Riippumaton tuumailija

Eino Leino (Sami Sainio) keskellä elämänsä ruuhkavuotta. Aarni Kouta (Antti Hovilainen) ja Olga Kyrenius (Perttu Hallikainen) seuraavat. Kuva: Minna Hyvönen. Unohtakaa  Panu Rajala  ja hänen  Virvatulensa  yhdeksän vuoden takaa! Unohtakaa  Jaakko Pakkasvirran  elokuva  Runoilija ja muusa  vuodelta 1978! Unohtakaa jopa  L. Onervan  Leino-elämänkerta, ehkäpä se paras kaikista, vuodelta 1932. Unohtakaa omat ennakkoluulonne ja kaikki, mitä olette itseenne ahtaneet kansallisrunoilijastamme ja Hövelön suuresta pojasta! Antakaa  Juha Hurmeen  tekstin viedä.  Eino - runoilijan ruuhkavuosi  taikoo eteenne yhden päivän tapahtumiin tiivistyvän Hurmeen näkemyksen Leinosta tavalla, joka ei paikkaamista kaipaa. Älkää ainakaan ihmetelkö, olisiko tuollainen päivä, 30.10. 1905, kun suurlakko alkoi, voinut oikeasti tapahtua. Ei todellakaan. Todennäköisesti Leinon suuret rakkaudet  Freya Schoultz  ( Karoliina Niskanen ) ja...

Paavo Teittinen on Helsingin Sanomien palkittu tutkiva toimittaja. Kuva: Liisa Valonen. Olenhan minä nähnyt ne ahkerat filippiiniläiset, jotka ovat keränneet tuhansia kiloja marjoja Kainuun metsistä. Olen syönyt valtavat määrät ahvenanmaalaisia omenia. Olen katsellut risteilyaluksella, kun satamaan tullessamme me ahtaudumme ulos, kun siivoojat painelevat sisään. Olen nauttinut puhtaista ja hyvin petatuista hotellisängyistä. Vaan olenko koskaan ajatellut, että nuo ahkerat, minun elämäni mukavaksi tehneet ulkomaalaiset ihmiset ovat olleet moderneja orjia, kuten  Paavo Teittinen , tietokirjallisuuden Finlandialla viime syksynä palkittu toimittaja kirjoittaa? Enpä ole, en ainakaan tarpeeksi. Siksi Teittisen  Pitkä vuoro  on mitä tarpeellisinta luettavaa meille kaikille. Lähimmäksi minun elämääni ovat tulleet filippiiniläiset marjanpoimijat, vaikken ole heitä koskaan päässyt jututtamaan, lähimmäksi niinä vuosina, kun  Kainuun Sanomat  kirjoitti heistä jutun silloin, ...

Monica Fagerholmin Eristystila / Kapinoivia naisia aloittaa trilogian. Kuva: Niklas Sandström. Viime syksynä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut  Monika Fagerholmin  romaani  Eristystila / Kapinoivia naisia  ei ole maailman helpointa luettavaa. Sen fragmentaarinen rakenne vaatii lukijaltaan keskittymistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että romaani kannattaa lukea mahdollisimman nopeasti ja pitkinä pätkinä. Itselleni se ei ollut mahdollista, vaan etenkin romaanin alkupuoliskon luin aivan liian monessa osassa. Kun sitten lopulta pystyin keskittymään kirjaan kunnolla, se vei mukanaan täysin siitäkin huolimatta, että - ja tästä havainnostani minua ette kyllä voi hirttää - se on naisen kirjoittama kirja naisista naisille. Kun mietin, miten tiivistäisin lukemani tämän arvion otsikkoon, päädyin lopulta tähän: romaanissa on kyse naisen tiestä eristyksestä itseyteen. Kirjan kansi on Sanna Manderin käsialaa.                 ...

Keskiaikaisen teatteriseurueen muodostavat Janne Kinnunen (vas.), Jukka Peltola ja Milla Kuikka. Kuva: Heimo Haverinen.   Anni Mikkelsonin  käsikirjoittamalla ja  Joel Härkösen ohjaamalla   Kajaani passiolla   varsin ymmärrettävä tavoite. Sen sijaan, että se keskittyisi liki 2000 vuoden takaisen pääsiäisen verisiin ja julmiin menoihin, se haluaa tarjota katsojilleen valoa. Entistä ymmärrettävämmäksi valon tavoittelu tulee, kun kuuntelee Kajaanin ev.lut. seurakunnan kirkkoherran Antti Minkkisen  kokemuksia kajaanilaisten kirkossa käymisistä. Kiirastorstain ja pitkäperjantain jumalanpalveluksiin, niihin, joissa kerrataan ne julmat tapahtumat, riittää kyllä väkeä, mutta pääsiäissunnuntain valon juhlaan ei niinkään. Ja samaa kaavaa noudattelee suurin osa Suomessakin koettavista Ristintie-kuvaelmista. Siksipä seurakunnan ja  Kajaanin kaupunginteatterin  yhteistuotanto  Kajaani passio  lähtee aivan toisesta kulmasta. Nyt seurataan keskiaikaist...

Mitä voimme tietää on Ian McEwanin kahdeksastoista suomennettu romaani. Kuva: Annalena McAfee / Otava. Brittiläinen kirjailija  Ian McEwan  ei varmaan osaakaan kirjoittaa tylsää tai mitään sanomatonta kirjaa, ei. Sen sijaan hän kirjoittaa aina jotakin äärettömän mielenkiintoista, omanlaistansa ja terävää. Juuri sellainen on miehen uusin suomennos  Mitä voimme tietää , joka kertoo niin sadan vuoden päästä tulevaisuudesta kuin meidän ajastamme. Ja se liikkuu molemmissa ajoissa niin vastaansanomattomalla voimalla kuin vain tämän hetken toden kokija sen osaa. Juonensa tasolla romaanissa on kyse kirjallisuudentutkijasta Thomas Metcalfesta, joka vuodesta 2119 käsin yrittää saada selkoa siitä, mitä tapahtui myöhemmän maailman "toisiksi kuolemattomien pidoiksi" julistamilla illallisilla vuonna 2014, kun maailmankuulu runoilija Francis Blundy esitti puolisonsa Vivienin kunniaksi kirjoittamansa ainutkertaisen runon. Tuosta runosta ei ole säilynyt yhtään ainutta kappaletta, sillä al...

Elina Kahla on Venäjään erikoistunut kulttuurintutkija. Gulagin viisas on hänen ensimmäinen romaaninsa. Kuva: Klaus Welp. Luen paraikaa  Ian McEwanin  varsin mainion makuista romaania  Mitä voimme tietää . Se on eräänlainen katsaus tulevaisuudesta meidän aikaamme, mutta ei siitä tässä sen enempää, paitsi, että McEwanin romaanin motto sopii erikoisen hyvin  Elina Kailan  dokumenttiromaaniksi nimittämäänsä teokseen  Gulagin viisas . McEwan lainaa romaaninsa motoksi brittiläisen ja ranskalaisen romantiikan ajan tekijöiden elämäkertoja kirjoittavan  Richard Holmesin  ajatuksen, jonka hän esittää teoksessaan Dr Johnson & Mr Savage /1995),  ja jonka kopioin tähän kokonaisuudessaan: "Se liittyy faktan ja fiktion välimaastossa sijaitsevaan inhimilliseen todellisuuteen, jota elämäkerran kirjoittaja luo kertoessaan tarinaa toisen ihmisen elämästä, mikä näin ollen tarkoittaa, että hän sekä ottaa toisen elämän omakseen (kuten ystävyydessä) ja tekee s...