Riippumaton tuumailija

Han Kang Tukholmassa tämänvuotisen Nobel-seremonian aikaan. Kuva: John Sears / Wikimedia Commons. Tänä vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut korealainen Han Kang ei taida edes osata kirjoittaa turhia sanoja ja tarinoita.  Häneltä on ilmestynyt suomeksi neljä teosta, joista Vegetaristi vie lukijansa ihmettelemään kirjailijan kotimaan outoja käsityksiä ihmisen vapaudesta. Ihmisen teot on äärimmäisen rankka kuvaus Gwangjun kaupungissa toukokuussa 1980 tapahtuneesta verilöylystä, kun maassa vallan kaapannutta kenraalia ja sotilasjunttaa vastaan nousseet kaupungin asukkaat ja opiskelijat saivat katkerasti huomata, että aseet ovat tappamista varten ja että sotilaat pystyvät mihin tahansa myös oman maansa kansalaisia vastaan. Seuraavaksi suomennettu Valkoinen kirja on frakmentaallinen kokoelma omaan työhönsä väsyneestä kirjailijasta, väsyneestä, sillä Ihmisen teot panivat myös verilöylyä tutkineen ja siitä kirjoittaneen kirjailijan tiukille. Näin ainakin tulkitsen teosta, etenki...

  Alkusoitto/sinfonia koostuu lähes sadasta pronssisesta soittajasta. Kuva: Seppo Turunen. Alkuun varoituksen sana tämän kirjoituksen objektiivisuudesta.  Olen tuntenut taiteilija Leo Karsikkaan vuosikymmenien ajan ja seurannut hänen taiteellista työskentelyään niin kauan kuin olen hänet tuntenut, eikä suhteemme ole jäänyt vain seuraamiseksi, sillä olin yksi kolmesta kirjoittajasta, kun Karsikkaan suku julkaisi miehen 60-vuotistaiteilijataipaleen kunniaksi kirjan nimeltä Sarvikas . Olen aina pitänyt joistakin Karsikkaan teoksista enemmän kuin toisista. Suvantorantaan tuotu kiviveistos Hunnutettu on yksi ikisuosikeistani. Olen myös osannut kammoksua Karsikkaan aikoja sitten tekemiä valtavia puisia fallos-mukaelmia, jotka olivat aikoinaan esillä Kajaanin taidemuseossa osana kainuulaistaiteilijoiden yhteistä näyttelyä. Toisaalta noiden teosten avulla Karsikas harjoitteli muotoja, jotka sittemmin jalostuivat Hyrynsalmelle liikenneympyrään pystytetyiksi Vuolijoiksi vuonna 2009...