Riippumaton tuumailija

Itämerensuomalaisen runouden 3000-vuotista taivalta avaavan kolmiosaisen esityssarjan toisessa osassa näyttämölle nousevat Mika Piispa (vas.), Wenla Reimaluoto, Oona Jama, Juha Hurme, Pekko Käppi ja Eero Enqvist. Kuva: Juha Laukkanen. Tasan vuosi sitten  Juha Hurme  toi  Kajaanin Runoviikolle  ensimmäisen osan itämerensuomalaisen runouden 3000 vuoden historiaa käsittelevästä esityssarjasta.  Ilman miehen yhteyttä  ikään kuin johdatteli katsojansa ymmärtämään, ettei itämerensuomalainen runous ole jotakin sellaista, jonka merkittävät miehet ovat keksineet, vaikka ovatkin sen ainakin poliittisessa mielessä omineet. Hurmeen mielestä itämerensuomalainen runous nousee kansasta ja käsittelee asioita ja ilmiöitä juuri sellaisina kuin ne kansalle näyttäytyivät. Nelipolvista, alkusointuista trokeeta vetäessään muinaissuomalainen nainen tai mies paitsi siirsi suullista kirjallisuutta tuleville polville, myös kommentoi ympärillään tapahtuvaa, ja vieläpä niin vahvasti, ...

Adolf Eichmann tekee muistiinpanoja oikeudenkäynnissään Jerusalemissa vuonna 1961. Kuva: Israel Government Pressoffice / Wikimedia Commons. Mikä yhdistää vaikkapa  Sokratesta, Jeanne d'Arcia  ja  Yrjö Kallista , parintuhannen vuoden päässä toisistaan eläneitä ihmisiä, joista yksi asui antiikin Roomassa, toinen silloisella Ranskanmaalla ja kolmas koto-Suomessa? Poliittiset oikeudenkäynnit, joihin he joutuivat. Sokrates pakotettiin kumoamaan myrkkymalja, miesten vaatteissa esiintynyt Jeanne teloitettiin ja kolmesti kuolemaan tuomittu Kallinen pelastui luotisuihkulta vain siksi, että piti tovereilleen niin koskettavan jäähyväispuheen hautansa partaalla, että hänen kuolemantuomionsa muutettiin yllättäen elinkautiseksi vankeudeksi. Näistä kolmesta ja seitsemästä muusta  Jeesus Nasaretilaisesta, Jan Husista, Kaarle I:stä, Ludvig XVI:sta, Alfred Dreyfusista, Nikolai Buharinista  ja  Adolf Einchmanista  ja heidän oikeudenkäynneistään oikeushistorian ja roomala...

Hyvärisen pirtissä eletään ilon hetkiä, kun Hyvärisen Anna Kaisa (Pinja Leinonen, toinen oik.) kuulee pääsevänsä naimisiin Vatasen kanssa. Anna Kaisan onnen jakavat Hyvärisen perhe (Stefan Kalberg, Mervi Hilli, Pinja Leinonen ja Maia Karppinen). Kuva: Minna Hyvönen. Lienettekö koskaan lukeneet  Maiju Lassilan  klassikkotarinaa  Tulitikkuja lainaamassa ? Minä olen, ihan äskettäin jälleen kerran, ja kovastipa tykkäsin. Lassilan tarina kahdesta kosiomiehestä ja heidän remumatkanstaan Join kaupunkiin kihloja ostamaan on varsinaista hullunmyllyä, mutta kirjan tärkein piirre minun mielestäni on se, millä tavalla Lassila lukijaansa hemmottelee.  Putkareissut ja possun säkitykset eivät ole kirjan perimmäisin idea, vaan Lassilan myhäilevä ja viipyilevän herkullinen kieli, joka sallii lukijansa hykerrellä teos lause lauseelta ja vieläpä niin, että moniaita Lassilan virkkeitä haluaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan. Lassilassa yhteinen kansa sai aikoinaan vertaisensa kuvaajan. ...

