Tekstit

Älkää vain ohittako Hanna Weseliuksen Nimetöntä

Kuva
Nimetön on Hanna Weseliuksen kolmas romaani. Kuva: Carl Bergman. Näin syksyisin tahtoo käydä aina niin, että Finlandia- kirjapalkinnon ehdokkaat vievät kaiken tilan muilta vuoden aikana ilmestyneiltä suomalaisilta romaaneilta. Yksi tällainen romaani on Hanna Weseliuksen Nimetön - Nanette Kottaraisen muotokuva , vaikka kaikeksi onneksi se on nyt ehdolla Runeberg -palkinnon saajaksi, niin että ei se ihan huomiotta sittenkään jäänyt. Kirjoitan onneksi, sillä vaikkei se ehkä olekaan tämän vuoden paras suomalaisen kirjoittama romaani, niin paitsi että se on rakennettu erinomaisen taitavasti, näkymätöntä yksinäisyyttä pohtivana tarinana se on enemmän kuin paikallaan. Rakenteeltaan se on siinä mielessä kiinnostava, että varsin syrjässä eläneen ja vanhana kuolleen Nanette Kottaraisen tarinaa kertoo peräti kolme ihmistä, Nanette itse omien päiväkirjojensa kautta, Leila, jonka Nanette on palkannut kirjoittamaan päiväkirjat puhtaiksi, ja kolmas ihminen, romaanin varsinainen kertoja, jolle Leila p
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mekö muka olemme maailman parhaat Venäjä-tietäjät?

Kuva
Kirjailija Sofi Oksasen uusin teos on esseekokoelma Samaan virtaan. Kuva: Toni Härkönen. Olette varmaan huomanneet, miten mielellämme me suomalaiset kuuntelemme kehuja, joiden mukaan olemme maailman parhaat Venäjä-tietäjät, mutta pitääkö väite alkuunkaan paikkaansa? Tämä on ajatus, joka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun luin Finlandia- palkitun Sofi Oksasen esseekokoelmaa Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan . Niin. Esseistähän tässä on kysymys, vaikka jokaikinen kirjan viidestä tekstistä käsittelee yhtä ja samaa asiaa, naapurimaatamme, ja sen syvää, elämää ja naisia halveksuvaa psykopatologiaa. Kirjansa nimen ja moton Oksanen on lainannut yhdeltä antiikin Kreikan lainatuimmalta filosofilta Herakleitokselta , jonka kuuluisimman tiivistyksen Panta rhei hän on lainannut kirjaansa muodossa Et voi astua kahdesti samaan virtaan, siinä virtaavat jo uudet vedet.  Demokritoksen ajatelma on käännetty monella muullakin tavalla, mutta perusajatus on selvä. Kun Oksanen lainaa sen Venäjästä k
Lähetä kommentti
Lue lisää

Putinin sota vaiko sittenkin Venäjän?

Kuva
Venäjä on aiheuttanut järkyttävää tuhoa Ukrainassa, mutta kotirintamalle selitetään, että siviilikohteisiin ei ole hyökätty, Jade McGlynn kirjoittaa kirjassaan Venäjän sota. Kuva: Tatjana Tkatshuk / Wikimedia Commons. On varmaankin niin, että jos Venäjää ei johtaisi niin vainoharhainen ja suuruudenhullu mies kuin presidentti  Vladimir Putin on, Venäjä olisi sotinut viimeisinä vuosikymmeninä vähemmän kuin mitä se nyt on tehnyt Tšetšeniassa, Georgiassa ja paraikaa Ukrainassa. Lienee kuitenkin väärin ajatella, että yksi mies on saanut kaiken tämän hulluuden aikaan, sillä onhan maassa 150 miljoonaa muutakin ihmistä, joilla luulisi olevan jotakin sanomista asioihin. Jos uskoo, ja miksipä ei uskoisi, Venäjän-tuntija Mark Galeottia , kyse on nimenomaan Putinin sodista, niin kuin Galeotti on viimeisimmän kirjansakin otsikoinut, mutta entä ne loput venäläiset? Mikä on heidän osansa ja vastuunsa Ukrainan valtion hävittämiseen tähtäävässä järjettömässä hyökkäyksessä? Putinin sota -kirjan kirjoi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Kuva
Nälkämaan Jussille morsian -ohjelmaan ilmoittautuneet Kanerva (Satu Turunen) ja Hermanni (Perttu Hallikainen) odottavat kuvausryhmää. Asbesti-Anttonen (Mika Silvennoinen) odottaa Vappua. Kuva: Veera Konsti. Kerronpa heti: istahdin katsomoon vähintään hieman epävarmana siitä, mitä tuleman piti, kun Laura Mattilan ohjaama ja käsikirjoittama ja kevääseen asti loppuunmyyty tositv-mukaelma Nälkämaan Jussille morsian alkoi. Oliko tulossa parodiaa tositv-ilmiöstä? Upottaisiinko syvälle kainuulaisten naimattomien naisten ja miesten elämäntilanteisiin? Pilkattaisiinko synkkiä kainuulaisia tai Vappu Pimiää ja muita ultrailoisia ihmisten naittajia ja naurattajia? Vaan niin vain kävi, että kun esitys pääsi irti hienoisesta alkukankeudestaan ja kun Hermannin ( Perttu Hallikainen ) 15 vuotta sitten kuollut äiti ( Jukka Peltola ) väänsi tortut pirtin portaille, olin täysillä mukana. Nyt ei hupailtaisi tyhjää. Nyt ei edes yritettäisi naurattaa ihan vain naurattamisen vuoksi. Nyt otettaisiin Nälkämaan
Lähetä kommentti
Lue lisää

