Riippumaton tuumailija

Kirjailija Mihail Šiškin elää nykyisin Sveitsissä. Kuva: Yvonne Boehler. Pakko sanoa, että odotin ehdottomasti enemmän venäläisen emigranttikirjailija Mihail Šiškinin  tuoreesta suomeksi ilmestyneestä kirjoituskokoelmasta. Kirjan nimi on  Tulevaisuus  ja sen alaotsikko on  Mihin Venäjä oikein on matkalla , mutta sen sijaan, että kirjoituksissa olisi keskittytty vain ja ainoastaan Venäjään ja Šiškinin ajatuksiin kotimaastaan ja sen tulevaisuudesta, kirjoitusten aiheet laajenevat ja laajenevat kauas otsikon ohi.   Vappu Orlovin  ja  Sirpa Hietasen  suomentamassa esseekokoelmassa on kaiken kaikkiaan kymmenen kirjoitusta. Venäjän lisäksi Šiškin käsittelee niissä yhtä ehdotonta kirjailijasuosikkiaan, irlantilaista  James Joycea , ja yhdessä hän pohtii sitä, miksi hän ja hänen veljensä, jota hän kirjoittaa yhä rakastavansa, ovat ohjautuneet täysin toisiin leireihin nyky-Venäjällä. Hänellä on aikaa pohtia myös suuren elokuvaohjaajan ...

  Norjalainen Jon Fosse sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023. Kuva: Agnete Brun. "Je est une autre",  Jon Fosse  lainaa  Arthur Rimbaudia  Septologiansa  keskimmäisten kirjojen motoksi. "Minä on toinen ", Katariina Huttunen suomentaa Rimbaudin vuonna 1871 kirjoittaman lauseen, ja tarjoaa lukijalle ensimmäisen pähkinän purtavaksi. Est  on nimittäin  être -verbin yksikön kolmannen persoonan taivutusmuoto, kun ensimmäisessä se olisi  suis . Alkuperäisellä lauseellaan Rimbaud haluaa kuvata sitä, ettei ihmisen persoonallisuus ole mitenkään yhdeksi jäykistynyt, vaan moninainen ja muuttuva. Ja sellainen  Nobel -kirjailijan  Septologian  minäsankari, taidemaalari Asle on, niin moninainen ja muuttuva, että hänellä on maailmassa, jos nyt ei aivan kaksoisolento, toinen taidemaalari Asle, niin ainakin melkein. Sekavaa? Hieman, mutta kuitenkin niin valaisevaa. Kun nyt olen lukenut  Septologian  seitsemästä kirjasta viisi,...

Elli Salon Keräilijöistä on tehty niin ensin teatteriversio kuin myöhemmin romaani. Kuva: Sabrina Bqain / Otava. Viime syyskuussa  Kajaanin kaupunginteatterissa  nähtiin kantaesityksenä  Elli Salon  kirjoittama näytelmä  Keräilijät . Kun aikaa oli kulunut jonkin aikaa, näytelmän tarina ilmestyi romaanina, joka pääsi myös  Finlandia- palkintoehdokkaaksi. Olen tarkoituksella antanut ajan kulua, että sitten kun tartuisin Salon kirjaan, pystyisin lukemaan sen vertaamatta sitä koko ajan mielestäni turhan sekavaan näyttämötoteutukseen. Ja hyvä niin. Näytelmä ja kirja, vaikka kuinka ne olisivat saman kirjailijan kynästä, ovat aina kaksi eri taideteosta, jossa näytelmä kaiken lisäksi on ohjaajansa tulkinta kirjailijan tarinasta. Salon romaani on oikein mukavaa luettavaa, koherentti kokonaisuus, jonka ytimessä on kolmen erilaisen naisen erilaiset surut. Kertoja, arkeologi Heini suree kuollutta veljeään, luontokuvaaja Ani tuhoutunutta uraansa ja kostamuslainen Ljudmi...

