Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä
Piakkoin kymmenvuotisjuhlaansa viettävä Vaara-kollektiivi on aina osannut elää kotimaakuntansa ja sen ihmisten sykkeen tahdissa. Tällä kertaa se onnistuu ehkä paremmin kuin koskaan ennen, kun se on tuottanut dokumenttiteatteriesityksen Kainuun metsäkiistoista kautta vuosien.
Ohjaaja Elsa Lankisen koollekutsuma työryhmä on tehnyt hurjan työn Kainuun metsäkiistat -esityksen luomisessa. Työryhmä on paitsi käynyt läpi melkoisen määrän metsäkiistoista kirjoitettuja juttuja, haastatellut tusinan verran ihmisiä, jotka ovat olleet, toiset enemmän ja toiset vähemmän, kiistoissa mukana. Muutamaan haastattelupyyntöön Lankinen sai vastaukseksi vain täyden puhelinhiljaisuuden, mutta tässä tapauksessa niilläkin puheluilla on väliä.
Lankinen ja työryhmä ovat ehdottomasti metsien ja niiden suojelun kannalla, mutta kuuntelevat herkällä korvalla myös vastapuolta, joka Kainuun tapauksessa on ennen kaikkea Metsähallitus.
Olisi tietysti ollut mahdollista, että teatterintekijät olisivat lyöneet läjään koko valtiovallan tai ainakin sen edustajat, mutta sitä he eivät ole tehneet. Heitäkin on kuunneltu ja heidänkin argumenttinsa on otettu vakavasti. Esityksen katsojan tehtäväksi jää pohtia, onko kiistoissa hyviksiä ja pahiksia, mutta ainakin sen Lankisen jengi näyttää toteen, että sillä suojelijapuolella ainakin on kykyä kuunnella ja keskustella sivistyneesti ja faktoja kunnioittaen.
Yksi Karoliina Kuvajan esittämistä hahmoista on Metsähallituksen Kalle Eerikäinen. Kuva: Minna Hyvönen.
***
Kovin paljon on muuttunut siitä ajasta, kun itse 1990-luvun vaihteessa kirjoitin metsäkiistoista uutisia melkein päivittäin.
Metsähallitus on oppinsa ottanut ja ymmärtänyt, että keskustelu on ainoa mahdollinen tie Kainuun kuusikoihin. Silti yhä vieläkin tapahtuu ylilyöntejä, niin kuin esimerkiksi tämän esityksen esiin nostama Mörkölän hakkuuaukon synty Mustarinda-talon vieressä ja Paljakan luonnonpuiston kupeessa tammikuussa 2022, kun moto veti hehtaarikaupalla ikikuusikkoa nurin salaa pitkin yötä jatkuneissa hakkuissa.
Toisaalta esitys kirkastaa myös sen, miten monessa kansalaisliike on onnistunut. Kun Sara Saxholm ja Karoliina Kuvaja riipustavat Generaattorin seinille kaikkien maakunnassa nousseiden metsäkiistojen nimet, sangen monet esille tulleet alueet ovat päätyneet suojeluun, Talaskangas ja Hossa ehkä kaikkein merkittävimpinä.
Vaan jos joku kuvittelee, että kiistat ovat vain historiaa, niin pahastipa erehtyy. Järjetön sellutehdashanke Paltamoon ja sen tarvitsemat puumäärät ovat niin valtavia, ettei niitä tämän maakunnan metsistä revitä, vaikka kuinka miljardihankkeen puhemiehet puhuvat vain 150 kilometrin säteellä tehtaasta toteutettavista hakkuista.
***
Vaan itse esitykseen. Näemme lavalla kolme näyttelijää, Saxholmin ja Kuvajan lisäksi Jussi Salmisen, jotka heittäytyvät tusinan haastatellun nahkoihin ja toistavat sana sanalta, mitä nämä ovat työryhmälle tai lehti- ja radiohaastatteluissa sanoneet. Jokainen haastateltava esitellään, niin että katsoja pysyy mainiosti kartalla siitä, kuka puhuu ja missä.
Joistakin haastatteluista on dramatisoitu vuoropuheluita, vaikkei repliikkejä ole sellaisissa koskaan lausuttu, mutta ihmeen hyvin vaikkapa Metsähallituksen Kalle Eerikäisen ja Greenpeacen Matti Liimataisen puheenvuorot yhteen istuvat.
Näytelmän varsinainen keksintö ovat kaksi näköisnukkea, jotka näyttelijät tuovat lavalle. Luonnonsuojelijoita edustavan, nukke Vesa Hyyryläisen ja Metsähallituksen miehen, nukke Arto Tolosen konsensuksenhakukeskusteluissa on jotakin melkein herkkää, mutta ehdottomasti riemastuttavaa ymmärrystä. Ei paha oo kenkään ihminen, runoilija saattaisi riimitellä, vaan toisen on tavoitteet toiset.
Tärkeä osa esitystä ovat Hanna-Mari Hotan videot. Kuva: Minna Hyvönen.
***
Näyttelijöiden ja nukkien lisäksi lavalla on tietysti lavasteet, jotka Markku Hernetkoski on pelkistänyt puupölkyiksi, joista kasvaa pieniä risupuita.
Näytelmän varsinainen helmi ovat kuitenkin Hanna-Mari Hotan animaatiot ja videot, jotka näyttävät hiljaiseksi painuneelle yleisölle, miltä näyttää, kun kuusikosta tulee raiskio. Ne yhdistettynä Tuuli Kainulaisen ääniin ja sävellyksiin tekevät sen, minkä oikea metsä ainakin kainuulaiselle tekee, sulkee suut ja lopettaa turhan hälinän. Metsä on pyhä. Siellä ei kukaan mekasta.
Kainuun metsäkiistat
Ensi-ilta Generaattorissa 20.4.2024
Projektin koollekutsuja, käsikirjoitus, ohjaus Elsa Lankinen
Esitysdramaturgia Elsa Lankinen ja työryhmä
Esiintyjät Sara Saxholm, Jussi Salminen, Karoliina Kuvaja
Aänisuunnittelu Tuuli Kainulainen
Valosuunnittelu Pekka Moilanen
Lavastus Markku Hernetkoski
Puvustus Soile Savela
Animaatiot ja videot Hanna-Mari Hotta
Videokuvaus ilmakuvat Topi Lindh
Videoiden muut metsäkuvat Elsa Lankinen
Valokuvaus Minna Hyvönen
Graafiset materiaalit Elina Kosunen
Tuotanto Vaara-kollektiivi
Näytelmän tekemistä tukevat Taiteen edistämiskeskus, Niilo Helanderin säätiö, Koneen Säätiö - Metsän puolella -rahoitus ja Teaterstiftelsen Vivicas vänner.
Esitys kiertää Kainuun kunnissa syksyllä 2024. Kiertueen lisäksi Koneen Säätiön -rahoituksella toteutetaan metsiin ja kiistakohteisiin syventyviä keskustelutilaisuuksia ja koulutuksia eri puolilla Kainuuta.
Kotiesitykset: pe 26.4. klo 19, la 27.4. klo 19, la 4.5. klo 19, su 5.5. klo 13 - esityksen jälkeen keskustelutilaisuus, to 16.5. klo 13, pe 17.5. klo 19 ja la 18.5. klo 19 - Vaara-kollektiivi 10-vuotta juhlaesitys.
Kommentit
Lähetä kommentti