Riippumaton tuumailija

Teemu Mäki: Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva (2011-2023, öljy kankaalle). Kuva: Seppo Turunen. Onkohan Kajaanin taidemuseossa ollut koskaan näin rankkaa ja poliittista taidenäyttelyä? Toki edesmenneen  Vexi Salmen  kokoelman saksalaista ekspressionismia ja natsien mielestä rappiotaidetta edustaneet teokset olivat puhuttelevia, mutta niin ovat kyllä museon tämän kesän vieraan,  Teemu Mäen  työt Muotokuvia ja politiikkaa  -nimen saaneessa näyttelyssä. Kun Mäki kuvaa maalauksissaan ihmisiä, jotka hän tuntee ja on tuntenut, teokset suorastaan imevät katsojan sisäänsä. Ja kun ripustuskin on mietitty tarkkaan, etenkin ison yläsalin tunnelma on hengästyttävä, painostava, julmakin, mutta  Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva  (2011-2023) muistuttaa jokaista meistä, miten pieni ihminenkin voi tehdä suuria asioita. Sotaorpoja Tšetšenian sodasta pelastaneet Gatajevit katselevat ison salin läpi sen vastapäiselle seinäll...

Ville-Juhani Sutinen kirjoittaa teoksia, jollaisia kukaan muu ei taida ainakaan Suomessa kirjoittaa. Kuva: Ari Haimi. Tiedättekö, missä sijaitsee alue nimeltä Galitsia? Aivan oikein. Niitä on kaksi, joista toinen on Espanjassa. Se kirjoitetaan Galicia, mutta lausutaan kyllä kokolailla samalla tavalla kuin meitä lähempää löytyvä Galitsia. Ja tämä Galitsia sijoittuu Krakovan ja Lvivin väliselle rajamaalle ja on historiansa saatossa ollut yhden jos toisenkin valtion aluetta. Tähän Galitsiaan tieto-Finlandiallakin palkittu  Ville-Juhani Sutinen  vie lukijansa uusimmassa kirjassaan  Reunamerkintöjä . Kirjan nimen voi lukea monella tavalla, joista yksi, sanoisinko tekninen tapa on tietysti se, miten Sutinen ihailemastaan ja tutkimastaan Galitsiasta kirjoittaa, esseistisesti ja omaakin henkilöhistoriaansa mukaan ottaen. Toinen tapa, jolla kirjan nimi avautuu, pureutuu alueen historiaan siellä syntyneiden ja vaikuttaneiden ja siitä kirjoittaneiden kirjailijoiden avulla. Ja tässä...

Joel Haahtelan uusin pienoisromaani Sielunpiirtäjän ilta jatkaa hänelle tuttua ihmisen etsimistä. Kuva: Marjo Tynkkynen / Otava. Maailmassa on joitakin kirjailijoita, jotka pystyvät kirjoittamaan maailman niin, että heidän kertomuksistaan tulee elämää suurempia. Ranskasta löytyy vanha tuttavuuteni  Andreï Makine  ja Norjasta nobelisti  Jon Fosse . Tähän joukkoon olen valmis nostamaan suomalaisen  Joel Haahtelan jonka kirjoissa on jotakin samanlaista rauhaa ja syvyyttä, jota ainakin minä huomaan vaikkapa Haahtelan uusinta pienoisromaania  Sielunpiirtäjän ilta  lukiessani kaipaavani, harkittuja lauseita, ihmisen mittaisia tunteita, surua, menetystä, ja kuitenkin myös uuden löytämistä ja iloa. Kaiken tämän Haahtela kirjoittaa ikään kuin kuiskaten, ettei häiritsisi ketään, ei etenkään lukijaa, joka eläytyy hänen luomiinsa ihmisiin ja tarinoihin. Haahtelan uusin pienoisromaani, niin kuin hän itse parisataasivuisia teoksiaan nimittää, vie meidän 1600-luvun Holla...

