Tekstit

Tyyliä on, mutta kestääkö ajatus?

Kuva
Tommi Kinnunen kirjoittaa myös uusimmassa romaanissaan sodan särkemistä ihmisistä. Kuva: Ofer Amir / WSOY. Tommi Kinnunen pysyttäytyy itselleen tutuissa maisemissa ja kuvissa uusimmassa romaanissaan Kaarna . Tällä kertaa hän kertoo koillismaalaisen perheen tragedian, joka ainakin Kinnusen mielestä alkaa, kun perheen äiti Laina joutuu neuvostopartisaanien vangiksi ja kokee varsin kovia. Romaanin nykyhetkessä eletään aikaa, kun Laina makaa tiedottomana ja muistamattomana sairaalassa. Sairaalavuoteen äärelle kokoontuvat Lainan lapset, äitinsä kanssa kotitilalle jäänyt aura-autonkuljettaja Martti sekä etelään ahdistavista kotiympyröistä karanneet tyttäret Eeva ja Maija. Eeva ja Maija ovat eläneet täyttä elämää perheineen ja avioeroineen ja muine vastuksineen, kun taas Martti on siskosten mielestä hukannut elämänsä täysin tyhjään kairaa kierrellessään ja äitiään autellessaan. Äiti Laina näyttäytyykin aikuisten tyttärien mielestä vain vastenmielisenä, kiukkuisena ja pahantahtoisena naisena,

Niilo Hyttinen on Kajaanin taidemuseon syksyn tähti

Kuva
Miina ja Lassi (Mäntylän isäntäpari), 1980-luku, öljy kankaalle. 150x120 cm. Kuva: Pekka Agarth Olen varmasti katsellut kaikki Kajaanin taidemuseon näyttelyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Töissä ollessani pääsin myös tutustumaan taiteilijoihin ja keräilijöihin, joiden töitä vanhan poliisilaitoksen taiten remontoituihin huoneisiin ripustettiin. Muutama niistä on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, ehkäpä kaikkein syvimmän edesmenneen Vexi Salmen kokoelma saksalaista ekspressionismia, jota natsit tuhosivat rappiotaiteena. Uusin jalat alta -kokemukseni on Niilo Hyttisen teosten näyttely, joka koostuu Hyttisen perikunnan taidemuseolle lahjoittamista 22 teoksesta. Niiden lisäksi museon varastossa on kahdeksan Hyttistä, joita ei tällä kertaa ole otettu mukaan. Miten kuvaisin teoksia? Ne ovat leikkisiä, vitsikkäitäkin. Jotkut niistä pohjautuvat Hyttisen lempikirjailijan teoksiin. Jotkut pysäyttävät julmuudellaan, ja jotkut viittaavat mainiosti taidehistorian kuuluisimpiin teoksiin. Yksi niist

Nyt mennään eikä meinata!

Kuva
Paitsi että Karoliina Niskanen pääsee lentämään Korppu Leijonamielenä, hän tekee myös parhaan roolinsa Kajaanin teatterissa. Kuva: Minna Hyvönen. Jos olisin Korppu Leinojamieli ja näkisin ensimmäistä kertaa kaiken sen nykyaikaisen teatteritekniikan, jota Joel Härkösen ohjaamassa Veljeni Leijonamielessä käytetään, suustani pääsisi vain yksi sana: WAU! Tätäkö kaikkea, nostureita, lennätyslaitteita, videopaneeleja, halokaappi (onko se oikea termi mainiolle vempeleelle?) ja valtavasti ääntä ja valoa Kajaanin vanha ja kunnianarvoisa talo pitää nyt sisällään? Maistiaisiksi olemme toki saaneet sen pienen pyörivän näyttämön, mutta kaikki muu tekniikka yllättää kokeneenkin teatterinkatsojan. On täsmälleen oikein, että teatteri ajaa kaiken tekniikan sisään juuri Veljeni Leijonamielen tapaisessa näytelmässä. Olisi vaikea uskoa, että vaikkapa rappeutuneen Kirsikkapuiston Ranevskaja liitelisi menneen omaisuutensa yllä tai nousisi yhtäkkiä taivaaseen lavalle rakennetun talonsa takaneljänneksellä, m