Länsimaisen kirjallisuuden riettaimmissa kolkissa

Kuva
Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseini on kasannut yksiin kansiin länsimaisen kirjallisuuden kiihottavan historian. Kuva: Liisa Valonen. Kirjailija ja toimittaja Silvia Hosseinilla on varmasti ollut mukavaa, kun hän on tehnyt julmetun pitkän, parintuhannen vuoden mittaisen retken erotiikkaan, pornoon ja kirjallisuuden kiihottaviin klassikoihin. Reissulta syntyi eroottinen aikamatka, joka sai nimen Kirjallisuuden kiihottava historia . Kirjan on kustantanut sopivasti Gummerus , joka on julkaissut paljon suomennettua eroticaa . Hosseinin kirjasta käy ilmi, että ihmiset ovat kirjoittaneet seksistä niin kauan kuin ovat ylipäätään kirjoittaneet, mutta vaikkapa Suomen Kansan Vanhat Runot todistavat, ettei seksin käsittelyyn ole tarvittu edes kirjoitettua kieltä, sillä tarinat ovat levinneet suusta korvaan yhtä kauan kuin ihmiset ovat olleet seksistä kiinnostuneita eli aina. Erotiikkaa on siis esitetty kirjallisesti vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Kreikkalaisen Aristofaneen Lysistrate
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lopultakin Väänänen saa kyytiä!

Kuva
Jouko Laine (Karoliina Kuvaja) saa sapiskaa äidiltään (Panu Huotari) Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa pienoisnäytelmässä Jouko Laine. Kuva: Minna Hyvönen. On tätä niin odotettu! Juha Hurme ja Vaara-kollektiivi antavat kuluneille, kliseisille ja aivan liikaa taiteilija Akseli Gallen-Kallelan mielikuvituksesta kasvaneille Kalevala- tulkinnoille sellaista kyytiä, että oksat pois. Noin nykyaikaan asettuva ja osin Hurmeen omiin lapsuudenkokemuksiin perustuva pienoisnäytelmä Jouko Laine uskaltaa kysyä samaa, mitä Hurme kysyi jo tuoreessa kirjassaan Kenen Kalevala? , mutta nyt ei puhuta enää siitä, missä se on syntynyt ja oliko muinais-Suomessa legendaarinen Väinö-kuningas vai ei, vaan keskitytään ennen kaikkea siihen, miten tunkkaisesti kansalliseeposta on meille tyrkytetty. Kun ainoa tapa, jolla eeposta vaikkapa minun koululapsuudessani meille tarjottiin, oli jylhä nelipolvisen trokeen ulkoaopettelu, niin ei yhtään ihme, että Elias Lönnrotin suurenmoinen hengentuote jäi kovin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katja Kettu sukkuloi sukupolvien välillä ja taitaa kertoa myös itsestään

Kuva
Kirjailija Katja Kettu kirjoittaa Kirjailijasta, jolle on tapahtunut ainakin päällisin puolin paljon sellaista, mitä Ketulle itselleen. Kuva Niclas Mäkelä / Otava. Sanottakoon nyt heti tähän kärkeen, että Katja Kettu on kirjoittanut mainion romaanin. Erään kissan tutkimuksia on runsas ja koskettava kirja kolmen sukupolven naisten elämästä. On Kirjailija, joka kipuilee tässä ajassa elämisensä ja työnsä kanssa, on isoisoäiti Eeva, jonka elämä korvessa, Neuvostoliiton rajan kupeessa sata vuotta sitten on kaikkea muuta kuin helppoa ja on Kirjailijan isoäiti Tytti, joka vasta vaikeuksissa siinä välissä onkin. Eeva ei ehtinyt koskaan tavata tyttärenpojantytärtään, mutta onneksi on taivaista tipahtanut Kissa, joka sitoo kolmen sukupolven naisten elämät monella tavalla yhteen. Ja sitten on vielä Katja Ketun oma tarina, joka pilkistelee Kirjailijan tarinassa varsin totena, vaikkei Erään kissan tarina varmaan avainromaani olekaan.                                                                
Lähetä kommentti
Lue lisää