Metsäjätti ei oikein tiedä, mihin kohdistaisi huomionsa
On kiistatta hienoa, että Suomessa tehdään silloin tällöin elokuvia yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista, sillä ihmissuhdesotkuja kotimaisissa leffoissa, niin kuin toki muunkinmaalaisissa setvitään aivan tarpeeksi.
Ville Jankeri on uskaltautunut liki kuusikymmen- tai seitsemänkymmenlukulaisiin tunnelmiin tarttuessaan Miika Nousiaisen romaaniin ja kertoessaan vaneritehtaastaan riippuvaisen pienen keskisuomalaispaikkakunnan kuolonkouristuksista kansainvälisen kapitalismin suhdanteiden muuttuessa.
Metsäjätille ei tosin riitä, että se keskittyisi purkamaan tehtaan lopettamisen aiheuttamia ongelmia, vaan mukaan on vähän väkisin tuotu myös sankareiden lapsuudenkaveruutta ja nuoruuden tapahtumia, ja niiden aiheuttamia ylimääräisiä paineita.
Tehtaanlakkauttamishommiin komennettava Pasi (Jussi Vatanen) on lisäksi jättänyt kertomatta vaimolleen Lindalle (Sara Soulié) yhtä ja toista omasta historiastaan. Puoliso tietää oikeastaan vain sen, että Pasille on luvassa paikka kansainvälisen firman johtajistossa, mutta kestääkö Pasi puhumattomuutensa paineet?
***
Metsäjätti on parhaimmillaan ehdottomasti vahva ja, niin kuin tavataan sanoa, tärkeä elokuva. Sen ongelma on kuitenkin se, etteivät ohjaaja Jankeri ja hänen käsikirjoittajakaverinsa Timo Turunen oikein tiedä, mistä narusta vetäisivät.
Rännikiekkomuistelmat ovat toki hauskoja kaveruuden historian kuvauksia, mutta silti. Pasi on puolensa valinnut ja Törmälän mullat saappaistaan karistanut siinä, missä Janne (Hannes Suominen) on valinnut toisin. Miksi näin on käynyt, ei oikein selviä, paitsi että Pasin piti toki päästä jotenkin irti ankeista lapsuusmaisemistaan.
Varmaan on niin, että Jankeri on tarttunut takaumiin perustellakseen sen, miksi Pasi toimii niin kuin toimii. Hänen valintojensa eettisyyttä ja niiden vaikeutta lisää se, että Pasista on tulossa isä. Harmi vain, että pankissa rikkaiden ja terveiden omaisuuksia hoitavasta Linda-puolisosta on tehty pelkästään hymyilevä ja miestään tukeva pehmo-olento, vaikka oikeassa elämässä kuka tahansa ei pysty koviin tehtäviin, joihin Linda on edennyt.
***
Sinänsä Vatanen vetää roolinsa hyvin, mutta elokuvassa on silti vain kaksi todella nasakkaa ja uskottavaa henkilöä, Pasia firmassa eteenpäin luotsaava pomo (Anu Sinisalo) ja vaneritehtaan paikallisjohtaja (Tommi Korpela), jonka habitus on yksi yhteen oikean elämän duunarijohtajien kanssa.
Tommi Korpela on Metsäjätin paikallisjohtaja Iikka Fors pääluottamusmies, jotka kuulevat Metsäjätin suunnitelmista ensimmäisinä. Kuva: Marek Sabogal / Solar Films
Yhteiskunnallisena puheenvuorona Metsäjätti jättää kaiken puolitiehen. Elokuva toteaa ongelman ja näyttää pari sen kanssa painiskelevaa ihmisparkaa ja muutaman, jotka hyötyvät aina, kun joku kärsii, mutta siinä kaikki.
Leffan loppu on optimistinen ja anteeksiantava, mutta näinköhän oikeassa elämässä käy?
Tähtiä? Kolme. Tekijöiden olisi kannattanut keskittyä johonkin tosissaan.
Kommentit
Lähetä kommentti