Tekstit

Fucking Åmål kertoo, miksi alueteatteri on niin tärkeä osa Kajaanin teatterin toimintaa

Kuva
  Miksipä tämä ei voisi tapahtua vaikka Kajaanissa? Elin (Milla Kuikka) ja Agnes (Vera Veiskola) Lukas Moodyssonin Funcking Åmålin Kajaanin kaupunginteatterin versiossa. Kuva: Minna Hyvönen. Jos valtiovarainministeri Riikka Purra ehtisi kiireiltään katsomaan Kajaanin kaupunginteatterin kiertueelle tekemää Fucking Åmålia , hän saattaisi, siis ehkä jopa saattaisi ymmärtää, ettei teatteri ole eliittitaidetta, jota tavallinen persu ei voi koskaan ymmärtää.  Voisi hän toki miettiä, ettei tämä nyt niin osuvasti kasva kansallisromanttisen taiteen traditioon, mutta jos hän katsoisi esityksen ajatuksen kanssa, hän voisi, siis ehkä jopa voisi ymmärtää, miten ajankohtaisista asioista teatterissa puhutaan. Onhan ilmassa toki v-sanoja ihan jokaiseen tarpeeseen, mutta entä sitten? Niinhän nuoret taitavat nykyään puhua. Kun kuulin, että Kiia Laine on tarttunut yhteen 1990-luvun elokuvasuosikkiini, hirvistyin. Miten kukaan voi saavuttaa sitä, minkä ruotsalainen Lukas Moodysson ensimmäisellä elokuval

Muina poroina ympäri Kajaania

Kuva
Porotokkamme suuntasi kuin itsestään itsensä Kajaaninjoen hienoihin maisemiin. Kuva: Hanna Romo Ehkäpä teatterihistoriani merkillisin esitys tai oikeastaan performanssi on nyt koettu. Kiersin kolme tuntia Kajaania ihan muina poroina Toisissa tiloissa -kollektiivin tuottamassa Porosafarissa . Kajaaniin Porosafari tuli vieraaksi Kajaanin teatteriin . Kollektiivi itse kutsuu ympäristötaidepalkinnonkin vuonna 2011 saanutta safaria esitystaidetapahtumaksi. Sitä se toki onkin, mutta sillä tavalla, että tällä kertaa katsojat ovatkin esiintyjiä eli me parikymmentä mukaan ilmoittautunutta olimme porotokka, joka vaelsi pitkin kaupunkia laumaälyn vieminä. Toisissa tiloissa tarkoittaa sitä, että ihminen pannaan kokemaan ympäröivää maailmaa toisen elollisen olennon karvoihin. Porojen lisäksi kollektiivi on tehnyt vastaavanlaisen safarin susista ja sukeltanut korallien sekaan. Molemmat nähdään tulevaisuudessa Kajaanissa, ja esimerkiksi Porosafari toiseenkin kertaan. Tokkamme vaelsi rakennetussa ka

Nobelisti kirjoitti tarinan tarinan taakse

Kuva
Abdulrazak Gurnah on kotoisin Tansanian Sansibarista, josta hän lähti poliittiseksi pakolaiseksi 18-vuotiaana. Kuva: Marko Taina / Tammi. Olin pitkään ihmeissäni kirjallisuuden Nobel- palkinnon vuonna 2021 voittaneen Abdulrazak Gurnahin uusimman suomennoksen kanssa. Tätäkö taas? ajattelin, kun olin lukenut Kivisydäntä reilusti yli puolen välin? Jälleen kerran kirja, jossa nuori mies etsii itseään ja huomaa omaksi ihmeekseen, miten naiset ovatkin hänestä tavattoman kiinnostuneita. Naisjuttujen sivussa kirjan sankari haahuilee opiskelupaikasta ja työstä toiseen, muuttaa uuteen asuntoon aina silloin tällöin, eikä oikein tiedä, mitä tekee ja miksi. Ei ainakaan Gurnahin sankari Salim, jonka Amir-eno tuo puoliväkisin Lontooseen opiskelemaan taloustieteitä. Kotiin Sansibarin saarelle jäävät äiti ja kotoa pois muuttanut isä, mutta se, miksi isä muutti ja miksi hän tyytyy pikkuhiljaiseen ränsistymiseen ja syrjäytymiseen, jää Salimillekin arvoitukseksi. Ja tästä Gurnah sitten kirjoittaa sen var

