Tekstit

Aattomuus ei ole se juttu, vaan mielikuvituksen laukka

Kuva
Kirjailija Georges Perec. Ranskalainen kirjailija Georges Perec (1936-1989) on niin merkillinen kirjailija, ettei hänestä löydy sen paremmin tietoja kuin kuviakaan miehen romaanin Häviäminen julkaisseen Kustannusosakeyhtiö Teoksen nettisivuilta. Merkillinen hän on siksi, että hän perusti 63 vuotta sitten Harry Mathewsin, Italo Calvinon ja Marcel Duchampin kanssa OuLiPo -nimisen kirjallisen ryhmän. Porukan nimi suomentuu vaikkapa Mahdollisen Kirjallisuuden Seuraksi, jollainen perustettiin Suomeen vuonna 2010. Tuosta porukasta löytyy lukuisia tuttuja kirjallisuudenrajoja koetelleita suomalaisia kirjoittajia Jaakko Yli-Juonikkaasta Laura Lindstedtiin . Vaan millaisesta romaanista sitten on kysymys Ville Keynäsin suomentamassa uutuudessa?  Häviäminen on siitä merkillinen romaani, että Perec on kirjoittanut sen ranskaksi käyttämättä kertaakaan ranskan kielen yleisintä vokaalia e. Keynäs puolestaan on suomentanut teoksen hylkäämällä kokonaan suomen kielen yleisimmän vokaalin a . Homman
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ian McEwanin Opetukset panee pohtimaan ja puhumaan

Kuva
Opetukset on kirjailija Ian McEwanin seitsemästoista suomennettu romaani. Kuva: Annalena McAfee / Otava. Harvoinpa olen lukenut kirjan, josta on ollut aivan pakko puhua jokaisen siihen tarttuneen kanssa. Harvoin, vaikken muuta oikein tunnu tekevänkään kuin lukemasta päästyänikin lukevani.  Kirja, jonka kanssa minulle kävi näin, on brittiläisen Ian McEwanin jo viime syksynä ilmestynyt romaani Opetukset . Itse asiassa se on ehkäpä yhden suosikkikirjailijani paras romaani koskaan. Sitä se on siksi, että jälleen kerran McEwan ajattelee upeasti tässä Juhani Lindholmin suomennoksessa, ja niin vaativasti, että kirja todellakin pakottaa lukijansa kerta toisensa jälkeen ottamaan kantaa. Tekikö kirjan sankari Ronald oikein? Entä hänen pianonsoitonopettajansa? Puolisonsa? Vanhempansa? Kaiken tämän McEwan rakentaa tarinaan, joka seuraa kirjailijan itsensä ikäistä, puolivälissä kahdeksankymppistä miestä tämän poika-ajoista aina vanhuuteen asti samaan aikaan, kun  maailmantapahtumat kiitävät romaa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Niin paljon muutakin kuin Lolita

Kuva
Kirjailija Vladimir Nabokov vuonna 1973. Kuvaaja: Walter Mori, Wikimedia Commons. On sääli, että kirjailija ja kirjallisuudentutkija Vladimir Nabokov (1899-1977) taidetaan tuntea meillä oikeastaan vain yhdestä kirjastaan. Kuitenkin Nabokov kirjoitti uransa aikana Lolitan lisäksi pitkälti toistakymmentä romaania ja esimerkiksi elämäkerran Nikolai Gogolista , joka ukrainalaisena oli alun perin nimeltään Hohol. Suurin osa Nabokovin tuotannosta on suomennettu ja vuosien kuluessa julkaistu, mutta ainakin minulle hän on edelleen varsin uusi tuttavuus Naurua pimeässä -romaanista huolimatta. Siksipä olikin ilo törmätä täysin sattumalta miehen jo vuonna 1947 julkaisema romaaniin Väärin päin . Löysin pari vuotta sitten suomennetun kirjan, kun luin Ian McEwanin uusinta suomennosta Oppitunnit . Siinä pikkuälyköksi itsensä tunteva päähenkilö kantaa mukanaan juuri tuota Nabokovin teosta. Mistä toisen maailmansodan jälkihöyryissä kirjoitettu romaani sitten kertoo? Itäeurooppalaisesta maasta, jossa v
Lähetä kommentti
Lue lisää

