Riippumaton tuumailija

Anni Kytömäki on kirjoittanut jälleen hienon romaanin. Kuva: Perttu Saksa / Gummerus. Anni Kytömäki on julkaissut uransa aikana neljä romaania, jotka kaikki vievät lukijansa paikkoihin ja ajatuksiin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.  Ne ovat laajoja ja laveita kertomuksia pienistä ihmisistä.  Ne ovat täynnä tarkkaa luonnonkuvausta.  Ne leikittelevät mahdottomuuksilla, kuten vaikkapa metamorfoosilla.  Ne katsovat tarkkaan yhteiskuntaa ja aikaa, jota kuvaavat. Ja ne ovat aina ihmisen puolella, mutta vain sellaisen ihmisen, joka ymmärtää itsensä osaksi luontoa, ei sen herraksi, vaan sen osaksi. Tätä kaikkea ovat olleet niin Kytömäen esikoisromaani Kultarinta (2014), sitä seurannut Kivitasku (2017) kuin vuonna 2020 kirjallisuuden Finlandia -palkinnon voittanut Margarita . Niinpä oli riemun, mutta myös pienen pelon hetki tarttua tänä syksynä ilmestyneeseen Mirabilikseen . Mitä se toisi tullessaan? Mitä kaikkea aikaisemmista romaaneista Kytömäki kirjoittaisi mukaan? Mitä uutta hän ke

Tommi Kinnunen kirjoittaa myös uusimmassa romaanissaan sodan särkemistä ihmisistä. Kuva: Ofer Amir / WSOY. Tommi Kinnunen pysyttäytyy itselleen tutuissa maisemissa ja kuvissa uusimmassa romaanissaan Kaarna . Tällä kertaa hän kertoo koillismaalaisen perheen tragedian, joka ainakin Kinnusen mielestä alkaa, kun perheen äiti Laina joutuu neuvostopartisaanien vangiksi ja kokee varsin kovia. Romaanin nykyhetkessä eletään aikaa, kun Laina makaa tiedottomana ja muistamattomana sairaalassa. Sairaalavuoteen äärelle kokoontuvat Lainan lapset, äitinsä kanssa kotitilalle jäänyt aura-autonkuljettaja Martti sekä etelään ahdistavista kotiympyröistä karanneet tyttäret Eeva ja Maija. Eeva ja Maija ovat eläneet täyttä elämää perheineen ja avioeroineen ja muine vastuksineen, kun taas Martti on siskosten mielestä hukannut elämänsä täysin tyhjään kairaa kierrellessään ja äitiään autellessaan. Äiti Laina näyttäytyykin aikuisten tyttärien mielestä vain vastenmielisenä, kiukkuisena ja pahantahtoisena naisena,