Riippumaton tuumailija

  Henkilöstöpäällikkö Tuulin (Sanna Heikkinen, vas.), hallintopäällikkö Minnan (Heidi Syrjäkari) ja toimistopäällikkö Sampon (Mika Silvennoinen) anonyymi rekrytointi menee tuolileikiksi Kajaanin kaupunginteatterin RomForum-esityksessä. Kuva: Minna Hyvönen. Ajatus on yhtä aikaa hupaisa ja äärimmäisen paljastava. Tässä minä istun Kajaanin kaupunginteatterin ennakkoluuloja käsittelevässä forum-teatteriesityksessä ja pohdin, mitähän tästä mahtaa tulla. Jos tämän osallistavan teatterimuodon tärkein kehittäjä, brasilialainen Augusto Boalia kuulisi ajatukseni, hän varmasti nauraisi partaansa, siis jos hänellä olisi sellainen. Kaupunginteatterin RomForum – Esitys moninaisuuden kohtaamisesta työelämässä toimii nimittäin äärimmäisen hienosti. Yleisö on mukana ja uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa. Lavalle pyydetyt eivät arastele, vaan vetävät roolinsa erinomaisesti, ja – mikä tärkeintä – me emme jää vain kysymään, vaan tarjoamme lopulta myös ratkaisuja näytelmän henkilöiden ongelmiin.      

  101 tapaa tappaa aviomies -kirjan kirjoittajat Sinikka Vuola (vas.) ja Laura Lindstedt. Kuva: Laura Malmivaara. Laura Lindstedtillä ja   Sinikka Vuolalla on varmasti ollut hauskaa, kun he ovat varioineet Alibi-lehdessä julkaistua miehensä tappaneen Anjan tarinaa. Toki 101 tapaa tappaa aviomies on muutakin kuin hupia, kun kirjailijat ja kirjallisuutta tutkineet kirjoittajat ovat kokeilleet, millaisille kielellisille mutkille tuo vuonna 1983 ilmestynyt haastattelu taipuisi. Ja taipuuhan se, yllättävän monelle, sillä näitä mutkia on kirjallisuuden historiassa ja sen tutkimuksessa väännelty jo ennen Yksinollaykköstä , kuten Lindstedt itse kirjaa nimittää. Esipuheessa kirjoittajat perustelevat työtään näin: "Mysteeri ei ole tarinassa, jonka päälinjat lukija tietää jo kirjan alkusivujen jälkeen eli teematarinan luettuaan. Mysteeri on kielessä, kerronnassa ja menetelmällisyydessä, jotka ovat johtaneet meidät tutkimattomille alueille." Selkosuomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kuk