Riippumaton tuumailija

     Simulaatioteoriassa esiintyvät Mervi Hilli (vas.), Vanni Hallikainen, Ulpu Moilanen, Juho Hyvärinen, Selma Saari ja Jarkko Peltonen. Kuva; Katariina Kannisto. Kajaanin Harrastajateatteri  pureutuu uusimmassa näytelmässään salaliittoteorioihin. Keskeisimmäksi kysymykseksi nousee ihmistä ikiajat vaivannut ongelma: Ollaanko vai eikö olla? Olemmeko siis oikeasti olemassa vai olemmeko vain jonkun mielen heijastusta ja ilkeää pilaa? Tätä  Simulaatiohypoteesi ja muita teorioita  -nimen saanut esitys pohtii kerrassaan mainiosti. Alussa näyttää siltä, että työryhmälähtöisesti syntynyt esitys on hajallaan kuin totuus pitkin maailman valtateitä, mutta loppujen lopuksi näytelmästä muodostuu kokonaisuus, jonka keskiössä on kaksikin onnetonta hurahtanutta. Meillä on  Juho Hyvärisen  esittämä Veli, joka yrittää vakuuttaa keuhkosairaan isänsä siitä, ettei minkäänlaisia rokotuksia kannatta missään nimessä ottaa, sillä ne mikrosirut. Ja sitten meillä on  ...

  Anna Laakkosen väitöskirja tarkastettiin 12.9.2025 Itä-Suomen yliopistossa. Kuva: Studio EveLiisa. Anna Laakkosen  väitöstutkimus  Punainen Karjala ja suomalaisen neuvostoihmisen synty  on mitä mielenkiintoisinta luettavaa.  Ensiksikin se on lehdistöhistoriaa alueelta ja ajalta, josta emme ole ennen kovin paljon tienneet. Toiseksi se avaa kiinnostavalla tavalla sitä lihamyllyksi muuttunutta prosessia, jota suomalaiset, niin Karjalassa asuneet kuin sinne eri syistä muuttaneet joutuivat. Erityisen kiinnostavaa se on vaikkapa sille, joka on lukenut  Antti Tuurin suurenmoisen romaanin  Ikitie  ja jäänyt ihmettelemään, mitä Karjalassa oikein tapahtui ja miksi. Tämän Laakkonen kuvaa suomenkielisen  Karjalan Kommuuni / Punainen Karjala  -lehden historiaa tutkiessaan. Vaan taustaksi muutamia lukuja, joita Laakkonen meille kertoo: suomalaisia oli Karjalan alueen asukkaista vain murto-osa. Sisällissotaa pakoon sinne siirtyi reilut kymmenentuhatt...

Joutsenlaulu on Johanna Sinisalon 13. romaani. Kuva: Sabrina Bqain. Turha väittää muuta. Olen pettynyt  Johanna Sinisalon  uusimpaan romaaniin  Joutsenlaulu . Pettymyksen syy ei ole siinä, etteikö Sinisalo olisi jälleen kerran löytänyt mielenkiintoisen lähestymistavan ihmisen ja muunlajisten suhteeseen, vaan se, miten kesken monet kehittelyä kaipaavat asiat jäävät. Ja kun kirjoittaja ei oikein tiedä, miten päättelisi kehimänsä aiheet loppuun, hän joutuu kirjoittamaan kymmeniä sivuja aivan toisarvoista tarinaa, joista ehkäpä turhimpia ovat teoksen lopun kolme jaksoa, joissa kirjan sankari, avatarlentäjä Jane liitelee uusissa avaruuksissa. Ai miksikö? No vaikkapa siksi, että kertomus, jossa Jane pääsee seuraamaan ryhävalaiden yhteistyötä kalastamisessa on niin tuttu vaikkapa telkkarin luontodokumenteista. Tätä kuplakalastusta on kuvattu ihan tarpeeksi tarkasti täällä oikeassa elämässä. Kesken jää myös teoksen huippumielenkiintoinen perusajatus siitä, että tekoäly pystyykin ...

