Tekstit

Ei se merkki, vaan sen merkitys

Kuva
Teivo Teivainen toimii maailmanpolitiikan professorina Helsingin yliopistossa. Kuva: Linda Tammisto. Jos minun pitäisi mainita mielestäni karmivin ja pelottavin ihmiskunnan historiasta löytyvä merkki, se olisi ehdottomasti hakaristi. Ei siksi, että siinä on niitä viikatteen näköisiä hakasia, vaan siksi, että sen nimissä ja alla on tehty enemmän pahaa kuin minkään muun merkin alla. Toki sirppi ja vasara -merkki on myös hyvä ehdokas, mutta ei se ehkä sittenkään pärjää hakaristille. Maailmanpolitiikan professori  Teivo Teivainen  ei ole tyytynyt vain kauhistelemaan hakaristiä ja sen nimissä toisen maailmansodan alla ja sen aikana tehtyä pahuutta, vaan on pureutunut syvälle merkin kiistatta tuhatvuotiseen historiaan ja levinneisyyteen ympäri maailman. Sen lisäksi Teivainen pohtii kirjassaan  Hakaristin historia  sitä, miten sitä on käytetty Suomessa ja miten se käyttöä on jaksettu perustella erillismerkityksillä aivan kuten jatkosotaa erillissotana. Tottahan hakaristi lö...

Elizabeth Stroutin varhaisteos ei yllä myöhempien tasolle

Kuva
Elizabeth Strout on Pulizer-palkittu yhdysvaltalainen kirjailija. Kuva: Jonne Räsänen. Niinhän siinä käy, että kun lukija löytää jonkun kirjailijan, joka kertoo hänelle tarinoita, joihin lukija haluaa uppoutua, lukija tekee kaikkensa löytääkseen jokaikisen kirjailijan julkaiseman teoksen. Ja kun kustantamot tietävät tämän, ne ottavat julkaisuohjelmaansa tietysti suositulta kirjailijalta kaiken, mitä tältä löytyy. Näin on käynyt esimerkiksi  Elizabeth Stroutille , jonka Lucy Bartonista kertovat kirjat ovat olleet juuri minun makuuni. Mutta kun Stroutkaan ei ole kone, joka pystyisi kirjoittamaan jatkuvasti uusia kirjoja, kustantamo, tässä tapauksessa Tammi ja sen kuuluisa Keltainen kirjasto  vastaa lukijoiden nälkään julkaisemalla kirjan Stroutin varhaisesta tuotannosta. Uusin suomennos  Burgessin pojat  on Pulizer-palkitun Stroutin romaaneista neljäs. Se on ilmestynyt alunperin englanniksi vuonna 2013. Stroutin suomennoksista vain  Olive Kitteridge  (2008) ...

Häiritsevä kirja Venäjän hiilivetytalouden taustoista ja tulevaisuudesta

Kuva
Fennovoiman vuonna 2013 julkaisema havainnekuva Pyhäjoelle suunnitellusta ydinvoimalasta, jonka venäläinen ydinvoima- ja -asejätti Rosatom lupasi kustantaa. Edes kahdeksan miljardin euron potti itänaapurista ei pelottanut suurinta osaa suomalaisista poliitikoista, ja kuitenkin kyse oli Venäjän  pehmeästä vaikuttamisesta, Veli-Pekka Tynkkynen kirjoittaa. Kuva: Wikimedia Commons. Etsin tarkoituksella käsiini Venäjän ympäristöpolitiikan professorin,  Veli-Pekka Tynkkysen  vuonna 2022 julkaiseman kirjan  Venäjä, energiavalta. Öljykulttuuri kohtaa ilmastonmuutoksen , etsin, sillä Tynkkynen, jos kuka, tuntee Venäjän energiakuviot ja ympäristöongelmat, eikä vain niitä, vaan myös sen, miten hiilivetytalous tukee tiukasti presidentti  Vladimir Putinin  diktatuurin pystyssä pysymistä. Kolme vuotta sitten julkaistun kirjan lukeminen oli monella tavalla yllättävää ja samalla hyvin häiritsevää. Vuonna 2002 Tynkkynen julkaisi yhdessä  Antti Helanterän  kanssa t...

