Tekstit

Kjell Westö on kirjoittanut koskettavan sukupolviromaanin. Taas.

Kuva
Coda on Kjell Westön kymmenes romaani. Niiden lisäksi hän on kirjoittanut mm. runoja ja novelleja. Kuva: Tero Ahonen. Kerrankin kirjan takakannen tekstit kirjoittanut ihminen on täsmälleen oikeassa.  Kjell Westön  uusin romaani  Coda  on todellakin koskettava sukupolviromaani, joka mainostekstin mukaan soi kiihkeänä ja haikeana. Yhden asian tekstin nikkaroinut on kuitenkin unohtanut: Westö on kirjoittanut samanlaisia koskettavia ja kiihkeitä sukupolviromaaneja ennenkin. Niin että jos tämä olisi ollut ensimmäinen Westön samaan sarjaan kuuluva kirja, olisin ehkä jopa haltioissani miehen tavasta kirjoittaa, ajatella ja kertoa, mutta nyt en. Itse asiassa tarina, jonka kertoo Adam-niminen kustannustoimittaja, joka on vuosikausien ajan tukenut ja nostanut Willy Thelin -nimistä kirjailijaa, on varsin paljastava. Andyn ongelma, ja samalla myös Willyn, on nimittäin se, että Willy on juuttunut entiseen. Hän toistaa itseään, eikä pysty enää kilpailemaan suomalaisen kirjallisuud...

Riikka Pulkkinen on kirjoittanut kunnianhimoisimman romaaninsa

Kuva
Pienet joutsenet on Riikka Pulkkisen yhdeksäs romaani. Kuva: Sabrina Bqain. Riikka Pulkkisen uusin romaani  Pienet joutsenet  on sen verran kunnianhimoinen ja hieno romaani, että sitä on turha edes yrittää vähätellä vaikkapa chick litiksi , jollaista Pulkkinen on toki myös kirjoittanut.    Pienet joutsenet  kertoo nuoresta naisesta, joka on tyttösenä Oulussa harjoitellut tosissaan balettia venäläisen opettajan ohjauksessa tarkoituksena luoda lavalle ei enempää eikä vähempää kuin kokonainen  Joutsenlampi . Lapsuusmuistojen lisäksi romaanissa kerrotaan tytön kahdesta mummista, Airista ja Sylvistä, jotka ovat lapsina olleet mitä parhaimmat ystävät, mutta jotka elämä on kauas toisistaan karkoittanut. Romaanin kolmas kerrostuma ovat Neuvostoliiton viimeiset vuodet, joita seurataan paitsi retkellä silloiseen Leningradiin ja sen maailmankuuluun Vaganovan balettiakatemiaan, myös tyttöjen opettajan ja toisen venäläisen tanssijan kokemusten kautta. Pulkkinen ei pääs...

Juuri tällaisen kirjan me tarvitsemme

Kuva
Pirkko Saisio on ehtinyt elämässään tehdä enemmän kuin moni muu. Kuva: Pirjo Honkasalo. Kauankohan siinä meni, kun olin aloittanut lukea  Pirkko Saision  Ilmestyskirjaa?  Siis siihen, kun pysähdyin ajattelemaan, että tällä tavallahan kirjat pitää kirjoittaa. Että kun kirjailija panee tekstiinsä itsensä, havaintonsa ja kaikkensa, syntyy teos, jollaista me totta vieköön tarvitsemme. Emme tarvitse nerokkaita juonenkäänteitä, emme teknistä nippelitietoa. Emme tarvitse keksittyä jännitystä, emme tarkkaan laskelmoitua romaanin rakennetta. Emme tarinoita tarinoiden sisässä. Sen sijaan me tarvitsemme kirjan, jonka kirjoittaja pohtii elämäänsä ja maailmaa tavalla, joka vie mukanaan. Ja josta voi tunnistaa myös itsensä, myös tällainen ikääntyvä miesoletettu, joka ei voi mitenkään sairastua kohdunkaulan syöpään. Saisio ajattelee ja kirjoittaa kertakaikkisen kirkkaasti. Teos toimii niin sairauskertomuksena kuin kulttuurihistoriana. Se kertoo yhden naisen elämästä ja samalla niin mone...

