Riippumaton tuumailija

Elli Salon Keräilijöistä on tehty niin ensin teatteriversio kuin myöhemmin romaani. Kuva: Sabrina Bqain / Otava. Viime syyskuussa  Kajaanin kaupunginteatterissa  nähtiin kantaesityksenä  Elli Salon  kirjoittama näytelmä  Keräilijät . Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, näytelmän tarina ilmestyi romaanina, joka pääsi myös  Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Olen tarkoituksella antanut ajan kulua, että sitten kun tartuisin Salon kirjaan, pystyisin lukemaan sen vertaamatta sitä koko ajan mielestäni turhan sekavaan näyttämötoteutukseen. Ja hyvä niin. Näytelmä ja kirja, vaikka kuinka ne olisivat saman kirjailijan kynästä, ovat aina kaksi eri taideteosta, jossa näytelmä kaiken lisäksi on ohjaajansa tulkinta kirjailijan tarinasta. Salon romaani on oikein mukavaa luettavaa, koherentti kokonaisuus, jonka ytimessä on kolmen erilaisen naisen erilaiset surut. Kertoja, arkeologi Heini suree kuollutta veljeään, luontokuvaaja Ani tuhoutunutta uraansa ja kostamuslainen Ljudmi...

Astrofyysikko Sissi Enestam etsii luonnontieteilijän vastauksia tuoreessa kirjassaan kysymykseen, joka on vaivannut filosofeja vuosituhansia. Kuva: Otto Virtanen. Astrofyysikko  Sissi Enestam  on ottanut selvittääkseen mysteerin, joka on kiehtonut ihmisiä vuosituhansia. Hän etsii vastausta kysymykseen, jonka jo filosofi  Platon  esitti luolavertauksessaan ja jonka myöhempi filosofi  Rene Descartes  ratkaisi omalla tavallaan omana aikanaan. Platonhan oli sitä mieltä, että me ihmiset elämme kuin luolaan kahlitut olennot, jotka selin luolan aukkoon näemme vain varjoja todellisesta maailmasta sellaisina kuin ne luolan seinään heijastuvat. Descartes puolestaan pystyi olemaan varma vain siitä, että hän oli, kun ei pystynyt edes matematiikan avulla ratkaisemaan sitä, onko maailma, jonka hän koki, todellinen vai vain hänen aivojensa tuottama. "Cogito, ergo sum", Descartes päätteli: "Ajattelen, olen siis olemassa." Enestam jatkaa pitkää filosofien aloittamaa perinne...

Rachel Kushner on saanut lukuisia palkintoja kirjoistaan. Kuva: Gabby Laurent. Kun kirjoitan, että  Rachel Kushnerin  Mars Room  on amerikkalainen romaani parhaimmillaan, tarkoitan jokaista sanaa. Se on täydellinen esimerkki amerikkalaisen kirjoittajakoulutuksen loistavuudesta ja se on uskomattoman tarkkanäköinen kuvaus sikäläisestä oikeudenkäytöstä ja vankilahelvetistä. Mars Room  rakentuu pikkuhiljaa aina siitä, kun kirjailija kuvaa siinä vaiheessa nimetöntä kahlittua naista vankikuljetuksessa kohti mantelipuutasankojen keskellä olevaa vankilaa aina siihen, kun naiselle löytyy tarinan lopussa nimi ja kun hänen rikoksensa selviää. Sitä ennen hän on nainen, josta tiedämme, että hänet on tuomittu henkirikoksesta kahteen elinkautiseen. Varmuuden vuoksi hän on saanut vielä kuusi vuotta ylimääräistä, ja USAn todellisuudessa tuomio tarkoittaa sitä, ettei hän koskaan pääse pois vankilasta. Eräälainen välitilinpäätös ehdonalaislautakunnan edessä tehdään toki 37 vuoden istum...

