Tekstit

Niin kesäteatteria kuin olla voi

Kuva
Sofi Käämisen, Aada Elfingin ja Alina Korhosen tehtävänä Paltaniemen teatterin Miehen kylkiluussa on paitsi puhua suoraan, myös tanssia ja laulaa. Kuva: Anna Arola. Olen aina ollut sitä mieltä, että suomalaisessa kesäteatterissa on jotakin käsittämätöntä ja upeaa. Joku muukin on huomannut saman, sillä se joku on esittänyt, että suomalainen kesäteatteri pitäisi nostaa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Sinne se totta vie kuuluu. 10-vuotias Paltaniemen teatteri on koko toiminta-aikansa toteuttanut kesäteatterin ideaa sen parhaimpien ja vähemmän parhaiden periaatteiden mukaan. Se on aina luottanut jo valmiiksi kansaan meneviin teksteihin, joita ohjaamaan se on aina palkannut alan ammattilaisen. Ja lavalla olemme tottuneet näkemään kaikenikäisiä ja -näköisiä, mutta ennen kaikkea tuttuja harrastajia, joiden edesottamuksia seuraa aivan toisella tavalla kuin ammattinäyttelijöiden osaamista. Tällä kertaa teatteri valitsi tekstikseen tasan 110 vuoden takaisen, Maria Jotunin kir
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hankalaa olla jumala

Kuva
  Sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan kriisinhallinnassa. Kuva: Veikko Somerpuro. Vuonna 1979 ilmestyi suomeksi tieteiskirja, joka on tehnyt ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen, neuvostoliittolaisveljesten Arkadi ja Boris Strugatskin jo aiemmin venäjäksi ilmestynyt teos nimeltä Hankalaa olla jumala. Kirjan tarina on kovin yksinkertainen, mutta niin syvälle ihmismieleen porautuva. Kirjassa kehittyneemmän planeetan asukkaat on lähetetty seuraamaan noin Maan kaltaisen planeetan elämää sen väkivaltaiseksi ja arvaamattomaksi kuvatulla keskiajalla. Tarkkailijoille on annettu tehtäväksi tarkkailla, mutta he eivät saa millään tavalla puuttua planeetan tapahtumiin, näkivätpä he sitten mitä tahansa. Strugatskien kirja tuli minulle ensimmäiseksi mieleen, kun aloin lukea televisiosta niin tutun sotatieteen dosentin Ilmari Käihkön sotilassosiologista tutkimusta ja päiväkirjaa Darfurin konfliktista. Sotilaan päiväkirja kertoo neljästä YK:n mandaattisotil
Lähetä kommentti
Lue lisää

Juha Hurme jatkaa suomalaisten myyttien uutta lukemista

Kuva
Banksy: Christmas.   Anteeksi Bansky , kun lainaan suurenmoista Joulu -teostasi tämän arvion kuvitukseen, mutta kun on pakko. Sinä teet omalla tavallasi ja taiteellasi samaa, mitä Juha Hurme , vai pitäisikö sanoa Johan Blod , omillaan meille kaikille niin tuttujen tarinoiden uudelleen lukemisella. Ajattelen - ja tämä ilmaisu oli aivan välttämätön pakko saada mukaan tähän tekstiin, sillä kuunnelkaa vaikka, kuinka monet haastateltavat sanovat ajattelevansa, vaikkeivät kaikki sitä edes tee - niin, että Hurme ei voi Finlandia- palkitun Niemen jälkeen muuta kuin porautua yhä syvemmäs suomalaisuuteen ja niihin myytteihin, joilla meitä on, luulen, että Hurme hyväksyy käyttämäni verbin, kusetettu. Niin kuin nyt tämäkin Jakob Juden (1781-1855), jonka me siis tunnemme nimellä Jaakko Juteini. Jos lyötte tuon ruotsalaisnimen Googleen, saatte silmillenne pelkästään juutalaiskirjallisuutta, jossa kerrotaan, miten kamalia juutalaiset olivat/ovat. Mutta takaisin asiaan: tuskin tässä maassa on ketään,
1 kommentti
Lue lisää

Yksilön ja yhteisön yhteinen tragedia

Kuva
  Seppo Toiviaisen ystävänä ja toverina Lauri Hokkanen tietää, mistä kirjoittaa, kun on laatinut ensimmäisen taistolaiskommunistin elämäkerran. Kuva: Jukka Järvinen. Vain oikeassa elämässä voi käydä niin kuin tulevalle yhteiskuntatieteiden tohtorille ja kansanedustajalle Seppo Toiviaiselle (1944-2005) kävi. Yhtenä iltana hän meni nukkumaan valtoja vastustavana anarkistina ja seuraavana aamuna, blim!, hän heräsi mitä autoritaarisimpana kommunistina. Tämä ja paljon muuta käy ilmi Toiviaisen muinaisen aate- ja taistelutoverin ja ammattivallankumouksellisen Lauri Hokkasen kirjoittamasta Toiviaisen elämäkerrasta nimeltä Kommunismin teloitettu unelma. Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia . Hokkasen kirja taitaa olla ensimmäinen taistolaiskommunistista kirjoitettu elämäkerta, mutta liikettä itseään on kyllä käsitelty lukuisissa kirjoissa ja artikkeleissa ennen tätä. Sen lisäksi, että Hokkanen käy läpi Toiviaisen elämän, hän laajentaa näkökulmaansa jopa maailmanvallankumoukselliseen liikehdint
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aika kuluu, ja sitten taas ei

