Metsänpeittoa ja menninkäisiä
Suomen kielessä on sana, jonka melkeinpä jokainen suomalainen ymmärtää heti, kun sen ensimmäistä kertaa kuulee. Se on ilmiö, jota on osattu pelätä, ja josta vapautumiseksi on keksitty jos minkälaisia temppuja. Sitä kuvaa sana, joka ei taida kääntyä suoraan millekään muulle kielelle, vähän niin kuin sisu.
Ilmiö ja sana on metsänpeitto, ja se on elävää kansanperinnettä. Se kuvaa tilannetta, jossa metsä ottaa omansa, sekoittaa samoajan mielen ja saa kaiken tutunkin näyttämään oudolta ja vieraalta. Yleensä kulkijan houkuttelee metsänpeittoon joku salaperäinen olento, jolla on täysi valta peittämäänsä.
Tästä ja lasten leikeistä kasvaa nykytanssiryhmä Routa Companyn uusin produktio MeTässä. Se on puolentoista tunnin matka Pöllyvaaran metsään ja itseen. Se on esitys, jossa ainakin yhtä tärkeää kuin Mathilda Mukin ja Johannes Purovaaran tanssi, ovat yleisön reaktiot ja vaelluksen nostattamat tunteet.
Kainuulaisille MeTässä sopii vallan hyvin, sillä me olemme edelleenkin sellainen kansanosa, jolle metsät ovat pikkulapsesta tuttuja. Metsä on aina tuossa aivan vieressä, ja sieltä on totuttu hakemaan lohtua, rauhaa, riistaa, sieniä ja mustikoita.
***
Routa Company ja Sari Palmgren eivät ole ensimmäistä kertaa ottaneet ja jättäneet tanssisalia taakseen. Muutama vuosi sitten kiersimme Aidatuissa unelmissa kajaanilaisia pihoja, joissa törmäsimme erilaisiin tanssijoihin. Tällä kertaa olemme Pöllyvaarassa, kajaanilaisille tärkessä lähimetsässä, joka osoittautuu kierroksen jälkeen paljon jännittävämmäksi kuin vain pururadalta katsottuna.
Mutta vaikka palaamme metsään, emme unohda uutta tekniikkaa. Kuulokkeista kuulemme esityksen äänisuunnittelija Joonas Pehrssonin luoman maailman, jossa Pekko Käpin jouhikko soi tärkeimpänä.
Kyllä vain. Kun olemme kiertäneet Pöllyvaaraa puolentoista tunnin ajan, taidamme itse kukin joutua miettimään, miten täältä päästään pois, vaikka maastossa on aivan selviä merkkejä, joiden mukaan suunnistaa.
Sitä paitsi kuulokkeista kaikuvat seireenien houkutukset tuntuvat vetävän kulkijaa aivan eri suuntiin kuin joukkoa johdatteleva Sari Palmgren etenee.
Ensimmäiset kosketukset tanssijoihin ovat vain nopeita häivähdyksiä sieltä ja täältä, mutta kun maahiseksi naamioitunut Johannes Purovaara alkaa porukkamme kanssa piilosille, tunnelma alkaa lähetä jopa kauhuelokuvaa.
Esityksen loppu on lumoava. Purovaara ja Muk tanssivat aivan ympärillämme, kunnes alkavat laulaa loitsun sanoja ja häviävät lopulta suunnilleen. Siinä me istumme ja makoilemme sammalmättäillä ja katselemme samalla hiljalleen pimentyvää iltaa.
Mathilda Muk ottaa Pöllyvaaran maaston haltuunsa. Kuva: Minna Hyvönen.
***
Nykytanssi on siitä mainio taiteen muoto, että se ei todellakaan ole sidottu mihinkään muotoihin. Se antaa tekijöilleen vapaat kehot ilmaista, kieppua, heittää kuperkeikkoja ja pyöriä vaikka metsässä, kun sellaiseen on tarve.
Tällä kertaa esitys laajenee kuitenkin ammattitanssijoiden esityksestä yhteiseksi performanssiksi. Otamme voimaa vanhasta kuusesta, napsimme suihimme syksyn viimeisiä mustikoita ja kuuntelemme, miten kaupungin kohina välillä hiljenee, välillä voimistuu sen mukaan, missä päin Pöllyvaaraa olemme. Leikimme piilosta ja peiliä. Etsimme aarteita.
Meidän ei tarvitse ottaa yhtään tanssiaskelta. Riittää, kun keskitymme retkeen, metsään ja itseemme. Ja niin vain ikituttu metsä aukeaa meille aivan uudella tavalla.
MeTässä
Ensiesitys Kajaanin Pöllyvaarassa 12.9.2025
Koreografia: Sari Palmgren yhdessä tanssijoiden kanssa
Tanssijat: Mathilda Muk ja Johannes Purovaara
Johdattaja: Sari Palmgren
Äänisuunnittelija: Joonas Pehrsson
Muusikko ja säveltäjä: Pekko Käppi
Laulujen sanat: Työryhmä
Pukusuunnittelija: Siru Kosonen
Ompelijat: Siru Kosonen ja Reija Ruotsalainen
Esityksen ajo: KM Taavitsainen
Tuotanto: Emilia Hyvönen / Routa Company
Graafinen suunnittelu: Petra Karvonen
Valokuvat: Uupi Tirronen ja Minna Hyvönen
Tiedotus: Maria Autio ja Emilia Hyvönen
Tukijat: Kajaanin Kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen
Edistämiskeskus
Kommentit
Lähetä kommentti