Metsä on niin paljon muutakin kuin tervaa, puuta ja rahaa, mutta ymmärrämmekö me ihmiset sen?
Ohjaaja Eeva Rajakankaalla ja käsikirjoittaja Juti Saarella on missio. He haluavat osoittaa meille itseämme kovinkin metsäkansana pitäville suomalaisille, miten huterat meidän käsityksemme metsistä ja niiden ekologiasta ovat.
Rajakangas ja Saari ovat laatineet tiedoista ja tietämättömyyksistä puolitoistatuntisen teatteriesityksen, joka haastaa aivan jokaisen katsojan miettimään, missä mennään ja minne. Tervan tie - onko meillä suunnitelma? sai kantaesityksensä Kajaanin teatterin Sissilinnan näyttämöllä lauantaina.
Esityksen takana oleva kaksikko on ottanut aiheeseensa tuntumaa mm. pyöräilemällä tervan kuljetusreitin aina Ouluun saakka. Koko työryhmä on vetäytynyt viikoksi Mustarindaan pohtimaan metsää ja sen olemusta. Näyttelijä Heidi Syrjäkarille tuolla reissulla kävi niin kuin monelle kirveen koskemattomassa metsässä käy: hän eksyi.
Tästä kaikesta lavalle rakentuu esitys kahdessa aikatasossa tehtävistä matkoista. Toisen matkan tekee vuonna 1870 tervansoutajakaksikko ja toisen tekevät vuonna 2026 mopopoika ja kaiken kokenut luonnonsuojelija. Rinnakkaiset retket alkavat aina Kuhmon perukoilta ja loppuvat vasta Ouluun, toinen tervasatamaan, toinen sellutehtaan portille mielenosoitukseen ja yliopistosairaalaan.
Kesken kaiken pääsemme me katsojat tasan puoleksi tunniksi pohtimaan omaa metsäsuhdettamme ja kokeilemaan, josko yhteistyössä olisi oikeasti voimaa.
Varsin epätodennäköisen toisen matkaparin muodostavat Teija Töyry ja Sisu Kaukonen. Kuva: Minna Hyvänen.
***
Kun näytelmän rakenne on tällainen ja kun näyttelijät haastavat yleisön todella vahvasti rampin yli, esitys on tietysti hieman hajanainen. Juuri, kun tervansoutajaksikon, raskaana olevan piika Reetan (Syrjäkari) ja tervanpoltossa velkaantuneen Aamoksen (Mikael Karvia) tarina alkaa kantaa, ja juuri, kun mopopoika Miion (Sisu Kaukonen) ja luonnonsuojelijaveteraani Erjan (Teija Töyry) salaisuudet alkavat aueta, meidät katsojat osallistetaan esityksen teemoihin.
Ja koska kyseessä on reissuesitys maailman muuttamisesta, ideoita siihen, siis maailman muuttamiseen, myös haetaan.
Näyttelijät käyvät läpi neljä metsiin liittyvää myyttiä ja kumoavat ne kaikki. Kun ne on saatu ylös fläppitaululle, me katsojat pääsemme mukaan kirjoittamaan yhteistä kirjettä jollekin tärkeälle päättäjälle. Ja hänet valitaan jokaisessa esityksessä erikseen.
Kun kirje on kirjoitettu ja me olemme kantaneet kortemme metsiensuojelun kekoon, kaksikoiden tarinat pyyhkäistään vauhdilla loppuun. Sitten me lähdemme kotiin, mutta olemmeko todella muuttaneet yhtään mitään?
***
Odotin varsin jännittyneenä, miten tekijät onnistuvat rakentamaan kahden eri aikatason tapahtumat samalle pienelle näyttämölle, mutta turhaanpa jännitin. Rajakankaan ohjauksessa kaikki toimii erinomaisesti. 156 vuoden aikaero on esityksen suola etenkin, kun muinaiset tervansoutajat saavat antaa äänen Miion Yamahalle.
Mutta jos jostakin näyttämöllä tapahtuvasta ja kuultavasta pitää kiittää, se on se autenttisuus, miten Kaukonen puhuu Muhoksen murretta ja Karvia kuhmoa. Vaikka nuoret näyttelijät, joista Kaukonen opiskelee teatteria Tampereella ja Karvia Helsingissä, ovat kotoisin etelästä, puhunnat taipuvat kuin syntyperäisiltä ikään. Ja se on oikeasti saavutus!
Sitä paitsi on hienoa, että Kajaanin teatteri tarjoaa nuorille tekijöille mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Tervan tie ei ole ohjaaja Rajakankaalle eikä käsikirjoittaja Saarelle mikä tahansa esitys, vaan opinnot päättävä lopputyö, ja sellaisena tietysti ainutkertainen.
***
Jossakin esityksen vaiheessa joku näyttelijöistä sanoo suoraan sen, minkä minäkin olen vuosikausia sitten ymmärtänyt: kainuulaiset pitävät itseään metsäihmisinä, mutta eiväthän he sitä välttämättä eivätkä kaikikseltaan ole.
Kantaesitysillassa se käy kouriintuntuvasti ilmi, kun näyttelijät pyytävät meitä kertomaan, mitä metsä meille merkitsee. Ja merkitseehän se kaikkea mukavaa ja kaunista, kuten vaikkapa luonnon omia maitohappobakteereja, mutta mielestäni tärkein merkitys aina vain puuttuu: metsä on eri asia kuin puut, kyllä, mutta ennen kaikkea metsä on koti tuhansille ja taas tuhansille muunlajisille.
Me ihmiset käväisemme metsässä vain hyötymässä sen antimista, taloudellisista, henkisistä ja ravitsemuksellisista. Ja siinä sivussa tuhoamassa ainutkertaista ekosysteemiä.
Tervan tie - onko meillä suunnitelma?
Kantaesitys Kajaanin teatterin Sissilinnan näyttämöllä la 31.1.2026.
Ohjaus: Eeva Rajakangas.
Käsikirjoitus: Juti Saari ja työryhmä
Näyttämöllä: Heidi Syrjäkari, Teija Töyry, Mikael Karvia (Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelma) ja Sisu Kaukonen (Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelma).
Skenografia: Annukka Mäntynen
Valosuunnittelu: Henri Pyy
Äänisuunnittelu: Sinikka Isoniemi
Kampaukset: Heidi Kaartinen
Tarpeisto: Soile Savela
Trailerit: Topi Lindh
Alueteatterin kiertueohjelmistossa.
Kommentit
Lähetä kommentti