Kajaanin rauniolinna vuoden 2021 asussaan. Kuva: Wikimedia Commons. Tietysti ilahduin, kun huomasin, että  Elise Pihlajaniemi  on kelpuuttanut Kajaanin rauniolinnan mukaan tietokirjaansa Suomen keskiaikaisista linnoista. Kirjassaan  Linnaelämää keskiajan Suomessa  Pihlajaniemi esittelee paitsi kaikki merkittävät kivi- ja puulinnat, mitä tähän maahan on rakennettu, myös mitä moninaisimmat ammattilaiset, joita linnassa asui. Pihlajaniemen kirja on ennen kaikkea perus- ja hakuteos, johon kirjoittaja on kasannut melkoisen määrän tietoa linnoista ja aikakaudesta, jolloin ne täyttivät omat tehtävänsä. Ne ilmoittivat itään, että tämäkin alue on nyt osa Ruotsia. Ne keräsivät verot ympäristössään asuvilta. Ne asuttivat sotilaita mahdollisten ja mitä todennäköisimpien kahakoiden takia. Vanhimmat niistä, Hämeen, Turun ja Viipurin linnat rakennettiin jo 1200-luvun loppupuolella, kun esimerkiksi Kajaanin linnan perukivi laskettiin Vuohengin saarelle vasta 1604 eli aikaan, kun Suo...

Emil Wikströmin veistämä Lönnrotin patsas Lönnrotin puistikossa Helsingissä vuodelta 1902 kertoo tasan tarkkaan, millaisena Lönnrot meille jälkipolville on haluttu kuvata. Historioitsija Irma Sulkunen purkaa myyttiä uudessa kirjassaan. Kuva: Helsingin taidemuseo. Yle Urheilun toimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat tehneet vuosikausia yhtä radion mielenkiintoisinta sarjaa. Kiveen hakatuissa he ovat esitelleet monenmoisia merkittäviä suomalaisia. Liikkeelle he lähtivät urheiluvaikuttajista, mutta joukkoon on mahtunut myös muita kuin koko elämänsä ajan painineita. Joka tapauksessa ohjelmasarjan lähtökohta on mitä parhain. Toimittajat ovat kaivaneet esiin niin patsaita saaneita kuin sellaisen puutteesta ehkäpä kärsiviä, mutta avanneet jokaisessa ohjelmasarjan osassa ihmistä ja hänen tekojaan kiveen hakatun kuvan takaa. Saman on nyt tehnyt myös historiantutkija Irma Sulkunen , joka on kirjoittanut kirjan yhdestä Suomen ja suomalaisuuden tärkeimmästä sankarista, Kalevalan koonneest...

Panu Huotari tekee jälleen dokumenttiteatteria. Nyt lavalla puhuvat sairauden eri tavoilla kokeneet ihmiset. Kuva: Alexander Chebotaev / Vaara -kollektiivi Dokumenttiteatterista ilmaisukanavansa löytänyt Panu Huotari on uusimmassa työssään paneutunut sairastumiseen ja sairastamiseen.  Huotari on haastatellut neljää ihmistä, yhtä omaishoitajaa, kahta potilasta ja yhtä hoitoalan ammattilaista kertoakseen meille katsojille, mitä sairaan ihmisen tai hänen läheisensä päässä oikein tapahtuu, kun universumi järjestää asiat niin, ettei sitä ole koskaan osannut edes kuvitella omalle kohdalleen. Universumi järjesti näin on paitsi esityksen nimi, myös yhden haastatellun kuvaus omasta tapauksestaan. Nyt olet terve ja seuraavassa hetkessä ihmettelet sitä, miten ambulanssinkuljettaja painaa pillit ulvoen kohti Kaksia kuin Kalle Rovanperä konsanaan. Kun Huotari tekee dokumenttiteatteria, hänellä on tapana valita aiheensa varsin läheltä. Sydänojanpurossa hän selvitti, miten kaivosyhtiön vuosikym...