Teemu Mäki: Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva (2011-2023, öljy kankaalle). Kuva: Seppo Turunen. Onkohan Kajaanin taidemuseossa ollut koskaan näin rankkaa ja poliittista taidenäyttelyä? Toki edesmenneen  Vexi Salmen  kokoelman saksalaista ekspressionismia ja natsien mielestä rappiotaidetta edustaneet teokset olivat puhuttelevia, mutta niin ovat kyllä museon tämän kesän vieraan,  Teemu Mäen  työt Muotokuvia ja politiikkaa  -nimen saaneessa näyttelyssä. Kun Mäki kuvaa maalauksissaan ihmisiä, jotka hän tuntee ja on tuntenut, teokset suorastaan imevät katsojan sisäänsä. Ja kun ripustuskin on mietitty tarkkaan, etenkin ison yläsalin tunnelma on hengästyttävä, painostava, julmakin, mutta  Hadižat Gatajevan ja Malik Gatajevin muotokuva  (2011-2023) muistuttaa jokaista meistä, miten pieni ihminenkin voi tehdä suuria asioita. Sotaorpoja Tšetšenian sodasta pelastaneet Gatajevit katselevat ison salin läpi sen vastapäiselle seinäll...

Ville-Juhani Sutinen kirjoittaa teoksia, jollaisia kukaan muu ei taida ainakaan Suomessa kirjoittaa. Kuva: Ari Haimi. Tiedättekö, missä sijaitsee alue nimeltä Galitsia? Aivan oikein. Niitä on kaksi, joista toinen on Espanjassa. Se kirjoitetaan Galicia, mutta lausutaan kyllä kokolailla samalla tavalla kuin meitä lähempää löytyvä Galitsia. Ja tämä Galitsia sijoittuu Krakovan ja Lvivin väliselle rajamaalle ja on historiansa saatossa ollut yhden jos toisenkin valtion aluetta. Tähän Galitsiaan tieto-Finlandiallakin palkittu  Ville-Juhani Sutinen  vie lukijansa uusimmassa kirjassaan  Reunamerkintöjä . Kirjan nimen voi lukea monella tavalla, joista yksi, sanoisinko tekninen tapa on tietysti se, miten Sutinen ihailemastaan ja tutkimastaan Galitsiasta kirjoittaa, esseistisesti ja omaakin henkilöhistoriaansa mukaan ottaen. Toinen tapa, jolla kirjan nimi avautuu, pureutuu alueen historiaan siellä syntyneiden ja vaikuttaneiden ja siitä kirjoittaneiden kirjailijoiden avulla. Ja tässä...

Joel Haahtelan uusin pienoisromaani Sielunpiirtäjän ilta jatkaa hänelle tuttua ihmisen etsimistä. Kuva: Marjo Tynkkynen / Otava. Maailmassa on joitakin kirjailijoita, jotka pystyvät kirjoittamaan maailman niin, että heidän kertomuksistaan tulee elämää suurempia. Ranskasta löytyy vanha tuttavuuteni  Andreï Makine  ja Norjasta nobelisti  Jon Fosse . Tähän joukkoon olen valmis nostamaan suomalaisen  Joel Haahtelan jonka kirjoissa on jotakin samanlaista rauhaa ja syvyyttä, jota ainakin minä huomaan vaikkapa Haahtelan uusinta pienoisromaania  Sielunpiirtäjän ilta  lukiessani kaipaavani, harkittuja lauseita, ihmisen mittaisia tunteita, surua, menetystä, ja kuitenkin myös uuden löytämistä ja iloa. Kaiken tämän Haahtela kirjoittaa ikään kuin kuiskaten, ettei häiritsisi ketään, ei etenkään lukijaa, joka eläytyy hänen luomiinsa ihmisiin ja tarinoihin. Haahtelan uusin pienoisromaani, niin kuin hän itse parisataasivuisia teoksiaan nimittää, vie meidän 1600-luvun Holla...