Jessikka Aro ja Putinin maailmansota

Kuva
Jessikka Aro jatkaa Venäjän hybridisodankäynnin muotojen paljastamista uudessa kirjassaan Putinin maailmansota. Kuva: Nelli Kivinen. Entinen Ylen Toimittaja ja nykyinen Tehyn viestintäjohtaja Jessikka Aro on yksi parhaiten Vladimir Putiniin ja hänen sotarikollisjengiinsä perehtynyt suomalainen. Viisi vuotta sitten hän julkaisi menestyskirjan Putinin trollit . Nyt on vuorossa muutamia asteita synkempi teos Putinin maailmansota. Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi . Suurimman osan tuoreesta kirjasta vie Smolenskin lentoturma, jossa Venäjälle matkalla ollut puolalainen Tupolev putosi ja jossa menehtyi melkeinpä koko Puolan poliittinen johto. Heti onnettomuuden jälkeen Venäjä alkoi levittää tietoa siitä, kuinka juovuksissa ollut Puolan ilmavoimien komentaja vaati lentäjiä laskeutumaan ylivoimaisen vaarallisissa oloissa, jolloin kone osui koivuun ja putosi. Aro on kaivanut kirjaansa melkoisen todistusaineiston mm. puolalaisilta tutkivilta journalisteilta ja muunmaalaisilta tie

Nabokovin varhaisteoksen julkaiseminen on kulttuuriteko

Kuva
Vladimir Nabokov vuonna 1973. Kuva: Walter Mori / Wikimedia commons. Ihan harmittaa ajatella, miten Vladimir Nabokov (1899-1977) tuntuu jääneen yhden romaaninsa, Lolitan , vangiksi, sillä tuottelias kirjailija loi elämänsä aikana kerrassaan mainiota kirjallisuutta reilun parinkymmenen romaanin verran. Suomeksi niistä on julkaistu 16, joista laadukkaaseen käännöskirjallisuuteen erikoistunut Moebius nyt Kutsun mestaukseen Vappu Orlovin säkenöivänä suomennoksena. Kutsu mestaukseen edustaa omalla tavallaan sitä klassista venäläistä kirjallisuutta, joka näki päivänvalonsa ensin lehdissä julkaistuina jatkokertomuksina. Nabokov kirjoitti teoksensa venäjäksi vuonna 1934 ja se julkaistiin vuosien 1935-36 kuluessa. Kirjansa esipuheessa Nabokov varoittaa lukijaansa luokittelemaan teostaan väärin vaikkapa Franz Kafkan luomaan absurdiin maailmaan. Samalla hän muistuttaa vuonna 1959 kirjoittamissaan saatesanoissa, ettei sitä pidä lukea minään suorana poliittisena kannanottonakaan, vaikka kuinka

Yhteenvetoteos Itämeri-tutkimuksesta

Kuva
                                Valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen on Suomen Le Monde Diplomatique -lehden päätoimittaja. Kuva: Sara Lehtomaa. Paha meri. Itämeren myrskyisä historia. Voiko kirjalle enää parempaa nimeä keksiä? Filosofian tohtori Petri Laukka ja valtiotieteen lisensiaatti Ari Turunen ovat nimenneet kirjansa niin vetävästi, että siihen oli ihan pakko tarttua. Ehkäpä juuri siksi itse teos tuntui pettymykseltä. Näihin kansiinhan on kerätty sitä tietoa, jota olen ehtinyt lukea jo varsinaisista historiantutkimuksista, joita  Mirkka Lappalainen tai vaikkapa Jukka Korpela ovat kirjoittaneet, eivätkä edes kovin kauan sitten. Mitään erityistä omaa Laukka ja Turunen eivät tarjoa, mutta toimiihan tämä tällaisena yhteenvetoteoksena Itämeri-tutkimuksesta joka tapauksessa.  Ja miesten laatima luettelo Itämerellä käydyistä sodista on ehdottomasti pysäyttävä. Kun ensimmäinen niistä, Norjan ristiretki toteutui 1107-1110 ja viimeinen, Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022, mikä e

Paavo Romppainen ja omituiset ihmiskohtalot

Kuva
Paavo Romppainen on kirjoittanut kirjan ristijärveläissyntyisestä, desantiksi koulutetusta Eemil Heikkisestä. Kuva: Romppaisen FB-sivu. Ristijärveläissyntyinen Paavo Romppainen on kirjoittanut kaksi kirjaa ja toimittanut yhden. Sen lisäksi hän on kääntänyt kainuun kielelle Velho -sarjakuvaa nimellä Näläkämoan noeta , jota Kainuun Sanomatkin aikoinaan julkaisi. Kirjoissaan Romppainen on käsitellyt aina ihan oikeita ihmisiä, joskin sellaisia, joiden kohtalot ovat olleet vähintäänkin omituiset. Muutama vuosi sitten hän julkaisi kirjasen Silvo Sokasta , joka lavasti rakettilennon vuonna 1948 niin vauhdikkaasti, että jopa kansainvälinen lehdistö matkusti Savoon ottamaan tapauksesta selvää. Hopeatähden lento selvitti lopulta, mistä oikein oli kysymys. Sokan tapaus oli oikeastaan hullunkurinen kuriositeetti sinnikkään ihmisen kyvystä höynäyttää hyväuskoisia, mutta miehen uusin kirja Ja kadoksiin joutui alikersantti Heikkinen käsittelee vähintäänkin astetta vakavampaa tapahtumaketjua ja i