Kaupan kassalta Jedi-ritariksi

Kun ensimmäinen Tähtien sota -elokuva rävähti valkokankaille vuonna 1977, elin omassa elokuvakehityksessäni sitä vaihetta, jossa kaupallista roskaa ei katsottu. Elokuva-arkisto tarjosi Oulussa tuohon aikaan onneksi Tarkovskia, Bergmania, Goddardia, Truffaut'ta ja Miklós Jancsón elokuvia, joista viimeksi mainuttuja muistaakseni vain saksankielisin tekstein, niin että Punainen psalmi oli melko vaikeasti haltuun otettava, mutta ehdottomasti taidetta. No, Akira Kurosawan samuraileffat olivat onneksi sallittujen katsottavien listalla.
Sitten astuin ulos kaapista ja tavoitin Imperiumin vastaiskun (1980) jo tuoreeltaan elokuvateatterissa. Jedin paluu (1983) vei lopulta mieleni ja sydämeni.

                                                                             ***
Sitten Tähtien sotien luojiin iski ilmeinen ahneus. Vuosituhannen vaihteessa saimme nähtäväksemme uuden trilogian, joka enimmäkseen tympäisi. Nyt on käsissä sarjan päättävän elokuvatrilogian viimeisen kolmikon viimeinen elokuva, The Rise of Skywalker.
Alussa pärjäsimme todellakin Tähtien sodilla, nyt katsomme Star Warseja, joiden parissa omat lapsenlapsenikin ovat ehtineet kasvaa.
Sille en mahda mitään, että edelleenkin ensimmäiset kolme elokuvaa ovat minulle ne Tähtien sodat, joihin aina palaan. Ne ovat jännittäviä, hauskoja ja mielikuvituksellisia ja Harrison Ford, Mark Hamill ja Carrie Fisher ne ainoat oikeat kapinallisnäyttelijät, vai ovatko?

                                                                             ***
Kun ensimmäinen leffakolmikko nosti esiin etupäässä reippaita nuoria miehiä, toisten trilogioiden keskiöön hyppäsivätkin naiset. Siksi ymmärrän äärettömän hyvin, miksi nuorin tyttäristäni otti niin vahvasti omakseen Padmé Amidalan (Natalie Portman), että naamioitui Amidalaksi omissa penkkareissaankin.
Nyt, kun leffasarjasta  nauttii tyttärentyttäreni, olen varma, että viimeisimmän elokuvan valovoimaisin tähti, Rey (Daisy Ridley) käy hänelle roolimallista siinä kuin Frozenin Elsa.
Maailman muuttumisesta kertoo muuten se, että esikoistyttäreni joutui etsimään tyttöidentiteettiään vahvistavaa roolimallia Peppi Pitkätossu -leffoista. Pepin seikkailut Etelämerellä taisi pyörähtää yhtenä sunnuntaina seitsemän kertaa peräkkäin.

                                                                             ***
Niin että kun katsoin The Rise of Skywalkerin, en voinut olla miettimättä tyttärentytärtäni, joka pääsisi myös katsomaan, miten hyvä ja paha kamppailevat elokuvan alussa sukunimettömän ja juuristaan tietämättömän Reyn mielessä. Sitä paitsi uskon, että miekkailua harrastava tyttö katsoo Reyn taistelutaitoja sillä silmällä.
Eihän kolmas trilogia toki yllä elokuvallisilla ansioillaan ensimmäisen tasolle, mutta sen eetos on jotakin, jota on aivan pakko kunnioittaa siitä huolimatta, että juoni kertaa aikaisempia eikä huumoria ole mukana kuin nimeksi,
Sitä paitsi tämä viihdepläjäys kuvaa tätä aikaa ehdottomasti paremmin kuin kolme vakavaa ja tiedostavaa elokuvaa yhdessä.
Eikö?
Minusta tarina tytöstä, joka kasvaa aavikon kaupan kassalta Jedi-ritariksi on kuin suoraan eräästä kotimaan keski-ikäisiä ja vanhempia miehiä ja varsin vanhoillisesti ajattelevia naisia niin tavattomasti ärsyttävästä poliittisesta urakehityksestä.
Tähtiä tarinasta? Kolme. Tyttöenergiasta? Viisi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Routa rikkoo tanssin rajoja