Riippumaton tuumailija

Julia Kuokkanen toimii Lastensuojelun Keskusliitossa erityisasiantuntijana. Kuva: Mika Tuominen. Aina näihin päiviin asti olen pakottanut itseni ajattelemaan, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vain maan järjettömän johtajan mieletön virhe, vaan en enää. Luettuani venäläisen eliitin jälkeläisen, Suomessa asuvan  Julia Kuokkasen  kirjan  Kremlin kasvattama , minulla ei ole enää yhtään harhaluuloja maasta, että sen kansa haluaisi oikeasti elää rauhassa ja kehittää demokratiaa. Ja jos joku väittää minun tämän takia sairastavan russofobiaa, niin siitä vain. Eiköhän se ole tässä maailmassa ja tässä ajassa ainut järkevä suhtautumistapa itäiseen naapuriin. Kuokkanen, omaa sukuaan Matjuhina muutti perheensä mukana Suomeen vuonna 1987, kun tyttö oli nelivuotias. Julian suku ei ole mikä tahansa suku, vaan se vilisee neuvostoyhteiskunnalle uskollisia kansalaisia, joista monet olivat NKVD:n ja KGB:n upseereja ja ehdottomasti lojaaleja maan ainoalle lailliselle puolueelle. Julian isä ...

Jon Fossen Septologian sankari Asle muistuttaa hyvin paljon kirjailijaa itseään. Kuva: Agnete Brun. Norjalaisen nobelistin,  Jon Fossen  900-sivuinen  Septologia  tulee päätökseensä seitsenosaisen romaanin kahdessa viimeisessä osassa, joille Fosse on antanut otsikon  Uusi nimi . Nimi on täysin linjassa kahden aikaisemman niteen kanssa. Ensimmäinen niistä on  Toinen nimi  ja keskimmäinen  Minä on toinen . Kokonaisuus kertoo nimittäin kahdesta Asle-nimisistä taidemaalarista, joiden habitukset pitkää takkia, olkalaukkua ja poninhännälle vetäistyä vaaleaa tukkaa myöten ovat lähes identtiset. Teossarjan kertoja on toinen Asleista, se, joka tekee hienoa maalarin uraa, rakastuu ja kääntyy katolilaiseksi. Toinen viehtyy ryyppäämisestä niin kovasti, että joutuu lopulta deliriumin raastamana sairaalaan. Ja että asia ei olisi aivan turhan yksinkertainen, avain Aslejen elämään taitaa löytyä Fossen omasta elämästä. Norjan televisio tuotti muutama kuukausi sitt...

Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää on Dess Terentjevan seitsemäs romaani. Kuva: Sami Reivinen. Dess Terentjevan  alter egolla, näin minä Terentjevan romaanin  Suuri koira juoksee ja päätön kukko lentää tulkitsen, on kaksinkertainen ongelma. Terentjevan laajan romaanin sankari, kirjailija Marusja haluaa päästä eroon Venäjän kansalaisuudestaan aivan kuten Terentjeva itsekin on elämässään tehnyt.  Lisäksi Marusja on naimisissa naisen kanssa kuten Terentjevakin, ja vaikka elämä Suomessa on varsin tavallista ja tasapainoista, se, mitä seksuaalivähemmistöille on Venäjällä ja Neuvostoliitossa tapahtunut ja yhä tapahtuu, painaa hänen mieltään. Tästä kaikesta Terentjeva on kirjoittanut moniniitisen kirjan, joka liikkuu ajassa ja paikassa. Tärkeimmät näistä ovat tämä hetki Suomessa, kun kirjaililja, rouva Korhonen, yrittää päästä irti Venäjän passistaan, ja 1980-luvun Petroskoissa, kun kaksi tyttöä ja sitemmin nuorta naista, Liza ja Ljolja, yrittävät rakastaa toisiaan maail...

