Riippumaton tuumailija

Marjatta Kemppainen on kirjoittanut kirjan isovanhemmistaan Antti ja Karoliina Kemppaisesta ja heidän elämästään Mieslahdessa ja Kainuussa. Kansi on Saara Hankaman käsialaa. Harvapa meistä on tutkinut oman sukunsa juuria niin tarkasti kuin Marjatta Kemppainen , joka on julkaissut kirjana sukunsa tarinan. Juuret Kainuun mullassa kertoo yhden kainuulaisen suvun,  Kemppaisten tarinan, Marjatan omien isovanhempien kautta. Siinä sivussa tulee toki esitellyksi muukin suku omista vanhemmista ja sedistä ja tädeistä ja serkuista aina isoisoisään ja tämän Rebekka-tammaan. Ja viittaukseni Rebekka-tammaan ei ole millään tavalla tyhjänpäiväinen heitto tai vitsi, sillä se oli niin hieno hevonen, että venäläiset kasakat ostivat sen siitostarkoituksiin Marjatan isoisoisältä Vilhelmi Kemppaiselta ja vieläpä sellaiseen hintaan, että siitä Vilhelmi ja Elsa Kemppainen saivat mukavan pesämunan ostaakseen maatilan Paltamon Mieslahdesta. Sittemmin tilat nimiltään Pääkkölä, Tuomela ja Uusitalo kertova...

Artemisia Gentileschi: Judith surmaa Holoferneen (1614–1620). Öljy kankaalle, 199 x 162.5 cm. Uffizi Galleria, Firenze. Tuossa kirjoituksen päällä on yksi minun mielestäni hienoimmista barokin ajan maalauksista. Ei. Se ei ole Michelangelo Merisi da Caravaggion tai kenenkään muun aikakautensa miestaiteilijan, vaan naisen, Artemisia Gentileschin (1593-1653), Caravaggion aikalaisen, ja maalauksen aihekin on mitä tunnetuin: Judith surmaa Holoferneen . Teos perustuu sellaisiin Raamatun teksteihin, joita meillä luterilaisessa maailmassa ei oikein tunneta. Holofernes oli julma sotapäällikkö, joka uhkasi hävittää Judithin kansan, mutta Judithpa olikin ovela, juotti Holoferneen tukkihumalaan ja irrotti tämän pään tämän vartalosta. Niin. Tuollaistahan se on ollut, saatatte ihmetellä, mutta ainakin minulle kuva kertoo paljosta muusta, kaikesta sellaisesta, josta englantilainen Katy Hessel on kirjoittanut järkälemäisen opuksen nimeltä Taiteen historia ilman miehiä (Nemo). Kävi nimittäin niin, ett...

Dosentti Juha Meriläisen kirja Putinin alttaripoika avaa suomalaisille aivan uuden näkökulman patriarkka Kirillin ja Venäjän ortodoksisen kirkon suhteesta Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaan. Kuva: Jonne Räsänen / Otava. Voi olla, että tämän kirja-arvion otsikko särähtää jonkun lukijan mielessä, mutta kun se näyttää olevan täyttä totta. Ja sen todistaa todeksi teologi Juha Meriläinen kovin vähälle huomiolle jääneessä, viime vuoden lopulla ilmestyneessä kirjassaan Putinin alttaripoika . Niin että lyön heti pöytään ne Meriläisen teesit, joista minä tuon maailmanlopun luen. Venäjän ortodoksisella kirkolla on nimittäin kaksi opillista periaatetta ylitse muiden: eskatologisuus ja messiaanisuus.  Eskatologisuus tarkoittaa sitä, että Venäjän kirkko on vuosisatojen ajan kokenut tehtäväkseen luotsata kirkkokansaa ja koko maailmaa Venäjän johdolla kohti aikojen päättymistä, myyttistä maailmanloppua ja hyvän voittoa pahasta. Messiaanisuus puolestaan on ollut voimissaan Venäjällä aina, myös ateis...