja se on toteutettu neljän museon, Kajaanin, Kokkolan, Riihimäen ja Rovaniemen museoiden yhteistyönä. Niinpä se tarjoaa kävijälleen 25 taiteilijan teoksia, jotka puhuvat toisilleen kuin paraskin papupata. Sen lisäksi näyttely tuo täkäläisten taiteen ystävien ulottuville taiteilijoita, joiden töitä on muulloin pitänyt matkustaa katsomaan esimerkiksi Helsinkiin tai Tampereelle. Sellainen taiteilija on toki myös  Anna Retulai...

Gorfon Corera on BBC:n toimittaja, joka on perehtynyt vakoilun maailmaan. Kuva: Gary Doak-Alamy. Jos on totta, että KGB:ssä elämänsä ajan arkistonhoitajana työskennellyt Vasili   Mitrohin  oli niin hankala ihminen, kuin mitä läntisten tierustelupalveluiden agentit häntä kuvaavat, on varma, että yhdessä elämänsä vaiheessa Mitrohin on läpeensä ällistynyt: kukaan ei ensin uskonut, että hän oli se, kuka hän väitti olevansa. Mitrohin pestautui KGB:hen nuorena idealistina ja odotti kuumeisesti päästäkseen ulkomaankomennuksille länteen. Se tietäisi hänelle ja hänen vaimolleen aineellisia etuja, joista talonpojan poika ei osannut edes uneksia. Kävi kuitenkin niin, että hän mokasi ensimmäiset ulkomaan tehtävänsä ja hänet haudattiin syvälle Ljubljankan kellareihin hoitamaan KGB:n arkistoja. Hän turhautui ja alkoi inhota palkkansa maksajaa, jonka ihmisyydenvastaisista teoista hän pääsi arkistossa lukemaan. Hän päätti tuhota kolmipäiseksi hyrdaksi kuvaamansa neuvostosysteemin ja alkoi sal...

Dosentti Antti Kujalan kirja Sotarosvojen paratiisi kertoo paikoitellen todella vastenmielisistä rikoksista. Kuva: Uzi Varon. Helsingin yliopiston Suomen ja Venäjän historian dosentti  Antti Kujalan  uusin kirja  Sotarosvojen paratiisi. Neuvostosotilaat ja -poliisit Saksassa 1945-1949  kertoo paitsi menneestä, myös nykyhetkessä. Venäläissotilaat ovat aina olleet sotarosvoja, oli sitten kyse meidän ikiomasta Isostavihastamme, toisen maailmansodan päättäneistä Saksan ja Berliinin taisteluista tai Ukrainan nykytapahtumista. "Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni", muistutti presidentti  Sauli Niinistö  reilut kymmenen vuotta sitten, ja oikeassahan hän oli, paitsi että Ukrainasta mukaan on lähtenyt paljon jopa hyvin kiinnitettyä tavaraa kuten vessanpyttyjä. Kujala keskittyy tuoreessa kirjassaan kuitenkin toisen maailmansodan loppuhetkiin ja sotaa seuranneisiin vuosiin, jolloin puna-armeijan urhot  Josif Stalinin  nimenomaisella luvalla vähän huvi...

Laila Kinnunen (Anna-Kaisa Korpinen) tarjoaa hämyisää tanssilavatunnelmaa Tanssiurheiluseura Kajaanin Casamban tanssijoille Kajaanin Harrastajateatterin kantaesityksessä. Kuva: Siiri Uppa. Ohjaaja ja käsikirjoittaja  Anja Tiaisella  ja  Kajaanin Harrastajateatterilla  on yllättävän kiinnostava näkökulma Suomen iskelmätaivaan kaikkien aikojen kirkkaimpien tähtien,  Laila Kinnusen  ja  Olavi Virran  uriin ja elämiin: pannaan laulajien äidit kertomaan heidän tarinansa heidän näkökulmastaan. Näin syntyy esitys nimeltä  Olavi ja Laila - keinu kanssani , jossa Kinnusen äiti  Kerttu  ja Virran äiti  Ida Maria  ikään kuin kilpaa kehuvat jälkikasvuaan. Näkökulma on samalla sekä ymmärtävän kekseliäs että yksinkertaisen asetelmansa vuoksi esityksen kannalta vaarallinen, mutta palaan siihen myöhemmin. Tiainen on kahlannut läpi kunnioitettavan määrän Kinnusesta ja Virrasta kirjoitettua ja kerrottua. Tuosta kaikesta hän on laatinut käsi...

Olli Jalonen on kirjoittanut jälleen vahvan romaanin, tällä kertaa myös omista juuristaan. Kuva: Pekka Nieminen. Jos joku suomalainen kirjailija, tai ylipäänsä minkämaalainen tahansa, on humanisti, niin kaksinkertainen  Finlandia -voittaja  Olli Jalonen  on. Hänen romaaneissaan ei ole yhtään muiden vähäpätöisenä pitämää ihmistä, etteikö Jalonen osaisi katsoa häntäkin rakastaen ja syvästi ymmärtäen. Se on ollut ehdottomasti Jalosen tuotannon kultainen sääntö, ja sitä se on myös miehen uusimmassa romaanissa  Puhdas viiruinen elämä . Jalonen on kuljettanut lukijoitaan mitä eriskummallisimmissa ympäristöissä ja esitellyt meille monenlaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Nyt, uusimmassa romaanissaan, hän uskaltautuu kaivelemaan omia juuriaan, isovanhempiensa elämää Hämeenlinnassa. Tarina alkaa 16.6.1914 ja päättyy 18.8.1929, aikaan, jolloin, niin kuin Jalonen huomauttaa, ihmiskunnan väkimäärä ylittää jo kaksi miljardia. Kirjansa alussa Jalonen kertoo teoksensa taustoista...

Antony Beevorilta on suomennettu kahdeksan historiateosta. Kuvassa hän on Tallinnan kirjamessuilla vuonna 2014. Kuva: Maria Mõistlik. Jos meillä on tässä ajassa julkkiksemme, joiden edesottamuksia seuraamme keltaisessa lehdistössä ja somessa, niin oli reilu vuosisata sitten myös Venäjällä. Mystikoksikin sanottu  Grigori Rasputin  (1869-1916), oppimaton maalaismies Pokrovskojen kylästä, sai kiedotuksi Venäjän valtaapitävät, etenkin tsaaripariskunnan niin tiukasti likaisiin näppeihinsä, että häntä voidaan aivan oikeutetusti pitää yhtenä syynä 300-vuotisen  Romanovien  dynastian tuhoon.  Toki sitä edesauttoi ensimmäinen maailmansota, jossa  Nikolai II  sai sen verran perusteellisesti turpiinsa niin kuin oli muuten saanut vuonna 1905 Japanilta, että sisäisesti mätä systeemi romahti aina bolshevikkivallankumoukseen saakka. Mutta se, mitä brittiläinen sotahistorioitsija ja Venäjän tuntija  Antony Beevor  Rasputinista uusimmassa teoksessaan Rasputin...