Riippumaton tuumailija

Armi (Milla Kuikka) ja Danny (Jukka Peltola) keikalla silloin, kun kaikki oli vielä hyvin ja kun Armi uskoi tulevaan. Kuva: Minna Hyvönen. Kun vaikkapa teatterissa aletaan tehdä esitystä elävästä tai eläneestä ihmisestä, on aina olemassa melkoisia vaaroja. Onko tekeillä jonkinlainen patsasteluesitys? Upotaanko kauhistelemaan tai kaunistelemaan oikeasti eläneen ihmisen elämää? Löytävätkö tekijät esimerkkihenkilöstään jotakin, joka ylittää yhden ihmisen ja hänen tarinansa rajat? Suomalaisissa elokuvissa olemme nähneet moniakin esimerkkejä siitä, miten patsastelevaksi tai hurskastelevaksi tai paatokselliseksi oikean ihmisen käsittely muuttuu. Niinpä istahdin  Kajaanin kaupunginteatterin  katsomoon oikeastaan vain yksi kysymys mielessäni. Onnistuvatko teatterin loistavat näyttelijät ja etenkin ohjaaja  Joel Härkönen  löytämään erilaisten lehtien kaluamasta vuoden 1977 Miss Suomesta,  Armi Aavikosta  jotakin, joka ylittää kaiken sen kuonan, jota häneen on julkis...

MeTässä-esityksessä on kaksi tanssijaa, Mathilda Muk ja Johannes Purovaara. Kuva: Minna Hyvönen. Suomen kielessä on sana, jonka melkeinpä jokainen suomalainen ymmärtää heti, kun sen ensimmäistä kertaa kuulee. Se on ilmiö, jota on osattu pelätä, ja josta vapautumiseksi on keksitty jos minkälaisia temppuja. Sitä kuvaa sana, joka ei taida kääntyä suoraan millekään muulle kielelle, vähän niin kuin  sisu . Ilmiö ja sana on  metsänpeitto , ja se on elävää kansanperinnettä. Se kuvaa tilannetta, jossa metsä ottaa omansa, sekoittaa samoajan mielen ja saa kaiken tutunkin näyttämään oudolta ja vieraalta. Yleensä kulkijan houkuttelee metsänpeittoon joku salaperäinen olento, jolla on täysi valta peittämäänsä. Tästä ja lasten leikeistä kasvaa nykytanssiryhmä  Routa Companyn  uusin produktio  MeTässä . Se on puolentoista tunnin matka Pöllyvaaran metsään ja itseen. Se on esitys, jossa ainakin yhtä tärkeää kuin  Mathilda Mukin  ja  Johannes Purovaaran  tanssi...