Riippumaton tuumailija

Pajtim Statovcin neljäs romaani on tämän syksyn kirjallinen tapaus. Kuva: Ano Kurki / Otava. Kun Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia ilmestyi tasan kymmenen vuotta sitten, olin kuin ällikällä lyöty. Kuka on tämä nuori kirjailija? Mistä hän tulee? Mistä hän kerii kaikki nämä tarinansa? Statovcin toista romaania, vuonna 2016 ilmestynyttä  Tiranan sydäntä , osasin jo odottaa, kunnes vuonna 2019 ilmestynyt Bolla hurmasi kaikki muutkin kuin minut. Kun Bolla palkittiin kirjallisuuden Finlandia- palkinnolla, ajattelin, että tätä Statovcinkin on miltei mahdotonta ylittää, mutta väärässäpä olin. Viiden vuoden kypsyttelyn jälkeen ilmestynyt Lehmä synnyttää yöllä nostaa Statovcin lopullisesti maailmanluokan kirjailijoiden kastiin. Statovcin tuotantoa on ehditty lokeroida monella tavalla. Äärimmäisin nimitys lienee Balkan-queer , sillä niin luontevasti Statovci kuvaa sankareidensa ja antisankareidensa merkillistä elämää. Minulle Statovcin teokset ovat intohimoisen, mielikuvit...

Onniryhmässä laulavat kaikki esityksen näyttelijät: eturivissä vasemmalta Anna-Liisa Heikkinen, Pilvi Niiranen, Anna-Kaisa Korpinen, Sari Korkkonen ja  Aini Enroth ja takarivissä vasemmalta Reijo Kontio, Airi Korpela ja Stefan Kalberg. Kuva: Arja Tiainen. Ei ihme, että Kuuloluuri 2 :n ohjaaja ja käsikirjoittaja Arja Tiainen tunnustaa rakastuneensa kaupunkilehti Koti-Kajaanin Kuuloluuri -palstaan ensi lukemalla. Niin on käynyt niin monelle muullekin, että palsta on ehdottomasti kasvanut ja kehittynyt suuremmaksi kuin sen perustajat ehkä edes osasivat odottaa. Parasta palstassa on sen aitous, mutta myös se, että kun tunteenpurkaukset, arkipäivän aforismit ja tykkäykset ja kyttäykset kulkevat toimituksen valvonnan läpi, palsta ei missään vaiheessa pääse taantumaan pahimpien epäsosiaalisen median purkaussivustojen tasolle. Asioista väitellään, intetäänkin, mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä, jos joku ei itse aseta itseään tikun nokkaan. Perjantaina ensi-iltansa saannut Kajaanin Har...

Han Kang voitti tänä vuonna Nobelin kirjallisuus-palkinnon. Kuva: Park Jaehong. Että kerrankin Nobelin kirjallisuuspalkinto menee kirjailijalle, jota on ehditty jo ehditty suomentaa! Että palkinnon saa niinkin nuori kuin vuonna 1970 syntynyt kirjailija, ja vieläpä nainen ja Etelä-Koreasta! Kun nyt olen onnistunut saamaan käsiini Han Kangin tuotannon varhaisimmat suomennokset, Brooker -palkinnon jo vuonna 2016 voittaneen Vegetaristin ja sitä pari vuotta nuoremman Ihmisen teot , en voi muuta kuin onnitella palkintokomiteaa rohkeasta ja ehdottoman oikeasta valinnasta. Han Kang kirjoittaa järkyttävän rehellisesti ja kuitenkin kiihkoilematta tästä ajasta ja oman maansa lähihistoriasta. Näiden kahden romaanin perusteella lukijalle esittäytyy kirjailija, joka hallitsee suvereenisti niin yksittäisen ihmisen tragedian kuin kokonaisen kansakunnan kipeän trauman kuvaamisen. Ja ennen kaikkea Han Kang kirjoittaa niin juohevasti, että minä hotkaisin teokset kolmessa päivässä. Vegetaristin kansi on...

Anni Kytömäki on kirjoittanut jälleen hienon romaanin. Kuva: Perttu Saksa / Gummerus. Anni Kytömäki on julkaissut uransa aikana neljä romaania, jotka kaikki vievät lukijansa paikkoihin ja ajatuksiin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.  Ne ovat laajoja ja laveita kertomuksia pienistä ihmisistä.  Ne ovat täynnä tarkkaa luonnonkuvausta.  Ne leikittelevät mahdottomuuksilla, kuten vaikkapa metamorfoosilla.  Ne katsovat tarkkaan yhteiskuntaa ja aikaa, jota kuvaavat. Ja ne ovat aina ihmisen puolella, mutta vain sellaisen ihmisen, joka ymmärtää itsensä osaksi luontoa, ei sen herraksi, vaan sen osaksi. Tätä kaikkea ovat olleet niin Kytömäen esikoisromaani Kultarinta (2014), sitä seurannut Kivitasku (2017) kuin vuonna 2020 kirjallisuuden Finlandia -palkinnon voittanut Margarita . Niinpä oli riemun, mutta myös pienen pelon hetki tarttua tänä syksynä ilmestyneeseen Mirabilikseen . Mitä se toisi tullessaan? Mitä kaikkea aikaisemmista romaaneista Kytömäki kirjoittaisi mukaan...

Tommi Kinnunen kirjoittaa myös uusimmassa romaanissaan sodan särkemistä ihmisistä. Kuva: Ofer Amir / WSOY. Tommi Kinnunen pysyttäytyy itselleen tutuissa maisemissa ja kuvissa uusimmassa romaanissaan Kaarna . Tällä kertaa hän kertoo koillismaalaisen perheen tragedian, joka ainakin Kinnusen mielestä alkaa, kun perheen äiti Laina joutuu neuvostopartisaanien vangiksi ja kokee varsin kovia. Romaanin nykyhetkessä eletään aikaa, kun Laina makaa tiedottomana ja muistamattomana sairaalassa. Sairaalavuoteen äärelle kokoontuvat Lainan lapset, äitinsä kanssa kotitilalle jäänyt aura-autonkuljettaja Martti sekä etelään ahdistavista kotiympyröistä karanneet tyttäret Eeva ja Maija. Eeva ja Maija ovat eläneet täyttä elämää perheineen ja avioeroineen ja muine vastuksineen, kun taas Martti on siskosten mielestä hukannut elämänsä täysin tyhjään kairaa kierrellessään ja äitiään autellessaan. Äiti Laina näyttäytyykin aikuisten tyttärien mielestä vain vastenmielisenä, kiukkuisena ja pahantahtoisena naisena,...