Riippumaton tuumailija

Tärkeä osa venäläistä koulunkäyntiä ovat nykyisin kaikki aseiden käyttöön liittyvät esittelyt. Kuva: Pavel Talankin. Kerrankin meillä suomalaisilla on mahdollisuus osallistua Oscar -humuun ihan kotisohvalta käsin. Enkä nyt tarkoita punaisen maton pyhien menojen valvomista, vaan sitä, että  Yle Areenassa  on nähtävissä tämänvuotisen Oscar-kisan dokumenttisarjan voittaja, venäläisen  Pavel Talankinin  kertomus omasta koulustaan ja sen muuttuneesta ilmapiiristä sen jälkeen, kun presidentti  Vladimir Putin  aloitti järjettömän hyökkäyssotansa Ukrainaan. Yksin Putinia vastaan  on dokumentti, joka englanninkielinen nimi on tätäkin sattuvampi:  Mr. Nobody against Putin , sillä siitä elokuvassa on juuri kysymys: täysin nimetön ja asematon ja vaaraton opettaja pannaan kuvaamaan opetusministeriön propagandaosaston käyttöön todisteita siitä, miten koulussa toteutetaan Putinin määräämää aivopesua, ja Talankinhan kuvaa, kuvaa ja säilöö ja salakuljettaa kuvansa...

Anni Huhtala väitteli tohtoriksi väkivalta- ja onnettomuuskuolemien julkisesta käsittelystä keväällä 2025. Kuva: Anrietta Kuosku. Tiistain  Helsingin Sanomissa  esiteltiin  Lauri Maijalan  Lahteen ohjaama teatterikappale. Näytelmän nimi on  Haapajären Elvis  ja se kertoo  Asko Argillanderin  kokemuksista perhehelvetissä, jossa väkivaltainen isä terrorisoi perhettä aina siihen asti, kun Argillanderin mummo otti ja puukotti terrorisoijan kapakassa hengiltä. Perhe pääsi vainoajastaan, jota yhteiskunta ei ollut millään keinoilla saanut kuriin, ja mummo sai tuomionsa. Silloinen tasavallan presidentti  Martti Ahtisaari  tutustui tapaukseen ja armahti vankilaan tuomitun tappajan. Ainoa asia, mikä Argillanderia jäi tapauksessa vaivaamaan oli se, ettei hän koskaan ehtinyt kiittää Ahtisaarta kädestä pitäen tämän päätöksestä. Suurin osa meistä on varmasti sitä mieltä, että tässä tapauksessa kaikki meni oikein. Mummo tuomittiin ja armahdettiin ja Ha...

Kirjailija Mihail Šiškin elää nykyisin Sveitsissä. Kuva: Yvonne Boehler. Pakko sanoa, että odotin ehdottomasti enemmän venäläisen emigranttikirjailija Mihail Šiškinin  tuoreesta suomeksi ilmestyneestä kirjoituskokoelmasta. Kirjan nimi on  Tulevaisuus  ja sen alaotsikko on  Mihin Venäjä oikein on matkalla , mutta sen sijaan, että kirjoituksissa olisi keskittytty vain ja ainoastaan Venäjään ja Šiškinin ajatuksiin kotimaastaan ja sen tulevaisuudesta, kirjoitusten aiheet laajenevat ja laajenevat kauas otsikon ohi.   Vappu Orlovin  ja  Sirpa Hietasen  suomentamassa esseekokoelmassa on kaiken kaikkiaan kymmenen kirjoitusta. Venäjän lisäksi Šiškin käsittelee niissä yhtä ehdotonta kirjailijasuosikkiaan, irlantilaista  James Joycea , ja yhdessä hän pohtii sitä, miksi hän ja hänen veljensä, jota hän kirjoittaa yhä rakastavansa, ovat ohjautuneet täysin toisiin leireihin nyky-Venäjällä. Hänellä on aikaa pohtia myös suuren elokuvaohjaajan ...

  Norjalainen Jon Fosse sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023. Kuva: Agnete Brun. "Je est une autre",  Jon Fosse  lainaa  Arthur Rimbaudia  Septologiansa  keskimmäisten kirjojen motoksi. "Minä on toinen ", Katariina Huttunen suomentaa Rimbaudin vuonna 1871 kirjoittaman lauseen, ja tarjoaa lukijalle ensimmäisen pähkinän purtavaksi. Est  on nimittäin  être -verbin yksikön kolmannen persoonan taivutusmuoto, kun ensimmäisessä se olisi  suis . Alkuperäisellä lauseellaan Rimbaud haluaa kuvata sitä, ettei ihmisen persoonallisuus ole mitenkään yhdeksi jäykistynyt, vaan moninainen ja muuttuva. Ja sellainen  Nobel -kirjailijan  Septologian  minäsankari, taidemaalari Asle on, niin moninainen ja muuttuva, että hänellä on maailmassa, jos nyt ei aivan kaksoisolento, toinen taidemaalari Asle, niin ainakin melkein. Sekavaa? Hieman, mutta kuitenkin niin valaisevaa. Kun nyt olen lukenut  Septologian  seitsemästä kirjasta viisi,...

Elli Salon Keräilijöistä on tehty niin ensin teatteriversio kuin myöhemmin romaani. Kuva: Sabrina Bqain / Otava. Viime syyskuussa  Kajaanin kaupunginteatterissa  nähtiin kantaesityksenä  Elli Salon  kirjoittama näytelmä  Keräilijät . Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, näytelmän tarina ilmestyi romaanina, joka pääsi myös  Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Olen tarkoituksella antanut ajan kulua, että sitten kun tartuisin Salon kirjaan, pystyisin lukemaan sen vertaamatta sitä koko ajan mielestäni turhan sekavaan näyttämötoteutukseen. Ja hyvä niin. Näytelmä ja kirja, vaikka kuinka ne olisivat saman kirjailijan kynästä, ovat aina kaksi eri taideteosta, jossa näytelmä kaiken lisäksi on ohjaajansa tulkinta kirjailijan tarinasta. Salon romaani on oikein mukavaa luettavaa, koherentti kokonaisuus, jonka ytimessä on kolmen erilaisen naisen erilaiset surut. Kertoja, arkeologi Heini suree kuollutta veljeään, luontokuvaaja Ani tuhoutunutta uraansa ja kostamuslainen Ljudmi...

Astrofyysikko Sissi Enestam etsii luonnontieteilijän vastauksia tuoreessa kirjassaan kysymykseen, joka on vaivannut filosofeja vuosituhansia. Kuva: Otto Virtanen. Astrofyysikko  Sissi Enestam  on ottanut selvittääkseen mysteerin, joka on kiehtonut ihmisiä vuosituhansia. Hän etsii vastausta kysymykseen, jonka jo filosofi  Platon  esitti luolavertauksessaan ja jonka myöhempi filosofi  Rene Descartes  ratkaisi omalla tavallaan omana aikanaan. Platonhan oli sitä mieltä, että me ihmiset elämme kuin luolaan kahlitut olennot, jotka selin luolan aukkoon näemme vain varjoja todellisesta maailmasta sellaisina kuin ne luolan seinään heijastuvat. Descartes puolestaan pystyi olemaan varma vain siitä, että hän oli, kun ei pystynyt edes matematiikan avulla ratkaisemaan sitä, onko maailma, jonka hän koki, todellinen vai vain hänen aivojensa tuottama. "Cogito, ergo sum", Descartes päätteli: "Ajattelen, olen siis olemassa." Enestam jatkaa pitkää filosofien aloittamaa perinne...