Missä luuri, siellä riemu
Ei ihme, että Kuuloluuri 2:n ohjaaja ja käsikirjoittaja Arja Tiainen tunnustaa rakastuneensa kaupunkilehti Koti-Kajaanin Kuuloluuri-palstaan ensi lukemalla. Niin on käynyt niin monelle muullekin, että palsta on ehdottomasti kasvanut ja kehittynyt suuremmaksi kuin sen perustajat ehkä edes osasivat odottaa.
Parasta palstassa on sen aitous, mutta myös se, että kun tunteenpurkaukset, arkipäivän aforismit ja tykkäykset ja kyttäykset kulkevat toimituksen valvonnan läpi, palsta ei missään vaiheessa pääse taantumaan pahimpien epäsosiaalisen median purkaussivustojen tasolle. Asioista väitellään, intetäänkin, mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä, jos joku ei itse aseta itseään tikun nokkaan.
Perjantaina ensi-iltansa saannut Kajaanin Harrastajateatterin esitys on jo toinen Kuuloluuri. Ensimmäinen jäi niin pahasti koronan jalkoihin, etten ehtinyt siitä nauttimaan, mutta tästä ehdin. Kun sitten esityksen jälkeen käveleskelin autolle itsekseni hyristen, kokemukseni tiivistyi tuohon otsikkoon. Missä luuri, siellä riemu. Ehdottomasti.
***
Tiainen on tehnyt melkoisen työn käydessään läpi ja luokitellessaan kolmen vuoden Kuuloluurit. Olisi ollut mainiota, jos Tiainen olisi laskenut, kuinka monta viestiä hän on lukenut, mutta niitä on pakko olla tuhansia. Niistä hän on tiivistänyt muutaman teeman yhden taloyhtiön asukkaiden suihin.
Mukana ovat niin pakolliset koirankakkajutut kuin naapurikytätkin, eikähän Kuuloluuri olisi Kuuloluuri, jos siellä ei käsiteltäisi vaikkapa hyvinvointialueen ongelmia. Omalääkäritoimintakin saa uuden sisällön, kun jokainen saa jatkossa luvan olla itse oma lääkärinsä. Kyllä kansa tämänkin tietää.
Näytelmässä kuuloluuriviestijät ovat tiivistyneet vankasti keski-ikäisiksi tai sitä vanhemmiksi ihmisiksi. Tämä on tietysti paitsi palstan suurkuluttajia ajatellen totta, myös Tiaiselta mainio valinta. Kun näyttämöllä ovat teatterin varttuneemmat harrastajat, kuuloluuriviestit istuvat heidän suihinsa kuin ne kuuluisat nenät vielä kuuluisampiin päihin. Kieli on näyttelijöille tuttua, samoin kuin tapa, jolla kuuloluurikeskusteluja käydään.
Ja kun tämä dokumenttiteatteripurskahdus tuo kuuloluurikeskustelun lavalle paikoitellen joka karrikoiden, ylinäytteleminen tai pienet unohdukset eivät haittaa ketään.
Ei taloyhtiötä, jossa ei aktiivisinta talkoolaista Martta Moppilaa (Anna-Liisa Heikkinen). Senkin Kuuloluuri 2 tietää. Kuva: Arja Tiainen.
***
Tiainen on porukkansa kanssa laatinut viesteistä kerrassaan viihdyttävän tunnin mittaisen esityksen, mutta jos Tiaisen valitsemia viestejä kuuntelee oikein tarkasti, mukana on myös ihmiselämän tummempia sävyjä kuten vaikkapa ihmisen ikävää toisen luo, joka voi ulkopuolisten mielestä saada hupaisia piirteitä, mutta joka todellisuudessa taitaa olla yksi tämän ajan suurimmista ongelmista.
Lisämausteensa Seminaarin näyttämölle tuovat Heli Heikkisen biisit ja Merja Mularin tämän joukon taitoihin mainiosti istuvat koreografiat. Pidin myös siitä, miten Harrastajateatterin puheenjohtaja Heli Heikkinen toivotti meidät tervetulleiksi harrastajien ensimmäiseen esitykseen Seminaarin näyttämölle. Jos jonkun mielessä oli jonkinlainen ramppi esiintyjien ja katsojien välillä, niin siihenpä sekin suli.
Kuuloluuri 2
Ensi-ilta 25.10.2024
Käsikirjoitus ja ohjaus Anja Tiainen
Näyttämöllä Anna-Liisa
Heikkinen, Aini Enroth, Stefan Kalberg, Reijo Kontio, Sari Korkkonen,
Airi Korpela, Anna-Kaisa Korpinen ja Pilvi Niiranen
Musiikin sävellys Heli Heikkinen
Koreografi Merja Mulari
Lauluvalmennus Anna-Kaisa Korpinen ja Heli Heikkinen
Säestys Henry Swahn
Puvustus ja tarpeisto Sari Korkkonen
Esitysteknikko ja ohjaajan assistentti Susanna Väisänen
Juliste Susse Lesonen
Seuraavat Kuuloluuri 2:n esitykset Seminaarin näyttämöllä la 26.10. klo 15, ke 30.10. klo 18,
pe 1.11. klo 18, su 3.11. klo 15, su 3.11. klo 18 ja ke 6.11. klo 18
su 10.11. klo 18.
Kommentit
Lähetä kommentti