  Anna (Anna Máddji Heatta) ja Ovvla (Emil Kárlsen) tutustuvat ja rakastuvat: Kuva:  Jovnna / Jouni Porsanger, Oulun kaupunginteatteri.   Toki Oulun kulttuurivuodesta jää käteen vaikka mitä, mutta saamelaisooppera  Ovvla  on ehdottomasti sen ajattominta antia. Se on kaikin tavoin oikea kulttuuriteko, ja vieläpä ehdottoman tärkeä. Se on korkeatasoista taidetta ja se ottaa kantaa asiaan, joka on kipeä haava tämän kansakunnan historiassa. Se kertoo maan sisäisestä kolonialismista, se kertoo alkuperäiskansan nujertamisesta ja se kertoo maailmasta, jossa joku, jota sorretaan, löytää aina itselleen jonkun sorrettavan. Kun suomalaisia ovat sortaneet niin ruotsalaiset kuin venäläisetkin, me olemme käyneet saamelaisten kimppuun kuin vihainen parvi mäkäräisiä. Ovvla  tekee tämän kaiken nähtäväksi yhden pienen, mieheksi kasvavan saamelaispojan tarinan avulla. Eihän tämä toki ole ensimmäinen kerta, kun pohjoisen Suomen ja Ruotsin synkkää alistamishistoriaa kuvitetaan, ...

Juha Hurmen uusin kirja palauttaa kirjailija Anni Polvan mainetta. Kuva: Annina Mannila. Kukapa muu olisi voinut asettua pelastamaan kirjailija  Anni Polvan  mainetta kuin sangen ahkerasti julkaiseva  Juha Hurme ? Onneksi asettui. Hurmeen tapa lähestyä tutkimaansa henkilöä tai ilmiötä ei nimittäin ole mikään ulkopuolisen tutkijan objektiivisuuden harhalla ratsastava akateemikko, vaan hän on pohtija, jolla on aina jotakin uutta sanottavaa kiinnostuksen kohteistaan. Niinpä Hurmen uusin teos,  Suomen nuijituin nainen - Anni Polvan elämä ja teokset  ei todellakaan ole puolueeton kuva 2,5 miljoonaa kirjaa myyneestä, mutta Suomen kirjallisen establismentin inhoamasta naisesta. Hurme asettuu ihastuttavan röyhkeästi Polvan puolelle niin, että siinä saavat kuulla kunniansa niin vaikkapa  Pekka Tarkka  kuin  Eila Pennanen , jotka käyttivät paljon energiaa Polvan mollaamiseen. Anni Polva, (s. 1915 Pietarissa ja k. 2003 Turussa), oik. Polviander, os. Heinonen...

Vuoden 1870 tervansoutajia esittävät Heidi Syrjäkari ja Mikael Karvia. Kuva: Minna Hyvönen. Ohjaaja  Eeva Rajakankaalla  ja käsikirjoittaja  Juti Saarella  on missio. He haluavat osoittaa meille itseämme kovinkin metsäkansana pitäville suomalaisille, miten huterat meidän käsityksemme metsistä ja niiden ekologiasta ovat. Rajakangas ja Saari ovat laatineet tiedoista ja tietämättömyyksistä puolitoistatuntisen teatteriesityksen, joka haastaa aivan jokaisen katsojan miettimään, missä mennään ja minne.  Tervan tie - onko meillä suunnitelma?  sai kantaesityksensä Kajaanin teatterin Sissilinnan näyttämöllä lauantaina. Esityksen takana oleva kaksikko on ottanut aiheeseensa tuntumaa mm. pyöräilemällä tervan kuljetusreitin aina Ouluun saakka. Koko työryhmä on vetäytynyt viikoksi  Mustarindaan  pohtimaan metsää ja sen olemusta. Näyttelijä  Heidi Syrjäkarille  tuolla reissulla kävi niin kuin monelle kirveen koskemattomassa metsässä käy: hän eksyi. Tä...