Juha Hurme purkaa Tiu tau tilhi -laulun taustat

Tällä kertaa Juha Hurme aukoo Suomen sivistys- ja kulttuurihistoriaa teoksessaan Tiu tau tilhi. Kuva: Anniina Mannila.

Ensin teatteriohjaaja ja kulttuurin monitoimimies Juha Hurme kirjoitti Ruotsin ja sittemmin Venäjän vallan alla olleen Suomen kulttuuri- ja sivistyshistoriasta Finlandia-palkitun teoksen Niemi (Teos, 2017). Sitten hän jatkoi urakkaansa itsenäisyyden ajan purkaneella Suomella (Teos, 2020). Nyt hän on tarttunut yhteen ainokaiseen lastenlauluna tunnettuun ja Hurmeen kaksivuotiaan Touko-pojankin hyräilemään sävelmään ja runoon Tiu tau tilhi (Teos, 2022).

Niemi oli runsaudensarvi vailla vertaa, mutta Suomi, niin kiinnostava kulttuurin kertomus kuin se onkin, karkasi tekijänsä käsistä ja kasvoi satoja ellei reilut tuhat kulttuurin tekijän nimeä käsittäväksi liiankin täyteen pakatuksi kokonaisuudeksi.

Tällä kertaa Hurme lähtee liikkeelle yhdestä laulusta, mutta saa sitäkin purkaessaan kerrotuksi kymmenien ihmisten tarinat ja lukuisien sanojen etymologiat. Tuleepa hän samalla selittäneeksi oman käsityksensä siitäkin, mitä luonto on ja miten se toimii.

                                                                            ***

Tiu tau tilhen graafinen suunnittelu on Jenni Saaren käsialaa.

Edeltäjiinsä verrattuna Tiu tau tilhi on omalla tavallaan soma pieni kirja. Sen lähtökohta on kerrassaan mainio. Ajatus purkaa tuttu lastenlaulu tekijöitä ja sen sisältämiä sanoja myöten alkutekijöihinsä on suorastaan hillitön. Nyt tulisivat käsitellyiksi laulun sanojen kirjoittajan, Ilmari Kiannon, lisäksi sen säveltäjä Mikael Nyberg, mutta eivät vain he, vaan joka ikinen ihminen, jotka jotenkin miesten elämään kuuluivat.

Niinpä Tiu tau tilhi kasvaa ja rönsyää Sortavalasta Hailuotoon ja Turjanlinnasta melkeinpä minne tahansa. Lukijan kannalta rönsyt ovat vähän väsyttäviä, vaikkakin on syytä antaa Hurmeelle jälleen kerran tunnustus siitä, miten laajalti hän penkoo suomalaista sivistys- ja kulttuurihistoriaa ihan vain tämän "c-mollin kvinttiä" kiertävän yksinkertaisen melodian avulla.

Eikä Hurme pysähdy pohtimaan pelkästään laulun tekijöiden henkilöhistorioita, ehei. Sen sijaan hän rynkäisee vauhdilla päin laulun syntyajan Suomen hengellistä ja poliittista viritystä ja muistaa vaikkapa äärioikeistolaiset pappissuvut tai Sortavalan seminaarin merkityksen Suomen henkiselle elämälle.

                                                              ***

Jo kirjan päälukujen nimet kertovat, miten laajasta teoksesta on loppujen lopuksi kyse. Hurme pohtii niin laulun takaa löytyvää myyttiä, sen kuvailemaa luontoa kuin sen sisältämien sanojen historiaa ja merkitystä. Siinä sivussa hän käy läpi koulujen laulukirjoja, jotka ainakin minun ikäiselleni lukijalle ja laulunkokeita pelänneelle kansakoululaiselle ovat kovinkin tuttuja.

Tämän kaiken Hurme tekee tuttuun tyyliinsä ylevää ja alevaa yhdistämällä. Nykykielestä hän kaivaa esimerkiksi ´faijan´ tai tilhen, joka `tulee känniin`, kun sellaiselle tuntuu olevan tarvetta. Hurmeen letkautukset saavat parhaimmillaan lukijan hyrähtelemään ääneen, mutta yhtä kaikki, mies on täydellisen vakavissaan pohtiessaan laulua ja sen historiaa.

Niin Niemi kuin Suomikin pitävät sisällään sangen mittavat indeksit kirjoissa esiintyvistä ihmisistä. Etenkin Suomen henkilöhakemisto on pökerryttävän laaja. Tiu tau tilhessä kirjan henkilöihin palaamista helpottavaa indeksiä ei ole lainkaan.

No. Tiu tau tilhen tapauksessa ihmisiin ja asioihin palaaminen onnistuu helposti, sillä Hurme on laatinut kirjansa väliotsikoita myös heidän mukaansa. 

Yhtä asiaa jään silti kaipaamaan niin tässä kuin edeltävissäkin teoksissa, nimittäin lähde- tai kirjallisuusluetteloa. On nimittäin päivänselvää, ettei Hurme ole tutkinut arkistojen kautta vaikkapa Ilmari Kiannon henkilöhistoriaa. Kianto-jakson läpi paistaa varsin selvästi tohtori Panu Rajalan neljän vuoden takainen Kianto-elämäkerta Suomussalmen sulttaani. Sen, niin kuin monta muutakin teosta olisi vallan hyvin voinut jossakin mainita.

Juha Hurme: Tiu tau tilhi. Teos, 2022. 207 s.