Armi Aavikon tarina kasvaa niin paljon yhden naisen tragediaa suuremmaksi
Armi (Milla Kuikka) ja Danny (Jukka Peltola) keikalla silloin, kun kaikki oli vielä hyvin ja kun Armi uskoi tulevaan. Kuva: Minna Hyvönen.
Kun vaikkapa teatterissa aletaan tehdä esitystä elävästä tai eläneestä ihmisestä, on aina olemassa melkoisia vaaroja. Onko tekeillä jonkinlainen patsasteluesitys? Upotaanko kauhistelemaan tai kaunistelemaan oikeasti eläneen ihmisen elämää? Löytävätkö tekijät esimerkkihenkilöstään jotakin, joka ylittää yhden ihmisen ja hänen tarinansa rajat?
Suomalaisissa elokuvissa olemme nähneet moniakin esimerkkejä siitä, miten patsastelevaksi tai hurskastelevaksi tai paatokselliseksi oikean ihmisen käsittely muuttuu. Niinpä istahdin Kajaanin kaupunginteatterin katsomoon oikeastaan vain yksi kysymys mielessäni. Onnistuvatko teatterin loistavat näyttelijät ja etenkin ohjaaja Joel Härkönen löytämään erilaisten lehtien kaluamasta vuoden 1977 Miss Suomesta, Armi Aavikosta jotakin, joka ylittää kaiken sen kuonan, jota häneen on julkisuudessa tartutettu?
Todellakin onnistuvat! Minulle koko näytelmän avainrepliikki on sillä tavalla ihmisen mittainen, että kuka tahansa voi sovitella sitä päälleen kuin missi viittaansa. Armin (jälleen kerran loistava Milla Kuikka) laivakeikalle mukaan tullut sisko Arja (Vera Veiskola) sen sanoiksi puki: "Täällä me vaan kellutaan. Matkalla ei minnekään."
Jos tämä ei ole elämää suurempi totuus vaikkapa sitten minun kaltaiselle eksistentialistille, niin mikä sitten?
***
En oikeastaan koskaan seurannut Armi Aavikon ja Ilkka Danny Lipsasen (tässä esityksessä vakuuttava Jukka Peltola) suhdetta tai taiteellisia pyrkimyksiä ollenkaan. Tiesin kyllä heidät ja lukuisat parodiat, joissa heitä ja ennen kaikkea Armia pilkattiin. En ole koskaan perehtynyt kaksikon lauluihin sitä hellyysbiisiä syvemmin, enkä edes tiennyt, että Armilla oli oma soolouransakin.
Sen toki juorulehdistä tiesin, että Dannylla ja Armilla oli suhde, mutta se, miten, sanoisinko epäsuhtainen se lopulta oli, on asia, jota en ole koskaan pohtinut. Ja kuitenkin nyt, meetoo-liikettä kuunneltuani ja vaikkapa PMMP-dokkarin nähtyäni minun olisi tietysti pitänyt nähdä koko touhun järjettömyys tyttöjen ja nuorten naisten kannalta. Armi oli ja on uhri, jota ukkolauma käytti häikäilemättä hyväkseen niin, ettei hänen nimeään edes nähty Dannyn keikkajulisteissa, vaikka ihmiset tulivat katsomaan juuri Armia.
Tämän kaiken ja enemmänkin Härkönen vyöryttää katsojien koettavaksi näyttävässä ja vauhdikkaassa sovituksessaan Kati Kaartisen alkuperäistekstistä. Jos tämä ei uppoa viihdettä teatterilta vaativille, niin mikä sitten. Sen verran ovelia teksti ja tarina kuitenkin ovat, että ihan viihteelle ei katsojakaan pääse vinksahtamaan.
***
Tällä kertaa kehuja ansaitsevat ihan kaikki näytelmää rakentaneet. Markku Hernetkosken lavastus vie meidät suoraan Kansanpirtille tai jollekin tanssipaikalle, jonka lavan edus on näprätty sormipaneeleista. Tiina Siltalan puvut ovat juuri niin kuin ne ovat tuolloin olleet ja kuinka Armia fanittanut pikkutyttö ne on mieleensä painanut.