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa

Kuva
  Miksipä tämä ei voisi tapahtua vaikka Kajaanissa? Elin (Milla Kuikka) ja Agnes (Vera Veiskola) Lukas Moodyssonin Funcking Åmålin Kajaanin kaupunginteatterin versiossa. Kuva: Minna Hyvönen. Jos valtiovarainministeri Riikka Purra ehtisi kiireiltään katsomaan Kajaanin kaupunginteatterin kiertueelle tekemää Fucking Åmålia , hän saattaisi, siis ehkä jopa saattaisi ymmärtää, ettei teatteri ole eliittitaidetta, jota tavallinen persu ei voi koskaan ymmärtää.  Voisi hän toki miettiä, ettei tämä nyt niin osuvasti kasva kansallisromanttisen taiteen traditioon, mutta jos hän katsoisi esityksen ajatuksen kanssa, hän voisi, siis ehkä jopa voisi ymmärtää, miten ajankohtaisista asioista teatterissa puhutaan. Onhan ilmassa toki v-sanoja ihan jokaiseen tarpeeseen, mutta entä sitten? Niinhän nuoret taitavat nykyään puhua. Kun kuulin, että Kiia Laine on tarttunut yhteen 1990-luvun elokuvasuosikkiini, hirvistyin. Miten kukaan voi saavuttaa sitä, minkä ruotsalainen Lukas Moodysson ensimmäisellä elokuval

Muina poroina ympäri Kajaania

Kuva
Porotokkamme suuntasi kuin itsestään itsensä Kajaaninjoen hienoihin maisemiin. Kuva: Hanna Romo Ehkäpä teatterihistoriani merkillisin esitys tai oikeastaan performanssi on nyt koettu. Kiersin kolme tuntia Kajaania ihan muina poroina Toisissa tiloissa -kollektiivin tuottamassa Porosafarissa . Kajaaniin Porosafari tuli vieraaksi Kajaanin teatteriin . Kollektiivi itse kutsuu ympäristötaidepalkinnonkin vuonna 2011 saanutta safaria esitystaidetapahtumaksi. Sitä se toki onkin, mutta sillä tavalla, että tällä kertaa katsojat ovatkin esiintyjiä eli me parikymmentä mukaan ilmoittautunutta olimme porotokka, joka vaelsi pitkin kaupunkia laumaälyn vieminä. Toisissa tiloissa tarkoittaa sitä, että ihminen pannaan kokemaan ympäröivää maailmaa toisen elollisen olennon karvoihin. Porojen lisäksi kollektiivi on tehnyt vastaavanlaisen safarin susista ja sukeltanut korallien sekaan. Molemmat nähdään tulevaisuudessa Kajaanissa, ja esimerkiksi Porosafari toiseenkin kertaan. Tokkamme vaelsi rakennetussa ka

Nobelisti kirjoitti tarinan tarinan taakse

Kuva
Abdulrazak Gurnah on kotoisin Tansanian Sansibarista, josta hän lähti poliittiseksi pakolaiseksi 18-vuotiaana. Kuva: Marko Taina / Tammi. Olin pitkään ihmeissäni kirjallisuuden Nobel- palkinnon vuonna 2021 voittaneen Abdulrazak Gurnahin uusimman suomennoksen kanssa. Tätäkö taas? ajattelin, kun olin lukenut Kivisydäntä reilusti yli puolen välin? Jälleen kerran kirja, jossa nuori mies etsii itseään ja huomaa omaksi ihmeekseen, miten naiset ovatkin hänestä tavattoman kiinnostuneita. Naisjuttujen sivussa kirjan sankari haahuilee opiskelupaikasta ja työstä toiseen, muuttaa uuteen asuntoon aina silloin tällöin, eikä oikein tiedä, mitä tekee ja miksi. Ei ainakaan Gurnahin sankari Salim, jonka Amir-eno tuo puoliväkisin Lontooseen opiskelemaan taloustieteitä. Kotiin Sansibarin saarelle jäävät äiti ja kotoa pois muuttanut isä, mutta se, miksi isä muutti ja miksi hän tyytyy pikkuhiljaiseen ränsistymiseen ja syrjäytymiseen, jää Salimillekin arvoitukseksi. Ja tästä Gurnah sitten kirjoittaa sen var

Jessikka Aro ja Putinin maailmansota

Kuva
Jessikka Aro jatkaa Venäjän hybridisodankäynnin muotojen paljastamista uudessa kirjassaan Putinin maailmansota. Kuva: Nelli Kivinen. Entinen Ylen Toimittaja ja nykyinen Tehyn viestintäjohtaja Jessikka Aro on yksi parhaiten Vladimir Putiniin ja hänen sotarikollisjengiinsä perehtynyt suomalainen. Viisi vuotta sitten hän julkaisi menestyskirjan Putinin trollit . Nyt on vuorossa muutamia asteita synkempi teos Putinin maailmansota. Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi . Suurimman osan tuoreesta kirjasta vie Smolenskin lentoturma, jossa Venäjälle matkalla ollut puolalainen Tupolev putosi ja jossa menehtyi melkeinpä koko Puolan poliittinen johto. Heti onnettomuuden jälkeen Venäjä alkoi levittää tietoa siitä, kuinka juovuksissa ollut Puolan ilmavoimien komentaja vaati lentäjiä laskeutumaan ylivoimaisen vaarallisissa oloissa, jolloin kone osui koivuun ja putosi. Aro on kaivanut kirjaansa melkoisen todistusaineiston mm. puolalaisilta tutkivilta journalisteilta ja muunmaalaisilta tie