Dan Brown myllää nyt Prahan

Kuva
Salaisuuksien salaisuus on Dan Brownin kuudes Robert Langdon -trilleri. Kuva: Ben Flythe.   Olen varmaankin lukenut kaikki  Dan Brownin  tieteellis-symbologiset trillerit, jos miehen kirjoja voi niin luokitella. Kateellisena olen ihmetellyt, miten Brown keksiikin tarinoitaan, joissa on aina paljon totta, niin kuin vaikkapa Rooma tai Pariisi tai tällä kertaa Praha, ja miten paljon niissä on kaikkea sellaista, jota lukijat voivat pitää ihan totena. Sitä paitsi minun on vaikea väheksyä kirjailijaa, jonka esikoinen,  Da Vinci -koodi  taisi tuoda  Leonardo da Vincin  taiteen äärelle sellaisiakin ihmisiä, joita taide ei voisi vähemmän kiinnostaa. Siitä huolimatta luen Brownin kirjoja puhtaana viihteenä, joiden ympärillä käytävä keskustelu siitä, kirjoittaako Brown totta vai ei, on täysin tarpeetonta. Brown kirjoittaa niin totta kuin on tarpeeseen. Uusimman kirjansa alussa hän jopa vetoaa lukijoihinsa kertomalla, että kaikki, mistä hän kirjoittaa on totta. No...

Historia ei lopu tuntemaamme länsimaiseen demokratiaan

Kuva
FT Jukka Korpela pohtii uusimmassa kirjassaan länsimaisen oikeusvaltiomme historiaa, kehitystä ja sen eroja muiden maiden kehitykseen. Kuva: Suvi Korpela. On tietysti hyvin inhimillistä, että ajattelemme maailmaa ja sen kehitystä ja historiaa omasta näkökulmastamme. Kukapa ei haluaisi elää demokratiassa ja oikeusvaltiossa ja nauttia niiden suomaa vapaan yksilön asemaa? Varsin moni, filosofian tohtori ja Itä-Suomen yliopiston täysinpalvellut historian professori  Jukka Korpela  ajattelee. Me olemme niin tottuneita ajattelemaan ihmiskunnan kehitystä koko ajan parempaan. Meitä suomalaisia siihen houkuttelee vielä erikseen  J.V. Snellmanin G.W.F. Hegeliltä  lainaama historianfilosofian perusajatus, jonka mukaan kehitys kehittyy kohti historian loppua, joka Snellmanilla oli kansallisvaltio. Samasta kehityssokeudesta kärsii myös marxilainen historiankirjoitus, joka ajattelee ihmiskunnan kehittyvän asteittain alkukommunismista orjayhteiskunnan, feodalismin ja kapitalismin k...

Syksyn mukavin keikka

Kuva
Äkkiä-bändissä soittavat ja laulavat Sara Saxholm (vas.), Aaro Toivari, Saara Karjalainen, Matias Nieminen, Masi Rajaniemi ja Valo Heikkinen. Kuva:  Alex Chebotaev. Mukava. Se on juuri se laatusana, joka tulee ensimmäiseksi mieleeni, kun istun Taidekampuksen katsomossa seuraamassa Vaara-kollektiivin  lauluiltaa nimeltä  Äkkiä olen viidelle henkilölle rekisteröidyssä autossa. Siis mukava. Ei eeppinen, ei mahtava, ei ylivoimainen eikä ihmeellinen, vaan mukava.  Tässä tapauksessa mukava tarkoittaa juuri sitä, mitä se tarkoittaa. Minun on hyvä olla ja seurata kuusikon esiintymistä, missä ei ole tietoakaan pakosta tai yliyrittämisestä. Onpahan vain keikka, jolla on mainion yksinkertainen käsikirjoitus ja bändi, joka soittaa ja laulaa biisejä, joista suurinta osaa en ole koskaan kuullut. Reilun puolentoista tunnin keikalla kuullaan neljätoista mainiota laulua. Tutuimmasta päästä ja ehkäpä juuri matka-teemaan sopivimmin sen aloittaa  Juice Leskisen  Juankoski Here...

Maailman viimeisellä rannalla

Kuva
Ahman tapahtumat sijoittuvat Ahman torppaan, jossa Ahman (Heikki Petteri Nousiainen, edessä) lisäksi asustavat myös Kapu (Mika Silvennoinen) ja Linnea (Milla Kuikka). Lynx (Satu Turunen), Polle (Jukka Peltola) ja Sika (Janne Kinnunen) seuraavat tapahtumia taustalla. Kuva: Minna Hyvönen. Ja taas meidät viedään Kainuun korpeen! Siellä me seikkailimme tasan vuosi   sitten  Elli Salon kirjoitamassa  Keräilijöissä , ja sinne meidät johdattaa nyt  Laura Gustafssonin  romaaniin perustuva  Ahma - korpisoturi  sillä erolla vain, että jos  Keräilijöissä  maailma oli vielä vankasti olemassa,  Emma Mattilan  sovittamassa ja ohjaamassa  Ahmassa  se murentuu pala palalta. Lyhyesti sanoen  Ahma  kertoo miehestä nimeltä Ahma ( Heikki Petteri Nousiainen ), joka on kehittänyt itselleen eräänlaisen survivalistisen maailmankatsomuksen, joka muutattaa hänet korpeen, eroon muista ihmisistä. Meidät katsojat Ahman reviirille kuljettaa m...