Älkää vain ohittako Hanna Weseliuksen Nimetöntä

Nimetön on Hanna Weseliuksen kolmas romaani. Kuva: Carl Bergman. Näin syksyisin tahtoo käydä aina niin, että Finlandia- kirjapalkinnon ehdokkaat vievät kaiken tilan muilta vuoden aikana ilmestyneiltä suomalaisilta romaaneilta. Yksi tällainen romaani on Hanna Weseliuksen Nimetön - Nanette Kottaraisen muotokuva , vaikka kaikeksi onneksi se on nyt ehdolla Runeberg -palkinnon saajaksi, niin että ei se ihan huomiotta sittenkään jäänyt. Kirjoitan onneksi, sillä vaikkei se ehkä olekaan tämän vuoden paras suomalaisen kirjoittama romaani, niin paitsi että se on rakennettu erinomaisen taitavasti, näkymätöntä yksinäisyyttä pohtivana tarinana se on enemmän kuin paikallaan. Rakenteeltaan se on siinä mielessä kiinnostava, että varsin syrjässä eläneen ja vanhana kuolleen Nanette Kottaraisen tarinaa kertoo peräti kolme ihmistä, Nanette itse omien päiväkirjojensa kautta, Leila, jonka Nanette on palkannut kirjoittamaan päiväkirjat puhtaiksi, ja kolmas ihminen, romaanin varsinainen kertoja, jolle Leila p