101 tapaa rikkoa kirjallisuuden kaavoja
Laura Lindstedtillä ja Sinikka Vuolalla on varmasti ollut hauskaa, kun he ovat varioineet Alibi-lehdessä julkaistua miehensä tappaneen Anjan tarinaa. Toki 101 tapaa tappaa aviomies on muutakin kuin hupia, kun kirjailijat ja kirjallisuutta tutkineet kirjoittajat ovat kokeilleet, millaisille kielellisille mutkille tuo vuonna 1983 ilmestynyt haastattelu taipuisi.
Ja taipuuhan se, yllättävän monelle, sillä näitä mutkia on kirjallisuuden historiassa ja sen tutkimuksessa väännelty jo ennen Yksinollaykköstä, kuten Lindstedt itse kirjaa nimittää.
Esipuheessa kirjoittajat perustelevat työtään näin: "Mysteeri ei ole tarinassa, jonka päälinjat lukija tietää jo kirjan alkusivujen jälkeen eli teematarinan luettuaan. Mysteeri on kielessä, kerronnassa ja menetelmällisyydessä, jotka ovat johtaneet meidät tutkimattomille alueille."
Selkosuomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa tietää jo uutisen otsikon luettuaan, mitä seuraa, mutta se, miten uutista käsitellään, onkin tässä tapauksessa se juttu, tai niin kuin kirjoittajien lainaama ranskalainen kirjailija ja teoreetikko Jean Ricardou sen sanoo: "Kertomus ei tarkoita enää seikkailusta kirjoittamista vaan kirjoittamisen seikkailua."
***
Lindstedt ja Vuola ovat uponneet varsin syvälle kirjoittamisen seikkailuun. Koko ikäni lehtitekstejä kirjoittaneena tiedän, miten herkullisen houkuttelevalta tuntuu, kun pystyy joskus rikkomaan uutisen umpitutun mitä-missä-milloin-miksi-miten ja -kuka -kaavan.
Harvoinhan sellaiseen on mahdollisuutta, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten kirjoitin jutun uutisen anatomiasta aivan samalla periaatteella kuin Lindstedt ja Vuola purkavat kirjassaan Alibin juttua. Hauskaa on, että ne puolenkymmentä variaatiota Paavo Nopos -tyyppisestä maalailevasta urheiluselostuksesta lähtien, jotka kehittelin, löytyvät myös Yksinollaykkösestä.
Kirjoittajat kirjaavat variaationsa aakkosjärjestykseen niin, että liikkeelle lähdetään akrostikonista ja päädytään univokalismiin ja urheiluselostukseen. Mukana on toki myös Alibin alkuperäinen juttu suomalaissyntyisestä Anjasta, joka 18 vuoden avioliittohelvetin jälkeen ampui piinaajansa kiväärillä kuoliaaksi, mutta vapautui syytteestä, koska oikeus katsoi, että hän on kärsinyt rangaistuksensa jo avioliittonsa aikana.
***
Minä päädyin aikoinani uutisen rakenteella leikittyäni siihen lopputulokseen, että peruskaava on lehtitekstissä paras ja yksinkertaisin, mutta Lindstedt ja Vuola tarjoavat ehdottoman virkistäviä vaihtoehtoja kovin - uskallanko sanoa - tuttuudessaan kuluneen aiheen käsittelyyn.
Jotkut kirjoittajien kokeiluista ovat aidosti hauskoja ja avaavat tragediaakin aivan uudella tavalla, mutta paljonhan sataan ja yhteen eri variaatioon mahtuu sellaistakin, joka jää kirjoittamisen seikkailuksi, josta kirjoittajat itse saavat varmasti irti enemmän kuin lukijat. Esimerkkejä? Vaikkapa sellainen, että jutussa saa käyttää vain yhtä vokaalia.
Esimerkeistä muutamat puolestaan menevät jo kielenhuollon puolelle, kun kirjoittajat plagioivat itseään, niin kuin muuten monet kirjailijat oikeastikin tekevät, tai kirjoittamisen tapa tireur á ligne, jossa tekstiä lihotetaan lisäämällä lauseiden väliin lauseita.
Konekäännöksen kirjoittajat ovat toteuttaneet syöttämällä Alibin tekstin Google-kääntäjään kahdeksan eri kielen kautta takaisin suomeksi. Syntynyt teksti? Aivan ymmärrettävää, joskin varsin koukkuista.
Kuolinilmoituskin on mukana, mutta sitä kertomisen tapaa on osattu käyttää jopa päivälehdissä. Kun terroristit iskivät Münchenin olympialaisiin vuonna 1972, Kainuun Sanomien pääkirjoituksena oli vain kuolinilmoitusta mukaillen risti ja olympiarenkaat.
***
Sen verran vanhanaikainen uutistoimittaja olen, että epäilen vahvasti, voisiko kirjoittajien esittelemiä variaatioita käyttää todella kovissa uutistapahtumissa kuten vaikkapa Ukrainan sodassa, josta muutenkin maailmalla liikkuu tosien tarinoiden lisäksi varsinainen valheiden valtamerilaiva.
Sen verran kokeilunhaluinen kuitenkin olen, että soisin kirjoittajien tavoin, että Yksinollaykkönen inspiroisi myös muita kirjoittajia. Sen tiedän, miten hauskaa takavuosina oli, kun kavereiden kanssa rustasimme limerikkejä. Sellaisenkin rikosuutisvariaation Lindstedt ja Vuola meille tarjoavat.
Laura Lindstedt & Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies. Siltala 2022. 198 s.
Kommentit
Lähetä kommentti