Olli Jalonen rakastaa pieniä ihmisiään niin kuin syvästi humaani ihminen vain voi
Olli Jalonen on kirjoittanut jälleen vahvan romaanin, tällä kertaa myös omista juuristaan. Kuva: Pekka Nieminen. Jos joku suomalainen kirjailija, tai ylipäänsä minkämaalainen tahansa, on humanisti, niin kaksinkertainen Finlandia -voittaja Olli Jalonen on. Hänen romaaneissaan ei ole yhtään muiden vähäpätöisenä pitämää ihmistä, etteikö Jalonen osaisi katsoa häntäkin rakastaen ja syvästi ymmärtäen. Se on ollut ehdottomasti Jalosen tuotannon kultainen sääntö, ja sitä se on myös miehen uusimmassa romaanissa Puhdas viiruinen elämä . Jalonen on kuljettanut lukijoitaan mitä eriskummallisimmissa ympäristöissä ja esitellyt meille monenlaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Nyt, uusimmassa romaanissaan, hän uskaltautuu kaivelemaan omia juuriaan, isovanhempiensa elämää Hämeenlinnassa. Tarina alkaa 16.6.1914 ja päättyy 18.8.1929, aikaan, jolloin, niin kuin Jalonen huomauttaa, ihmiskunnan väkimäärä ylittää jo kaksi miljardia. Kirjansa alussa Jalonen kertoo teoksensa taustoista...