Filosofi Timo Airaksisen uusin kirja käsittelee kuolemaa. Kuva: Wikimedia Commons. Filosofi  Timo Airaksisen  uusin pieni, mutta painava kirja  Hyvä kuolema  käsittelee nimensä mukaisesti kuolemaa ja kuolemista. Me kaikki kyllä kuolemme, siitä ei ole epäilystäkään, siis kuoleminen on jotakin, jota kannattaa tutkia, Airaksinen ajattelee, mutta kuolema ei ole mikään tila. Sitä ei ole muualla kuin surevien mielessä. Siksi ihmisen on turha kantaa siitä stressiä. Näin yksinkertaisesti Airaksisen ajattelun voisi tiivistää, mutta sittenpä ollaankin jo ongelmissa. Kuka päättää, miten ihminen kuolee? Onko lääkäreiden tehtävä ylläpitää elämää niin pitkään kuin mahdollista? Pitäisikö eutanasia sittenkin hyväksyä myös meillä Suomessa? Miten abortin vastustajat perustelevat kantansa? Airaksinen ottaa kuitenkin haasteen vastaan, ja vieläpä sangen hauskasti ja kepeästi. Erityisen vaikeaa filosofin mielestä on kirjoittaa kirjan esipuhe, joka pitää ohjeen mukaan aina kirjoittaa viime...

Brita-Kajsa on Katja Ketun yhdestoista kirja. Kuva: Niclas Mäkelä. Katja Kettu  on siitä inhimillinen kirjailija, että hän joko onnistuu romaaneissaan tai sitten ei. Ketun uusin Brita-Kajsa ,  Lars Levi Laestadiuksen  unhoon jääneestä vaimosta  Brita-Kajsasta , kuuluu ehdottomasti niihin onnistuneisiin, aivan  Kätilön  tuntumaan. Kettu onnistuu ennen kaikkea siksi, että hän on perehtynyt perusteellisesti Brita-Kajsan elämään ja aikaan, jolloin lestadiolaisuuden nimen saanut herätysliike mylläsi pohjoisen ihmisten elämää. Ainahan Kettu on osannut kirjoittaa, mutta se, että romaanin perään liitetty lähdeluettelo on viisi sivua pitkä, kertoo siitä, että kirjailija on ottanut työnsä kerrassaan tosissaan. Jopa kirjan sisäkansien kartta ja aikajana auttavat lukijaa syventymään tarinaan poikkeuksellisen perusteellisesti. Ja tämän kaiken Kettu on tehnyt hukkaamatta hetkeksikään tarinan päähenkilöä, Brita-Kajsaa, viisitoista lasta synnyttänyttä tietäjää ja parantaja...

Milla Kuikka tekee upean rooli näyttelijän urasta haaveilevana Ninana. Helsinkiläinen kirjailija Boris Trigorin (Antti Hovilainen) on heti valmis käyttämään nuoren naisen unelmaa omaksi ilokseen. Kuva: Minna Hyvönen. Eivät klassikot ole turhaan klassikoita, ei etenkään  Anton Tšehovin  tasan 130 vuotta sitten ensiesityksensä ja varsin ristiriitaisen vastaanoton saanut  Lokki .  Lokissa  on mukana kaikki, koko elämän kirjo, sen kauneus ja ehdottomasti sen julmuus, mutta  Lokki  ei ihmettele vain elämää, vaan myös taidetta ja sen tekemistä, eivätkä kummatkaan, elämä tai taide, päästä ihmistä vähällä. Anni Mikkelsson  on ohjannut jäähyväisikseen Kajaaniin juuri  Lokin , enkä ihmettele ollenkaan. Tuntuu siltä, että hän lukee klassikkoa oman elämänsä ja uransa kautta, mutta siinä, missä Tšehovin kirjailijanurasta haaveileva Konsta ( Karoliina Niskanen ) tai teatterin näyttämättämölle hinnalla millä haluava Nina ( Milla Kuikka ) joutuvat katsomaan ...