Miksi trolleista kirjoittavaa vainotaan?
Pieni uutinen perjantain Hesarissa pysäytti. Helsingin käräjäoikeus oli hylännyt toimittaja ja kirjailija Jessikka Aron hakeman lähestymiskiellon kahdelle häntä oikeudenkin mielestä kiistattomasti häirinneelle, jopa vainonneelle ihmiselle.
Käräjäoikeus totesi, että kaksikon toiminta on häirinnyt Aroa vakavasti sekä aiheuttanut tälle pelkoa ja ahdistusta. Toisaalta käräjäoikeus toteaa, ettei "fyysinen ja välitön häirintä ole luonteeltaan ollut kovin vakavaa, eikä asiassa ole perusteltua aihetta olettaa, että välitön häirintä muuttuisi vakavammaksi".
Selvä. Tässä siis ollaan. Ja siinä, että Aron kimppuun käydään varmasti entistä hanakammin, vaikka hänen pääkiusaajansa Johan Bäckman sai jo oman tuomionsa niin vainoamisesta, törkeästä kunnianloukkauksesta kuin yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen ja apupoika Ilja Janitskin törkeästä kunnianloukkauksesta.
On nimittäin niin, että Aroa vainonneiden porukoiden piirissä niin syytteet kuin tuomiotkin kannustavat jatkamaan, eivät hillitse toimittajan kimppuun käyneitä
***
Aron elämän viimeiset vuodet ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuina karmeita. Siitä asti, kun hän teki vuonna 2015 Yleen uutisia Venäjän trollitehtaista, hänen kimppuunsa on käyty oikein tosissaan, siitä huolimatta, ettei Aro edes ollut ensimmäinen, joka paljasti Pietarissa toimivan trollitehtaan. Venäläistoimittajat olivat asialla jo pari vuotta ennen Aroa ja Hesarikin kirjoitti trolleista edellisenä vuonna.
Aron työ on myös tuonut toimittajalle ansaittua huomiota. Hän on päässyt puhumaan niin Googlen kuin Facebookin johtajille ja Yhdysvaltain kongressiin siitä, miten Venäjä vaikuttaa.
Samaan aikaan Venäjän mahtia on toki yleisesti liioiteltu ja epäsuorat väitteet siitä, että kaikki trollauslangat olisivat jollakin tavalla presidentti Vladimir Putinin käsissä, ovat tietysti poskettomia ja satavat suoraan länttä hajoittamaan pyrkivän Venäjän laariin.
***
Muutamat asiat ovat kuitenkin totta.
Venäjä valtasi Krimin. Eikö niin?
Tällä hetkellä se auttaa separatisteja Itä-Ukrainan hallussa pitämisessä.
Malesialaiskone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa venäläisohjuksella, vai kuinka?
Bill Bowderia edustanut asianajaja Sergei Magnitski tapettiin venäläisvankilassa.
Entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri Sergei Skripal myrkytettiin Isossa-Britanniassa Neuvostoliitossa kehitetyllä hermomyrkyllä, ja kuinka ollakaan, jäljet johtivat Venäjälle.
Yhdysvaltain omissa tutkimuksissa on todistettu, miten Venäjä vaikutti USAn edellisiin presidentinvaaleihin.
***
Viime syyskuussa ilmestyneessä kirjassaan nimeltä Putinin trollit Aro käy läpi niin näitä tapauksia kuin sellaisia, joihin Venäjän vaikuttamista tutkineet toimittajat eri puolilla maailmaa ovat törmänneet.
Yhteistä kaikille Aron esittelemille tapauksille ja hänen omille kokemuksilleen on Aron luonnemurhaksi kuvaama teko. Asioita penkoneiden toimittajien ja tutkijoiden elämä on yritetty sotkea mm. valheilla, puolitotuuksilla ja kunniaa loukkaavilla väitteillä niin, että toiminnan kohteiden elämä on muuttunut yhdeksi helvetiksi.
***
Aron kirja on terveellistä luettavaa kenelle tahansa, mutta kaikkein mielenkiintoisin kysymys ei oikeastaan nouse suoraan kirjan esittelemistä Venäjän disinformaatiotoimista vaan Aron kokemuksista.
Miksi meillä Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät kestä sitä, että joku väittää Venäjän trollaavan? Miksi näiden väitteiden kimppuun ei käydä vasta-argumenteilla, vaan kohteeksi otetaan väitteitä esittänyt ihminen ja hänen persoonansa? Ilmeisesti siksi, ettei vasta-argumentteja ole.
Sen ymmärrän, että muutama ihminen, puoli kourallista ns. Donetskin kansantasavaltaan paenneita suomalaisia hyötyy informaatiosodasta taloudellisestikin, mutta mistä kasvaa se silmitön viha, jolla suomalaiset täällä Suomessa käyvät Aron kimppuun? Tyhmyydestä vaiko ihan vain pahuudesta? Vaiko peräti siitä, että vainoajat tekevät tämän kaiken, koska pystyvät sen tekemään?
Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman tunnuslause Yes we can! on karmaisevalla tavalla saanut kokonaan uuden sisällön.
Käräjäoikeus totesi, että kaksikon toiminta on häirinnyt Aroa vakavasti sekä aiheuttanut tälle pelkoa ja ahdistusta. Toisaalta käräjäoikeus toteaa, ettei "fyysinen ja välitön häirintä ole luonteeltaan ollut kovin vakavaa, eikä asiassa ole perusteltua aihetta olettaa, että välitön häirintä muuttuisi vakavammaksi".
Selvä. Tässä siis ollaan. Ja siinä, että Aron kimppuun käydään varmasti entistä hanakammin, vaikka hänen pääkiusaajansa Johan Bäckman sai jo oman tuomionsa niin vainoamisesta, törkeästä kunnianloukkauksesta kuin yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen ja apupoika Ilja Janitskin törkeästä kunnianloukkauksesta.
On nimittäin niin, että Aroa vainonneiden porukoiden piirissä niin syytteet kuin tuomiotkin kannustavat jatkamaan, eivät hillitse toimittajan kimppuun käyneitä
***
Aron elämän viimeiset vuodet ovat olleet kaikilla mittareilla mitattuina karmeita. Siitä asti, kun hän teki vuonna 2015 Yleen uutisia Venäjän trollitehtaista, hänen kimppuunsa on käyty oikein tosissaan, siitä huolimatta, ettei Aro edes ollut ensimmäinen, joka paljasti Pietarissa toimivan trollitehtaan. Venäläistoimittajat olivat asialla jo pari vuotta ennen Aroa ja Hesarikin kirjoitti trolleista edellisenä vuonna.
Aron työ on myös tuonut toimittajalle ansaittua huomiota. Hän on päässyt puhumaan niin Googlen kuin Facebookin johtajille ja Yhdysvaltain kongressiin siitä, miten Venäjä vaikuttaa.
Samaan aikaan Venäjän mahtia on toki yleisesti liioiteltu ja epäsuorat väitteet siitä, että kaikki trollauslangat olisivat jollakin tavalla presidentti Vladimir Putinin käsissä, ovat tietysti poskettomia ja satavat suoraan länttä hajoittamaan pyrkivän Venäjän laariin.
***
Muutamat asiat ovat kuitenkin totta.
Venäjä valtasi Krimin. Eikö niin?
Tällä hetkellä se auttaa separatisteja Itä-Ukrainan hallussa pitämisessä.
Malesialaiskone ammuttiin alas Itä-Ukrainassa venäläisohjuksella, vai kuinka?
Bill Bowderia edustanut asianajaja Sergei Magnitski tapettiin venäläisvankilassa.
Entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri Sergei Skripal myrkytettiin Isossa-Britanniassa Neuvostoliitossa kehitetyllä hermomyrkyllä, ja kuinka ollakaan, jäljet johtivat Venäjälle.
Yhdysvaltain omissa tutkimuksissa on todistettu, miten Venäjä vaikutti USAn edellisiin presidentinvaaleihin.
***
Viime syyskuussa ilmestyneessä kirjassaan nimeltä Putinin trollit Aro käy läpi niin näitä tapauksia kuin sellaisia, joihin Venäjän vaikuttamista tutkineet toimittajat eri puolilla maailmaa ovat törmänneet.
Yhteistä kaikille Aron esittelemille tapauksille ja hänen omille kokemuksilleen on Aron luonnemurhaksi kuvaama teko. Asioita penkoneiden toimittajien ja tutkijoiden elämä on yritetty sotkea mm. valheilla, puolitotuuksilla ja kunniaa loukkaavilla väitteillä niin, että toiminnan kohteiden elämä on muuttunut yhdeksi helvetiksi.
***
Aron kirja on terveellistä luettavaa kenelle tahansa, mutta kaikkein mielenkiintoisin kysymys ei oikeastaan nouse suoraan kirjan esittelemistä Venäjän disinformaatiotoimista vaan Aron kokemuksista.
Miksi meillä Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät kestä sitä, että joku väittää Venäjän trollaavan? Miksi näiden väitteiden kimppuun ei käydä vasta-argumenteilla, vaan kohteeksi otetaan väitteitä esittänyt ihminen ja hänen persoonansa? Ilmeisesti siksi, ettei vasta-argumentteja ole.
Sen ymmärrän, että muutama ihminen, puoli kourallista ns. Donetskin kansantasavaltaan paenneita suomalaisia hyötyy informaatiosodasta taloudellisestikin, mutta mistä kasvaa se silmitön viha, jolla suomalaiset täällä Suomessa käyvät Aron kimppuun? Tyhmyydestä vaiko ihan vain pahuudesta? Vaiko peräti siitä, että vainoajat tekevät tämän kaiken, koska pystyvät sen tekemään?
Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman tunnuslause Yes we can! on karmaisevalla tavalla saanut kokonaan uuden sisällön.
Kommentit
Lähetä kommentti