Ja silti olemme elossa!
Onhan tuo otsikko sitä kuuluisaa klikki- tai mysteerityyppiä, mutta on se myös aivan aito huokaus. Kajaanin Harrastajateatterin Svengaavat dosetit ovat nimittäin uppoutuneet vajaan sadan vuoden ikäisiin lastenhoito- ja -kasvatusoppaisiin, joiden ohjeet ovat kyllä aivan mahdottomia!
En edes ymmärrä, miten meilläkin on saatu kasvatetuksi melkoinen lapsilauma ilman tippaakaan tärpättiä. Toisaalta on kyllä melkoinen ihme, että minua edeltäneiden sukupolvien ihmiset ovat edes elossa, jos ja kun ovat noudattaneet näitä sangen tiukkoja kasvatus- ja hoito-ohjeita. Ja kun kerran saivat minunkin sukupolveni pysymään elossa, epäilen, etteivät ole.
Vitsaa ja villahousuja -nimen saaneen esityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja Arja Tiainen on uppoutunut syvälle vajaan sadan vuoden takaisiin lastenkasvatusohjeisiin. Vanhin Tiaisen käsiin osunut teos on vuodelta 1887, mutta on niitä ohjeita kirjattu vielä niin minun kuin esiintyjienkin lapsuuden aikoihin.
No. Turha tässä on tietoa irvailla. Vaikka meidän esikoistamme ei kasvatettu sen kummemmin A.S. Makarenkon kuin Armas Ruotsalaisen tai Herbert Spencerin ohjeiden mukaan, selailimme varsin tiuhaan Benjamin Spockin neuvoja, joista oli joskus jopa hyötyä.
Toki Tiaisen lähdeluettelossa on mukana myös naisten kirjoittamia oppaita, mutta onhan se merkillistä, miten monet niistä ovat miesten käsialaa, vaikkeivät he omien ohjeidensa mukaan edes saaneet osallistua vauvanhoitoon.
***
Tiainen ja hänen kanssaan kuolemattomia lastenkasvatusohjeita lavalla antavat Anna-Liisa Heikkinen, Sari Korkkonen ja Anna-Kaisa Korpinen tekevät ohjeista paitsi ajatuksia ja paikoin jopa kauhua herättäviä kohtauksia, myös ehdottoman hauskaa seurattavaa.
Puhutut tekstit ovat suoraan oppaista, mutta esitykseen kuuluvat laulut ovat uudelleen aiheeseen sovitettuja.
Katsomoon välittyy Svengaavien dosettien aito ilo ja esiintymisen halu. Kun jokainen pääsee vielä vuorollaan imitoimaan vauvoja tutteineen ja hattuineen, esityksen viesti ei jää kenellekään epäselväksi: onneksi esiäidit osasivat käyttää ihan tervettä järkeään vaikkapa vauvojen ruokailuaikojen sääntelyssä, niin että täällä sitä nyt näytellään.
Oppaista, jotka aivan varmasti ovat pyrkineet kaikkeen hyvään, työntyy näyttämölle vahva mustan kasvatuksen henki. Edes ruumiillista kurittamista ja rankaisemista ei vältellä, jos kaikki ei mene niin kuin muka pitäisi. Nälkäisenä nukkumaan lähettäminen on yksi nykysilmin katsottuna pahimmista lastenkasvatusrikoksista, mutta toisaalta sata vuotta sitten on saatettu nähdä iltaisin nälkää ihan muutenkin.
***
Esityksessä on peräti kymmenen uudelleen sanoitettua laulua. Niiden lisäksi varsinaisen esityksen jälkeen yleisökin pääsee laulamaan yhdessä kahta suosittua äitibiisiä, jotka tuntuvat aiheestaan huolimatta jotenkin vierailta tässä yhteydessä.
Laulujen säestyksestä vastaa Jouko Nissinen, joka on tuonut lavalle paitsi sähkökitaransa, myös kokonaista orkesteria korvaavan koneensa.
Muuten: jokainen esiintyjä on saannut oman vauvakuvansa käsiohjelmaan. Mistäpä muusta kuvat kertoisivat kuin siitä, miten tärkeitä nämäkin vauvat ovat vanhemmilleen olleet.
Vitsaa ja villahousuja
Ensi-ilta Taidekampuksella 9.11.2025
Ohjaus ja käsikirjoitus: Arja Tiainen.
Näyttämöllä: Anna-Liisa Heikkinen, Sari Korkkonen, Anna-Kaisa Korpinen, Anja Tiainen ja Jouko Nissinen.
Puvustus: Sari Korkkonen.
Lauluvalmennus: Anna-Kaisa Korpinen.
Valosuunnittelu: Petja Korkkonen.
Valoajo: Kaapo Heikkinen.
Lipunmyynti: Markku Karjalainen.
Kahvila: Virva Väisänen.
Loput esitykset: ke 12.11. klo 1, su 23.11. klo 15 ja su 30.11. klo 15.
Kommentit
Lähetä kommentti