Riippumaton tuumailija

Edesmennyt antoropologian professori David Graeber oli myös yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen toimija. Kuva: Wikimedia Commons. Minä niin pidän ihmisistä, jotka järkyttävät ajatusrakennelmia, joiden varaan niin minä itse kuin suurin osa maailman ihmisistä, tai ainakin länsimaisista ihmisistä, eritoten historioitsijoista, on suuren kertomuksensa ihmiskunnan tiestä tähän päivään rakentanut. Kirjoitan nyt siitä ajatusmallista, jonka mukaan ihmiskunta on kehittynyt suoraviivaisesti iloisesti luonnonantimia keräilleiden ja pienryhmäihmisten porukoista kohti yhä monimutkaisempia yhteiselämän muotoja, kunnes olemme saavuttaneet kehityksen huipun, länsimaisen markkinatalousliberalistisen yhteiskunnan ja valkoisten keski-ikäisten cis-heteromiesten ehdottoman vallan. Näinhän meille on aina opetettu, eikö vain? Ja se opetus on kattanut kaikenlaiset ihmisen kehityksen suuret linjat kirjanneet oppisuunnat vasemmalta oikealle ja siltä väliltä.  Aulussa oli unelmien puutarha, sitten aloimme vi...

Tällä kertaa Juha Hurme aukoo Suomen sivistys- ja kulttuurihistoriaa teoksessaan Tiu tau tilhi. Kuva: Anniina Mannila. Ensin teatteriohjaaja ja kulttuurin monitoimimies Juha Hurme kirjoitti Ruotsin ja sittemmin Venäjän vallan alla olleen Suomen kulttuuri- ja sivistyshistoriasta Finlandia- palkitun teoksen Niemi (Teos, 2017). Sitten hän jatkoi urakkaansa itsenäisyyden ajan purkaneella Suomella (Teos, 2020). Nyt hän on tarttunut yhteen ainokaiseen lastenlauluna tunnettuun ja Hurmeen kaksivuotiaan Touko -pojankin hyräilemään sävelmään ja runoon Tiu tau tilhi (Teos, 2022). Niemi oli runsaudensarvi vailla vertaa, mutta Suomi , niin kiinnostava kulttuurin kertomus kuin se onkin, karkasi tekijänsä käsistä ja kasvoi satoja ellei reilut tuhat kulttuurin tekijän nimeä käsittäväksi liiankin täyteen pakatuksi kokonaisuudeksi. Tällä kertaa Hurme lähtee liikkeelle yhdestä laulusta, mutta saa sitäkin purkaessaan kerrotuksi kymmenien ihmisten tarinat ja lukuisien sanojen etymologiat. Tuleepa hän sama...

Kauhulinnassa on runsaasti vanhaa teatterirekvisiittaa. Kuva: Minna Hyvönen. Ahkera teatterissa kävijä ei törmää monta kertaa esityksiin, joissa ei olisi mitään ennestään tuttua. Vielä harvemmin löytyy esityskonsepti, johon ei varmasti ole koskaan kompastunut. Kajaanin kaupunginteatterin Kauhulinna on molempia. Se on niin ainutkertainen tapa tutustuttaa katsojat teatteriin ja sen tekemiseen, että konsepti kannattaa kopioida muuallekin. Kauhulinna avaa lapsille ja nuorille pyhitetyn Sissilinnan perusteellisesti uudelleen rakennetun näyttämön. Se ei tyydy vain siihen, että esiintyjät esiintyvät ja katsojat katsovat, vaan meidät, yleisö, pannaan liikkeeseen ja ratkomaan sopivan mukavan visaisia pakohuoneongelmia. Pohjatarinassa pääsemme selvittämään, mitä Olga-nimiselle näyttelijälle tapahtui, sillä hän hävisi ennen Machbetin ensi-iltaa ja on mitä ilmeisimmin jäänyt kummittelemaan Sissilinnaan.  Auttaaksemme Olgaa ratkaisemme muutamaan huoneeseen rakennettuja pulmia. Samalla tutustum...