KAO orkesteri Valtteri Veiskola-Pääkkösen johdolla toimii erinomaisesti ilman normaalisti kaiken alleen hävittävää rumpupatteria. Vauhdikkaassa Danny ja Armi -potpurissa pääsemme ihan oikealle keikalle, mutta kaksi biisivalintaa on ehdottomasti yli kaiken muun. Ensiksikin Pelle Miljoonan Juokse villi lapsi ja Ismo Alangon Julkinen eläin saavat sellaiset tulkinnat, että vanha uuden aallon diggarikin herkistyi. Ja toiseksi: molemmat biisit sanoittavat kaksi Armin elämän ehkäpä tärkeintä hetkeä. Parempia valintoja ei yksinkertaisesti voisi olla.
Sitten ovat ne videot. Muistan, kun Kristian Smeds kokeili ensimmäistä kertaa videoita ohjauksessaan Kolmesta sisaresta. Tuolloin ohjaajan piti tehdä kaikkensa, että lavalla elävästi esiintymään tottuneet näyttelijät onnistuivat laskemaan intensiteettiään niin, etteivät videoidut kohtaukset alkaneet häiritä. Nyt Topi Lindhin videot ovat tärkeä osa ilmaisua. Miten muuten kuin projisoimalla olisimme nähneet vaikkapa sen, miten halveksivasti ja hyväksikäyttävästi ukot koelauluun tulleeseen Armiin suhtautuivat?
Sonja Pakalén on tapansa mukaan kehittänyt näyttelijöille sellaiset koreografiat, että ne, paitsi että näyttävät aidoilta aikansa koreografioilta, ovat sellaisia, että niistä selviävät muutkin kuin ammattitanssijat.
***
Sitten ovat tietysti Milla Kuikka Armina ja Jukka Peltola Dannynä. Etenkin Kuikan roolisuoritus on vertaansa vailla. En tiedä, huomasitteko, että Kuikka on lavalla käytännössä koko ajan, eikä se kaikkine vaatteidenvaihtoineen ole mitään kevyttä hommaa, mutta niin vain Kuikka rakentaa kokonaisen Armin elämän 18-vuotiaasta missistä 43-vuotiaaseen viinan viemään ja elämäänsä ja Dannyyn pettyneeseen naiseen.
Tähän epäsosiaalisen median aikaan tottuneen on hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaikkea Armi olisi saanut nyt kestää, kun lankapuhelinaikanakaan ihmisten pahantahtoisuudella ei tuntunut olevan mitään rajaa.
Joku on elätellyt toivoa, että Danny tulisi katsomaan Kajaanin Armin. Epäilen, ettei tule. Niin täysin nyt ollaan Armin puolella, ja se on oikein se.
Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa.
Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterissa pe 26.9.2025.
Ohjaus: Joel Härkönen.
Alkuperäisteksti Kati Kaartinen
Näyttämösovitus Martta Jylhä
Näyttämöllä Perttu Hallikainen, Antti Hovilainen, Janne Kinnunen, Milla Kuikka, Karoliina Niskanen, Heikki Petteri Nousiainen, Jukka Peltola, SatuTurunen ja Vera Veiskola
Orkesteri KAO Konservatorio
Vili Karvonen – kitara, Juho Luomi – basso, Jussi Manninen – kitara, Valtteri Veiskola-Pääkkönen – kosketinsoittimet, kapellimestari
Kapellimestari, musiikin sovitus Valtteri Veiskola-Pääkkönen
Lavastus Markku Hernetkoski
Valosuunnittelu Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
Pukusuunnittelu Tiina Siltala
Videosuunnittelu Topi Lindh
Kampaukset ja maskeeraus Heidi Kaartinen
Tarpeisto Soile Savela
Koreografia Sonja Pakalén
Lauluvalmennus Sara Saxholm
Läheisyyskoreografi Sara-Maria Heinonen
Nämä esitykset tekstitetään englanniksi Subtitle Mobile -sovelluksen avulla:
10.10. klo 18, 29.11. klo 13, 30.12. klo 13, 10.1. klo 13,
21.2. klo 13, 21.3. klo 13, 30.4. klo 13 ja 13.5. klo 13.
Kommentit
Lähetä kommentti