Armi (Milla Kuikka) ja Danny (Jukka Peltola) keikalla silloin, kun kaikki oli vielä hyvin ja kun Armi uskoi tulevaan. Kuva: Minna Hyvönen. Kun vaikkapa teatterissa aletaan tehdä esitystä elävästä tai eläneestä ihmisestä, on aina olemassa melkoisia vaaroja. Onko tekeillä jonkinlainen patsasteluesitys? Upotaanko kauhistelemaan tai kaunistelemaan oikeasti eläneen ihmisen elämää? Löytävätkö tekijät esimerkkihenkilöstään jotakin, joka ylittää yhden ihmisen ja hänen tarinansa rajat? Suomalaisissa elokuvissa olemme nähneet moniakin esimerkkejä siitä, miten patsastelevaksi tai hurskastelevaksi tai paatokselliseksi oikean ihmisen käsittely muuttuu. Niinpä istahdin  Kajaanin kaupunginteatterin  katsomoon oikeastaan vain yksi kysymys mielessäni. Onnistuvatko teatterin loistavat näyttelijät ja etenkin ohjaaja  Joel Härkönen  löytämään erilaisten lehtien kaluamasta vuoden 1977 Miss Suomesta,  Armi Aavikosta  jotakin, joka ylittää kaiken sen kuonan, jota häneen on julkis...

MeTässä-esityksessä on kaksi tanssijaa, Mathilda Muk ja Johannes Purovaara. Kuva: Minna Hyvönen. Suomen kielessä on sana, jonka melkeinpä jokainen suomalainen ymmärtää heti, kun sen ensimmäistä kertaa kuulee. Se on ilmiö, jota on osattu pelätä, ja josta vapautumiseksi on keksitty jos minkälaisia temppuja. Sitä kuvaa sana, joka ei taida kääntyä suoraan millekään muulle kielelle, vähän niin kuin  sisu . Ilmiö ja sana on  metsänpeitto , ja se on elävää kansanperinnettä. Se kuvaa tilannetta, jossa metsä ottaa omansa, sekoittaa samoajan mielen ja saa kaiken tutunkin näyttämään oudolta ja vieraalta. Yleensä kulkijan houkuttelee metsänpeittoon joku salaperäinen olento, jolla on täysi valta peittämäänsä. Tästä ja lasten leikeistä kasvaa nykytanssiryhmä  Routa Companyn  uusin produktio  MeTässä . Se on puolentoista tunnin matka Pöllyvaaran metsään ja itseen. Se on esitys, jossa ainakin yhtä tärkeää kuin  Mathilda Mukin  ja  Johannes Purovaaran  tanssi...

Jon Fosse sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023. Kuva: Agnete Brun. Siinä samassa, kun norjalainen  Jon Fosse  sai  Nobelin kirjallisuuspalkinnon  kaksi vuotta sitten, hänen romaaninsa muuttuivat tarpeeksi merkittäviksi, että ne kannatti kääntää suomeksi.  Ensimmäiseksi ilmestyi pienoisromaani  Aamu ja ilta  ja nyt olemme saaneet käsiimme miehen  Septologian , siis seitsenosaisen romaanijärkäleen kaksi ensimmäistä osaa yksissä kansissa nimellä Toinen nimi . Ja niin siinä vain käy, että Fosse on luonut romaanin ja maailman, joka on kerta kaikkiaan ihmeellisintä, mitä olen vuosiin lukenut. Muodoltaan Toinen nimi  on varsin vaativaa luettavaa, sillä siinä ei ole ainuttakaan pistettä. Pisteettömyydestä huolimatta sen rakenne on täysin ymmärrettävä ja nautittava. Siinä on paljon kirjan kertojaminän, taidemaalari Aslen sisäistä puhetta, mutta on siinä myös dialogia.  Toinen nimi  hyppii ajassa ja paikassa niin, että Fosse tuntuu k...