Syksyn mukavin keikka

Äkkiä-bändissä soittavat ja laulavat Sara Saxholm (vas.), Aaro Toivari, Saara Karjalainen, Matias Nieminen, Masi Rajaniemi ja Valo Heikkinen. Kuva: Alex Chebotaev.

Mukava. Se on juuri se laatusana, joka tulee ensimmäiseksi mieleeni, kun istun Taidekampuksen katsomossa seuraamassa Vaara-kollektiivin lauluiltaa nimeltä Äkkiä olen viidelle henkilölle rekisteröidyssä autossa.

Siis mukava. Ei eeppinen, ei mahtava, ei ylivoimainen eikä ihmeellinen, vaan mukava. 

Tässä tapauksessa mukava tarkoittaa juuri sitä, mitä se tarkoittaa. Minun on hyvä olla ja seurata kuusikon esiintymistä, missä ei ole tietoakaan pakosta tai yliyrittämisestä. Onpahan vain keikka, jolla on mainion yksinkertainen käsikirjoitus ja bändi, joka soittaa ja laulaa biisejä, joista suurinta osaa en ole koskaan kuullut.

Reilun puolentoista tunnin keikalla kuullaan neljätoista mainiota laulua. Tutuimmasta päästä ja ehkäpä juuri matka-teemaan sopivimmin sen aloittaa Juice Leskisen Juankoski Here I Come ja päättää John Denverin klassikko Country Roads Take Me Home. Tehdään siis juuri niin kuin matkalla tehdään, ensin lähdetään ja lopussa palataan. Tuon välin itse kukin täytämme tahtomme mukaan.

Teatterillista tekstiä - Vaaran tuotanto kun on - bändi tuo lavalle lukemalla postikortteja, jollaisia kukaan ei enää kirjoita ja kertomalla, mitä jostakin sanasta tulee mieleen. Ja kun bändin kitaristi Aaro Toivari pohtii, kuinka paljon pitää Vuolijoesta, kukaan ei kai pysty ajattelemaan, etteivätkö nämä esiintyjät ole aidosti vilpittömiä.

Niin. Ne tekstit. Ne ovat Hanna-Mari Hotan, Minna Härkösen ja Tiina Kaakisen käsialaa. Lainauksina ovat lavalla mukana myös Laura Gustafsson ja Terike Haapoja sekä Silvia Hosseini ja Pauliina Vanhatalo.

Laulusta vastaavat pääosin Sara Saxholm (vas.) ja Saara Karjalainen. Kuva: Alex Chebotaev. 

                                                                      ***

Kuusihenkisen bändin kapellimestarina toimii Matias Nieminen. Rumpujen takaa löytyy Masi Rajaniemi ja kitaraa soittaa Aaro Toivari. Suurimman osan basso-osuuksista hoitaa Valo Heikkinen ja lauluista vastaavat erityisen hyvin yhteen soivin äänin Sara Saxholm ja Saara Karjalainen.

Se, miten paljon lavalla on taitoa, näkyy bändin soitinvalikoimasta ja siitä, miten monenlaisia instrumentteja soittajat hallitsevat. Rajaniemi ja Toivari luovat vakaan perustan, jolle muut voivat rakentaa omaa soittoaan. Kapellimestari Nieminen vastaa pääosin kiippareista, kun Karjalainen rupeaa varsinaiseksi multi-instrumentalistiksi. Heikkisen sello värittää kahta biisiä juuri niin kauniisti kuin sello vain osaa.

Bändi ei tyydy vain soittamaan nuoteista ainakin nuorelle yleisölle varsin tuttuja kappaleita, vaan on sovittanut ne omannäköisikseen. Erityisen mukavaa on, kun yyy-kaa-koo-nee -kompin väliin on istutettu yksi aivan aito valssikin, kun Saimaan Huijausta jumalauta pärähtää soimaan.


 Bassoa ja selloa soittaa Valo Heikkinen. Kuva: Alex Chebotaev.

                                                                          ***

Taidekampuksen musta laatikko on onnen omiaan juuri tällaisille esityksille. Yleisö istuu joko katsomossa tai muutamassa katsomon eteen tuodussa pöydässä. Kahvit, karkit tai lasillinen viiniä siirtyy helposti mukaan.

Bändi ottaa hyvin huomioon myös yleisönsä. Pääsemme ehdottelemaan maailman romanttisimpia kaupunkeja ja tanssimaankin pääsisimme, mutta ainakaan ensi-illassa kukaan ei uskaltaudu lavalle Karjalaisen kaveriksi.

Kun itse huomaan kotona kuuntelevani etupäässä klassista, jazzia ja etnoa, tiedän, että jään kokonaan paitsi elävästä rytmimusiikista. Yksi syy siihen on se, että kapakkakeikat alkavat niin pahuksen myöhään, etten kertakaikkiaan jaksa edes ajatella työntyväni mukaan. Siksipä tällainen mahdollisuus haukata kerralla neljätoista mainiota biisiä ihmisten aikaan katsomossa istuen on juuri sitä, mitä alussa kiittelin. Mielettömän mukavaa.

Äkkiä olen viidelle henkilölle rekisteröidyssä henkilöautossa 

Ensi-ilta Taidekampuksella to 27.11.2025 

Bändissä: Valo Heikkinenbasso ja sello, Saara Karjalainenlaulu ja muut soittime sekä visualisointi, Matias Nieminenkapellimestari, koskettimet, Masi Rajaniemi, rummut,
Sara Saxholm, 
laulu ja dramaturgia sekä Aaro Toivarikitara.

Esityksen tekstejä ovat kirjoittaneet: Hanna-Mari Hotta, Minna Härkönen ja Tiina Kaakinen.

Katkelmia kuultiin myös teoksista: Laura Gustafsson & Terike Haapoja (toim.): Nuppukirja - Maallisen elämän käsikirja. Helsingin kaupungin taidemuseo 2020, Silvia Hosseini: Matkustamisen ilo. Tie, totuus ja kuolema. Esseitä. Gummerus 2021, Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä. S&S 2018, Tiina Kaakinen: Naama ilmestyi katuun. Omakustanne 2024.

Tuotanto: Vaara-kollektiivi yhdessä KAO Konservatorion kanssa. 

Loput esitykset: la 29.11. klo 19.00, pe 5.12. klo 19.00, la 6.12. klo 13.00, ti 9.12. klo 19.00, pe 19.12. klo 19.00, la 20.12. klo 13.00, ke 31.12. klo 18.00, ke 14.1. klo 13.00 ja la 17.1. klo 19.00.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolmosrajasta läpi ja maisemaan!

Juuri tällainen esitys Kainuun metsäkiistoista pitikin tehdä

Taidekampuksen kesäveto Tulitikkuja lainaamassa on varsinainen ilopilleri