Silent scream opettaa katsojaansa tarttumaan juuri tähän hetkeen

Kuva
Silent scream on opiskelukavereiden, Jouni Järvenpään (vas.) ja Vincent Verburgin yhteistyön tulos. Kuva: Minna Hyvönen. Mitä Sinulle tulee mieleen sanaparista Hiljainen huuto? Minulle jokin luontokadon yksityiskohta, jossa ihmisen hävittämän biotoopin viimeinen edustaja yrittää pelkällä olemassaolollaan kertoa, mitä kaikkea olemme tehneet väärin ja mitä meidän pitäisi tehdä, ettei tämä edustaja jäisi lajinsa viimeiseksi. Vaan tulevat siitä mieleeni myös ihmiset, apaattisiksi nälkiintyneet lapset kärpäset silmäkulmissaan ilman, että jaksavat edes hätistellä niitä pois. Hollantilainen tanssija ja koreografi Vincent Verburg ja hänen kajaanilainen kollegansa Jouni Järvenpää näkevät käsitteen aivan omasta näkökulmastaan, joka lopultakin viittaa kahteen edellä mainitsemaani mielleyhtymääni: kykyymme ylittää kosminen yksinäisyytemme ja nähdä toinen, oli se sitten ihminen tai joku muu luontokappale, eikä se onnistu muuten kuin elämällä tässä hetkessä. Hiljainen huuto ei vain taida riittää
Lähetä kommentti
Lue lisää

Venäjästä niin rujosti kuin siellä syntynyt vain osaa kertoa

Kuva
  Mihail Š i š kinin tekemä analyysi nyky-Venäjästä teoksessaan Sota vai rauha on vähintäänkin raadollinen. Kuva: Yvonne Boehler. Olen lukenut jonkun Mihail Š i š kinin kirjoittaman romaanin, mutta ne ovat olleet varsin hankalia ja monipolvisia tekstejä romaaneiksi. Siksipä hieman pelkäsin, mitä tuleman pitää, kun sain käteeni miehen kirjoituskokoelman Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (WSOY, 2023), mutta turhaanpa pelkäsin. Š i š kinin teksti on tässä teoksessa terävää, selvää ja tiukasti ajateltua. Viimeistään tämä kirjoituskokoelma kertoo meille, miten huolissaan Š i š kin on entisestä kotimaastaan ja sen tilasta. Sodan vain rauhankin hän on kirjoittanut nykyisen kotimaansa kielellä saksaksi, mutta se ei totta vie hankaloita hänen kykyään hahmottaa sitä jatkumoa, jonka takia Venäjä nyt murhaa viattomia naapurimaassaan. Mutta lähdetään tästä: Š i š kin kuvaa venäläistä ajattelua ja hallitsijoitten suhdetta hallittuihin mainiosti. Vallanpitäjät valehtelevat. Halli
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jonne Putkonen avainkokemustensa äärellä

Kuva
Jonne Putkonen näyttää lemmikkinallensa Pekka Halosen kanssa, miten Mortal Kombat -tietokonepelissä taisteltiin. Kuva: Minna Hyvönen. Eipä ole montakaan kuukautta, kun pääsimme Panu Huotarin mukaan pohtimaan hänen matkaansa rakkauden monimutkaiseen maailmaan. Nyt suurinpiirtein Huotarin ikäinen Jonne Putkonen avaa elämäänsä kohtsiltään nelikymppisenä miehenä, jonka viikottainen kohokohta ja pettymysten huipentuma on jokasunnuntainen lähettipalvelun toimittama yksin syöty perhekokoinen pitsa. Se ero Huotarin ja Putkosen tilityksissä on, että kun Huotari päätyy jopa omanlaiseensa rakkauskonsultointiin, Putkonen etsii yksin elämisensä avainkokemusta pikku-Jonnen elämästä. Ratkaiseviksi asioiksi nousevat nukkaiseksi nuutunut nalle nimeltä Pekka Halonen, tietokonepeli nimeltä Mortal Kombat ja yksi diskoiltapäivä, kun kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti. Esityksensä nimen, Mortal Kombatin , Putkonen on napannut tietokonepelistä, jossa tarkoituksena on tappaa vastustaja mitä väkivaltaisi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Omituisten otusten kerho on irti!

Kuva
Riehakkaassa lastenlaulukonsertissa lavalla nähdään mm. Antti Hovilainen (vas.), Inkeri Raittila ja Jukka Peltola. Kuva: Ia Samoil. Kun Kajaanin kaupunginteatteri sai lopultakin käyttöönsä Sissilinnan peruskorjatun näyttämönsä, oli jo päätetty, että se pyhitetään lapsille ja nuorille tarkoitetuille esityksille, ja niin on myös tehty. Talossa on seikkailtu, maalattu, ihmetelty neulanreikäkameraa ja laulettu ja soitettu. Niinpä on tavattoman luontevaa, että avajaiskauden päätteeksi teatteri tarjoaa katsojilleen Riehakkaan lastenlaulukonsertin , jonka ensi-iltaa oli lauantaina seuraamassa likipitäen täysi katsomollinen lapsia ja heidän vanhempiaan ja isovanhempiaan. Vaan mitäpä nähtiin ja kuultiin? Todellakin riehakasta menoa, kun omituisten otusten kerho pääsi irti.                                                            *** Konsertin ojannut ja koreografiasta vastannut Sonja Pakalén kertoi ennakkoon, miten konsertin kappaleet valittiin: näyttelijät istuivat alas ja alkoivat esitellä
Lähetä kommentti
Lue lisää