Naurattaisi, vaan kun ei naurata. Kaninkolossa tapahtuu tavattoman vakavia asioita.
Salaliittoteorioihin uskovan äidin kotipihallankin pelastusliiviin pukeutunut tyttö (Eeva Kaihola) saa yllätysvieraan (Eeva Mäkinen) naapurista Kaisa Lundánin hienossa näytelmässä Kaninkolon asukit. Tuota otsikkoa ei pidä käsittää väärin. Kajaanin Runoviikolla esitetty Kaisa Lundánin käsikirjoittama ja ohjaama salaliittoteorioita käsittelevä näytelmä Kaninkolon asukit on rakennettu lavalle kerrassaan hulvattomasti. Mutta sitten: syyskuussa Teatteri Jurkassa ensi-iltansa saanut näytelmä porautuu niin syvälle ihmismieleen, etten ainakaan minä tohdi nauraa sen esiin tuomille ongelmille. Ja juuri tähän Lundanin oivaltava teksti iskee. Erityisen vaikuttavan siitä tekevät näyttelijät Eeva Kaihola ja Eeva Mäkinen , tytär ja äiti, jotka odottelevat maailmanloppua kotitalossaan jossakin maaseudulla aivan niin kuin jotkut täällä oikeassa maailmassa. Salaliittoteoriat, näin tulkitsen Lundánin ajattelevan, ovat tragedia paitsi niihi...