Riippumaton tuumailija

Naisen juhlassa näyttämöllä nähdään ja kuullaan Heidi Syrjäkaria ja Valtteri Veiskola-Pääkköstä. Kuva: Minna Hyvönen. Mitenpä muuten näyttelijä, ja etenkään laulava näyttelijä, juhlisi viisikymppisiään ja neljännesvuosisadan mittaista taiteellista uraansa kuin omalla lauluillallaan. Mitäpä muuta tuo näyttelijä esittäisi kuin itselleen tärkeitä lauluja vuosien varrelta, mutta niin, että kävisi välispiikeissään läpi uraansa ja sen kokokohtia ja vaikeita paikkoja. Näin tekee  Kajaanin kaupunginteatterin  näyttelijä  Heidi Syrjäkari , ja mukavastipa tekeekin, rakentaa työkavereidensa kanssa  Sissilinnan  parketille klubin, jossa kaikki saavat osallistua yhteiseen juhlaan. Kaiken lisäksi  Naisen juhla   muodostaa luonnollisen jatkumon vähän aikaa sitten nähtyyn  Mummoni kuningatar Elisabeth  -esitykseen, jossa Syrjäkari tarjosi kurkistuksia siihen, millaisena hän näkee paikkansa sukupolvien ketjussa. Nyt ollaan suoraan Syrjäkarin omassa henki...

Kielletyissä liikkeissä lavalla nähdään Kaisa Ristiluoma (vas.), Helmi Järvensivu ja Laura Kallas. Kuva: Antti Kurola. Istun nykytanssiesityksen katsomossa ja nauran ääneen. Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? Tapahtuu tämä: koreografi  Sari Palmgrenin  uusin ohjaus nimeltään  Kielletyt liikkeet , joka ei tottavie ole mitään - ja tämä on kyllä hassusti ajateltu - perinteistä nykytanssia. Tämä on näyttämöllinen kokonaistaideteos, jossa on mukana niin tanssia, laulua, musiikkia kuin aivan suoraa puhettakin. Puhetta? Kyllä. Ja sehän tässä naurattaa. Olen tottunut odottamaan, että aina kun Palmgren tekee jotakin uutta, hän rikkoo rajoja minkä ehtii. Joskus me katsojat ohjailemme pelilaudalla liikkuvia taistelevia nappuloita huudoillamme, joskus halailemme Pöllyvaaran puita. Tällä kertaa meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin upota muistoihimme, niihin hetkiin, kun meistä kasvatettiin tottelevaisia ja kilttejä pieniä poikia ja tyttöjä. Me muistamme ne kiellot j...

Sotatieteilijä Ilmari Käihkö osoittaa uudessa kirjassaan, miten monimutkainen yhteiskunnallinen asia sota on. Kuva: Veikko Somerpuro. Viimeksi tänä aamuna, perjantaina 7.11., ennen kun aloin kirjoittaa tätä arviota, löysin Ukrainan sodan loputtomasta uutisvirrasta tiedon, joka tuntui heti mukavalta: Venäjän roistopresidentin  Vladimir Putinin  ja hänen kaikissa Venäjän valheissa tähän asti uskollisen ulkoministerin  Sergei Lavrovin  väleissä on havaittavissa selvää kitkaa.  Putin ei ole tyytyväinen Lavrovin toimiin tämän pohjustaessa mynkään mennyttä Putinin ja  Donald Trumpin  Unkariin suunniteltua tapaamista, eikä Lavrov pääse myöskään johtamaan Venäjän valtuuskuntaa seuraavaan G20-kokoukseen. Tämä on yksi niistä kymmenistä uutisista, jotka olen lukenut innoissani sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ja jälleen kerran se tuntuu pohjustavan suurta toivoani siitä, että Venäjä hajoaisi sisältä ja että Ukraina sen ansiosta voittaisi Venäjän tämän ...

Kirjailija Viktor Jerofejev kuvattuna Saksassa vuonna 2023. Kuva: A. Savin / Wikimedia Commons. Viktor Jerofejev  on niitä venäläiskirjailijoita, joiden on ollut pakko lähteä pakoon omasta maastaan. Se, miten merkittävä kirjailija Jerofejev on, käy ilmi vaikkapa siitä, että ns.  Putin-nuoret  ovat polttaneet hänen kirjojaan roviolla. Miksi Jerofejev sitten on niin vaarallinen Kremlille ja sen hännystelijöille? Siksi, että hän osaa kertoa, ettei vaikkapa  Vladimir Putinin  aloittama törkeä hyökkäyssota Ukrainaan ole Putinin tai jonkun muun hänenkaltaisensa yksittäinen päähänpisto, vaan seurausta Venäjän ikuisesta tragediasta, jonka juuret Jerofejev näkee aina mongolivallassa eli  Kultaisessa ordassa , joka sentään ehti hajota jo reilut viisisataa vuotta sitten. Joka tapauksessa Orda teki Moskovan valtiaista vasallejaan, jotka eivät koskaan epäröineet käyttää valtaansa venäläisen rahvaan yli. Kun Orda sitten aikoinaan hävisi, jäljelle jäivät tsaarin vallan al...

Timothy Snyder on aiemmin kirjoittanut mm. holokaustin historiasta. Kuva: Ine Gundersveen. Historioitsija  Tomithy Snyder  purkaa uusimmassa teoksessaan käsitettä, jonko merkityksen me kaikki luulemme tietävämme. Sitä paitsi käsitteet  vapaa  ja  vapaus  ovat termejä, joita viljellään tavattoman paljon ja helposti ja aina sanojen käyttäjän omista lähtökohdista. Kirjassaan  Vapaudesta  Snyder pilkkoo käsitteen alkutekijöihinsä, tai ainakin viiteen lähtökohtaiseen asiaan, joiden on toteuduttava ennen kuin vapaus vallitsee. Niistä aivan kohta, mutta ensin ehkäpä tärkein: Snyder jakaa vapauden kahteen vastakkaiseen tapaan ajatella. Meillä on negatiivinen vapaus , joka tarkoittaa esteiden puuttumista ja meillä on  positiivinen vapaus , joka tarkoittaa mahdollisuuksien olemassaolemista. On itsestään selvää, että Snyderille vapaus on juuri tuo positiivinen versio, ja siitä hänen kanssaan on erittäin helppoa olla samaa mieltä. "Positiivinen vapaus sa...

Kirjan kannessa on kuva muistelmat salanimellä Kirsti Huurre kirjoittaneesta naisesta Nukuttalahdessa noin vuonna 1940. Kuva: Hyrskeen perhealbumi. Joku aika sitten luin ja arvioin  Anna Laakkosen  väitöskirjan, jossa hän tarkasteli  Karjalan Kommuuni / Punainen Karjala  -sanomalehden kirjoittelua ja sen kehittymistä 1930-luvulla alkuperäisestä, jopa vapaasta ajatuksenvaihdosta tiukkaan stalinistisen komennon saneluun, jossa käytetty kielikin piti kääntää bolshevikiksi. Siksipä olikin varsinainen onni, että törmäsin tuosta samasta ajasta, mutta hallintoalamaisen näkökulmasta kirjoitettuihin muistelmiin. Salanimellä  Kirsti Huurre  kirjoitetun kirjan takaa löytyy sen uuden painoksen toimittaneen  Anna Hyrskeen  isoisoäiti, joka muutti neuvostomaahan täysin vapaaehtoisesti etsimään parempaa elämää, mutta sitä hän ei todellakaan löytänyt. Kirja  Sirpin ja moukarin alla - suomalaisnaisen tositarina 1930-luvun Neuvostoliitosta  ilmestyi jo ja...