Éduard Loius ja väkivallan luokkaluonne

Kuva
Luhistuminen on Édouard Louisin seitsemäs romaani. Kuva: Yaël Temminck. Ranskalainen kirjailija Édouard Louis  on kirjoittanut kirjan poikineen luokista, luokkahäpeästä ja väkivallasta luokan ilmentäjänä. Miehen uusin omaelämäkerrallinen kirja  Luhistuminen  kertoo kirjailijan isostaveljestä, väkivaltaisesta alkoholistista ja taivaanrannan maalarista, joka ei koskaan onnistunut missään, ja mikä tärkeintä, jota Louis itse inhosi niin, ettei tavannut velipuoltaan tämän elämän viimeisen vuosikymmenen aikana kertaakaan. Kun veli sitten kuoli ja kun Louis huomasi, ettei hän oikein tunne mitään veljensä kuoleman vuoksi, hän alkoi pohtia miestä ja omaa suhdettaan tähän. Luokkaretkihän tästäkin tulee, kuten kaikista Louisin aikaisemmista romaaneista, eikä millään tavalla kaunis. Louis, joka on alkuperäiseltä nimeltään  Eddy Bellegueule , ja josta nimestä hän halusi kuollakseen eroon, sillä se kertoi ranskalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa liikaa hänen vaatimattomista j...

Venäjältä ei ole odotettavissa mitään hyvää

Kuva
Julia Kuokkanen toimii Lastensuojelun Keskusliitossa erityisasiantuntijana. Kuva: Mika Tuominen. Aina näihin päiviin asti olen pakottanut itseni ajattelemaan, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vain maan järjettömän johtajan mieletön virhe, vaan en enää. Luettuani venäläisen eliitin jälkeläisen, Suomessa asuvan  Julia Kuokkasen  kirjan  Kremlin kasvattama , minulla ei ole enää yhtään harhaluuloja maasta, että sen kansa haluaisi oikeasti elää rauhassa ja kehittää demokratiaa. Ja jos joku väittää minun tämän takia sairastavan russofobiaa, niin siitä vain. Eiköhän se ole tässä maailmassa ja tässä ajassa ainut järkevä suhtautumistapa itäiseen naapuriin. Kuokkanen, omaa sukuaan Matjuhina muutti perheensä mukana Suomeen vuonna 1987, kun tyttö oli nelivuotias. Julian suku ei ole mikä tahansa suku, vaan se vilisee neuvostoyhteiskunnalle uskollisia kansalaisia, joista monet olivat NKVD:n ja KGB:n upseereja ja ehdottomasti lojaaleja maan ainoalle lailliselle puolueelle. Julian isä ...

Jon Fossen Asle palaa yhdeksi

Kuva
Jon Fossen Septologian sankari Asle muistuttaa hyvin paljon kirjailijaa itseään. Kuva: Agnete Brun. Norjalaisen nobelistin,  Jon Fossen  900-sivuinen  Septologia  tulee päätökseensä seitsenosaisen romaanin kahdessa viimeisessä osassa, joille Fosse on antanut otsikon  Uusi nimi . Nimi on täysin linjassa kahden aikaisemman niteen kanssa. Ensimmäinen niistä on  Toinen nimi  ja keskimmäinen  Minä on toinen . Kokonaisuus kertoo nimittäin kahdesta Asle-nimisistä taidemaalarista, joiden habitukset pitkää takkia, olkalaukkua ja poninhännälle vetäistyä vaaleaa tukkaa myöten ovat lähes identtiset. Teossarjan kertoja on toinen Asleista, se, joka tekee hienoa maalarin uraa, rakastuu ja kääntyy katolilaiseksi. Toinen viehtyy ryyppäämisestä niin kovasti, että joutuu lopulta deliriumin raastamana sairaalaan. Ja että asia ei olisi aivan turhan yksinkertainen, avain Aslejen elämään taitaa löytyä Fossen omasta elämästä. Norjan televisio tuotti muutama kuukausi sitt...

Dess Terentjeva, kaksinverroin ulkopuolinen

Kuva
Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää on Dess Terentjevan seitsemäs romaani. Kuva: Sami Reivinen. Dess Terentjevan  alter egolla, näin minä Terentjevan romaanin  Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää tulkitsen, on kaksinkertainen ongelma. Terentjevan laajan romaanin sankari, kirjailija Marusja haluaa päästä eroon Venäjän kansalaisuudestaan aivan kuten Terentjeva itsekin on elämässään tehnyt.  Lisäksi Marusja on naimisissa naisen kanssa kuten Terentjevakin, ja vaikka elämä Suomessa on varsin tavallista ja tasapainoista, se, mitä seksuaalivähemmistöille on Venäjällä ja Neuvostoliitossa tapahtunut ja yhä tapahtuu, painaa hänen mieltään. Tästä kaikesta Terentjeva on kirjoittanut moniniitisen kirjan, joka liikkuu ajassa ja paikassa. Tärkeimmät näistä ovat tämä hetki Suomessa, kun kirjaililja, rouva Korhonen, yrittää päästä irti Venäjän passistaan, ja 1980-luvun Petroskoissa, kun kaksi tyttöä ja sitemmin nuorta naista, Liza ja Ljolja, yrittävät rakastaa toisiaan maail...