Kuva
Nyt 81-vuotias Donna Leon on kirjoittanut jo 31 Guido Brunetti -dekkaria. Hetken huumaa on niistä toiseksi tuorein. Kuva: Regine Mossiman / Diogenes Verlag Ag Zürich. Koska kesä on aikaa, jolloin ihmisten suoranainen velvollisuus on lukea dekkareita, liityin oikeaoppisten joukkoon minäkin ja luin yhdysvaltalaisen Donna Leonin 30. Venetsiaan sijoittuvan ja toiseksi uusimman Guido Brunetti - kertomuksen.  Toden nimissä minun on kyllä tunnustettava, että junamatkalla Helsinkiin luin Raymond Chandlerin viimeisen miehen kokonaan itse kirjoittaman romaanin Vuosien varjo , mutta Chandlerhan ei enää olekaan dekkarikirjallisuutta, vaan korkeasellaista, jonka tuotantoa ruodittiin muutama vuosi sitten jopa radion Lukupiirissä . Leonin ensimmäinen Brunetti-dekkari Kuolema oopperassa ilmestyi suomeksi vuonna 1997. Tuon jälkeen varsin tuottelias kirjailija on ilahduttanut kirjallisia ystäviään siis jo 31 teoksella, joista viimeinen, Hyvän nimissä , ilmestyi tänä vuonna, vaan miksipä ei olisi ilmest
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kiinnostavia esseitä sodasta selvinneistä

Kuva
Jenni Kirves pohtii uusimmassa kirjassaan sitä, miten sodan kokeneet ihmiset onnistuivat käsittelemään traumansa. Kuva: Otto Virtanen. Jenni Kirves on yksi niistä tutkijoista, joita sota ei jätä rauhaan. Monen lukijan muistissa lienee hänen ja Sari Näreen yhdessä toimittama teos Ruma sota , jossa kirjoittajat käsittelivät aiemmin vaiettuja talvi- ja jatkosotaan liittyviä asioita kuten vaikkapa aseistakieltäytymistä, löystynyttä sukupuolimoraalia tai esimerkiksi homoseksuaalisuutta ja huumeiden käyttämistä. Nyt, uusimmassa teoksessaan He selvisivät sodasta , Kirves suuntaa katseensa kokonaan toiseen aikaan ja toisenlaiseksi tähän asti koettuun totuuteen.  Väitöskirjaa aiheesta valmisteleva Kirves ikään kuin pohjustaa tulevaa akateemista opinnäytettään esseekokoelmalla, jonka perusväittämä on, että ajatus sodan tuhoamista miehistä ja mielistä on aivan liian yleistävä. Suurin osa rintamalla palelleista selvisi uuteen elämään, ja tuon selviytymisen tärkein ansio oli kovalla työllä. Ainei
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lyhyestä kirja kaunis - ja viisas

Kuva
Marijan rakkaus on Joel Haahtelan viidestoista romaani. Kuva: Dorit Salutskij. On oikeasti merkillistä, etten ole koskaan ennen Marijan rakkautta lukenut yhtään Joel Haahtelan romaania, vaikka hän on kirjoittanut niitä jo viisitoista ja vaikka hänet on palkittu ansioistaan kirjailijana ja vaikka hän on tavoitellut esimerkiksi Finlandia-palkintoa . Toisaalta Haahtela ei varmasti ole ainut kirjailija, jonka tasokkaan tuotannon olen syystä tai toisesta ohittanut, mutta sitä suurempi oli ilo tarttua miehen viimeisimpään, pienoisromaaniin nimeltä Marijan rakkaus . Kirjailija itsekin määrittelee teoksensa pienoisromaaniksi, ja sellainen se onkin, mutta se, että sen lukaisee varsin nopeasti, ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö se jäisi makusteltavaksi mieleen. Marijan rakkaus on yksinkertaisesti kaunis ja viisas kirja, häpeämättömän nostalginenkin ja kuinka ollakaan, vapautuu lopussaan kerrassaan uskottavaan päätökseen. Marijan rakkauden kannen on suunnitellut Päivi Puustinen.          
Lähetä kommentti
Lue lisää