Riippumaton tuumailija

Tommi Kinnusen viides romaani vie lukijansa jälleen pohjoiseen. Kuva: Joonas Brandt / WSOY Siinä vaiheessa, kun olin vielä töissä ja arvioin kirjoja työkseni, sain kaikki romaanit ja tietokirjat tuoreeltaan kustantajilta. Pääsin näin kirjoittamaan niistä aivan ensimmäisten lukijoiden joukossa. Homma oli tietysti hienoa, mutta myös vähän kummallista. Mietin monesti, millainen vastuu kriitikolla on, kun purkaa ajatuksensa jonkun vuosien työstä lehtijuttuun, jonka hitaimmatkin lukevat varttitunnissa. Kun jäin eläkkeelle, en malttanut lopettaa kirjoittamista, vaan perustin tämän blogin, jossa tuumailen etupäässä kirjoista ja teatterista. Minulle blogin kirjoittaminen on ennen kaikkea osoitus itselleni, että olen edelleen olemassa. Sitäkin hienompaa on, että tämänkertaista tekstiä laatiessani tiedän, että olen tavoittanut blogillani jo 15000 lukijaa, vaikka blogin aihepiiri on varsin suppea. Kiitos teille kaikille kiinnostuksesta! Ja ne kirjat, joita arvioin, hankin käsiini aivan samalla ta

Vainajaiset on Marja Kyllösen kolmas romaani. Kuva: Annina Mannila. Marja Kyllösen parikymmentä vuotta kypsyttelemä romaani Vainajaiset löysi kuin löysikin lopulta kustantajan. Kirjailijan haastatteluista olemme saaneet lukea, miten kahdella ensimmäisellä kirjallaan maineeseen noussut tekijä meinasi menettää itsensä kokonaan, kun kolmoskirja ei kelvannutkaan entiselle kustantajalle. Onneksi Teos ymmärsi romaanin arvon ja niin Vainajaiset saavutti paitsi lukijansa, myös Finlandia -ehdokkuuden ja tämänvuotisen Runeberg- palkinnon. Vainajaiset on ehdottomasti maineensa ja lukijansa ansainnut, mutta se ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton teos. Romaanin ydinkertomus vie meidät Laimin ja Raunon riehakkaaseen nuoruudenrakkauteen ja lapsettomuuden aiheuttamaan epätoivoon ja erkaantumiseen.  Jo tuo onnettomuus, jonka Kyllönen kuvaa erittäin taitavasti ja persoonallisesti syntymättömän lapsen pariskunnan väliin nostaman aaveen avulla, olisi jollekulle toiselle kirjailijalle riittänyt, muttei K

W. G. Sebald syntyi Saksassa, mutta rakensi uransa eurooppalaisen kirjallisuuden professorina ja kirjailijana Englannin Norwichissa. Kuva: Goodreads. Kun joskus parikymmentä vuotta sitten törmäsin ensimmäisen kerran Saksassa syntyneeseen, mutta Isossa-Britaniassa vaikuttaneeseen kirjailijaan ja esseistiin Winfried Georg Maximilian Sebaldiin (1944-2001), olin myyty mies. Miten joku osaakin kirjoittaa näin kiehtovasti itsestään, maailmasta ja tapahtumista sen takana kuin Sebald kirjassaan Austerlitz ? Tuon jälkeen olen etsinyt käsiini likipitäen kaiken, mitä Sebaldilta on suomennettu. Viimeisin löytöni on miehen itse perusrunoksi nimeämä proosarunomuotoinen kolmen esseen kokoelma Luonnon mukaan . Ja koska, näin Sebaldia tulkitsen, ihmisen elämässä on paljon sattumuksia, Luonnon mukaan osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan. Olimme nimittäin juuri käsitelleet Kaukametsän opiston kuvataiteen tuntemuksen kurssilla taiteilijaa nimeltä Matthias Grünewald (1470-1528), ja kuinka ollakaan, ensi

Kirjailija ja fyysikko Ricardas Gavelis. Kuva: Liettuan kulttuuri-instituutti. Liettualainen, vuonna 2002 kuollut Ricardas Gavelis ei ole kirjoittanut helppoa romaania, mutta eipä ole aihekaan niitä yksinkertaisimpia.  Juuri suomeksi ilmestynyt, mutta alunperin viikko Berliinin muurin avautumisen jälkeen, kaiken sensuurin ja virallisen hyväksymisproseduurin ohi kirjapainoon viety Vilnan pokeri on mutkikas, ajoissa, paikoissa, unissa ja painajaisissa risteilevä kertomus Vytautas Vargalys -nimisestä miehestä, joka yrittää rakentaa itselleen elämää kirjastonhoitajana neuvostoliittolaiselta vankileiriltä vapauduttuaan. Jos Vilnan pokeri on jotakin, niin ennen kaikkea se on totalitarismin rujo ruumiinavaus, totalitarismin, jota ei voi käsittää kukaan edes sellaisessa järjestelmässä elänyt saati demokratiasta elämänsä ajan nauttinut ihminen. Totalitarismi on järjestelmä, jossa kaikki on koko ajan toisin. Musta muuttuu valkeaksi, hyvä kamalaksi, rakkaus vihaksi, hyväily väkivallaksi. Ja tie

Panu Huotarin Rakkaudesta-esityksen lavan täyttävät jumppapallo, räsymatot, kitarat ja kirjat. Kuva: Vaara-kollektiivi / Minna Hyvönen.   Monologi tuntuu sopivan Panu Huotarin tapaan ajatella teatteria ja ennen kaikkea maailmaa. Muistissa on vielä miehen hieno kannanotto kotikylän taisteluun kaivosyhtiötä vastaan vuonna 2021 ensi-iltansa saaneessa monologissa Sydänojanpuro. Nyt Huotari on haukannut vielä suuremman palasen maailmaa. Hän on lähtenyt tutkimaan itseään ja ihmisiä ja rakkautta. Syntyi monologi Rakkaudesta , joka yhdistää perinteistä teatteria omanlaiseensa rakkauskonsultointiin, ja ihan luontevasti yhdistääkin.  Huotari panee nimittäin myös katsojansa töihin. Etsimme sisäistä herkkyyttämme stanislavskilaisen harjoitteen avulla ja teemme parhaamme kuvitellaksemme kaikkea hyvää myös vähemmän rakkaille lähimmäisillemme. Esityksessä Huotari on niin itsenään kuin ihmisten maailmaa ja sen menoa ihmettelevänä kovakuoriaisena. Eri jaksot liittyvät toisiinsa Huotarin tekemien biisi