Astrofyysikko Sissi Enestam etsii luonnontieteilijän vastauksia tuoreessa kirjassaan kysymykseen, joka on vaivannut filosofeja vuosituhansia. Kuva: Otto Virtanen. Astrofyysikko  Sissi Enestam  on ottanut selvittääkseen mysteerin, joka on kiehtonut ihmisiä vuosituhansia. Hän etsii vastausta kysymykseen, jonka jo filosofi  Platon  esitti luolavertauksessaan ja jonka myöhempi filosofi  Rene Descartes  ratkaisi omalla tavallaan omana aikanaan. Platonhan oli sitä mieltä, että me ihmiset elämme kuin luolaan kahlitut olennot, jotka selin luolan aukkoon näemme vain varjoja todellisesta maailmasta sellaisina kuin ne luolan seinään heijastuvat. Descartes puolestaan pystyi olemaan varma vain siitä, että hän oli, kun ei pystynyt edes matematiikan avulla ratkaisemaan sitä, onko maailma, jonka hän koki, todellinen vai vain hänen aivojensa tuottama. "Cogito, ergo sum", Descartes päätteli: "Ajattelen, olen siis olemassa." Enestam jatkaa pitkää filosofien aloittamaa perinne...

Rachel Kushner on saanut lukuisia palkintoja kirjoistaan. Kuva: Gabby Laurent. Kun kirjoitan, että  Rachel Kushnerin  Mars Room  on amerikkalainen romaani parhaimmillaan, tarkoitan jokaista sanaa. Se on täydellinen esimerkki amerikkalaisen kirjoittajakoulutuksen loistavuudesta ja se on uskomattoman tarkkanäköinen kuvaus sikäläisestä oikeudenkäytöstä ja vankilahelvetistä. Mars Room  rakentuu pikkuhiljaa aina siitä, kun kirjailija kuvaa siinä vaiheessa nimetöntä kahlittua naista vankikuljetuksessa kohti mantelipuutasankojen keskellä olevaa vankilaa aina siihen, kun naiselle löytyy tarinan lopussa nimi ja kun hänen rikoksensa selviää. Sitä ennen hän on nainen, josta tiedämme, että hänet on tuomittu henkirikoksesta kahteen elinkautiseen. Varmuuden vuoksi hän on saanut vielä kuusi vuotta ylimääräistä, ja USAn todellisuudessa tuomio tarkoittaa sitä, ettei hän koskaan pääse pois vankilasta. Eräälainen välitilinpäätös ehdonalaislautakunnan edessä tehdään toki 37 vuoden istum...

  Anna (Anna Máddji Heatta) ja Ovvla (Emil Kárlsen) tutustuvat ja rakastuvat: Kuva:  Jovnna / Jouni Porsanger, Oulun kaupunginteatteri.   Toki Oulun kulttuurivuodesta jää käteen vaikka mitä, mutta saamelaisooppera  Ovvla  on ehdottomasti sen ajattominta antia. Se on kaikin tavoin oikea kulttuuriteko, ja vieläpä ehdottoman tärkeä. Se on korkeatasoista taidetta ja se ottaa kantaa asiaan, joka on kipeä haava tämän kansakunnan historiassa. Se kertoo maan sisäisestä kolonialismista, se kertoo alkuperäiskansan nujertamisesta ja se kertoo maailmasta, jossa joku, jota sorretaan, löytää aina itselleen jonkun sorrettavan. Kun suomalaisia ovat sortaneet niin ruotsalaiset kuin venäläisetkin, me olemme käyneet saamelaisten kimppuun kuin vihainen parvi mäkäräisiä. Ovvla  tekee tämän kaiken nähtäväksi yhden pienen, mieheksi kasvavan saamelaispojan tarinan avulla. Eihän tämä toki ole ensimmäinen kerta, kun pohjoisen Suomen ja Ruotsin synkkää alistamishistoriaa kuvitetaan, ...