Kohti Janos Kadarin ja Victor Orbanin diktatuureja
Minulla on silloin tällöin tapana lukea jonkun kirjailijan koko tuotanto yhteen pötköön alusta loppuun. Jotenkin tuntuu, että sillä tavalla saan kiinni kirjoittajan ajattelusta paremmin kuin muistelemalla, mitä ihminen on muutama vuosi sitten kirjoittanut, kun viimeksi hänen tekstejään luin.
Viimeisin ketjututtavuuteni on unkarilainen dekkarikirjailija Vilmos Kondor, joka on sen verran salaperäinen ihminen, että jotkut ovat jopa epäilleet, että kyseessä on salanimikirjailija, joka suostuu haastatteluihinkin vain sähköpostitse. Niissä hän esittäytyy länsi-Unkarissa asuvaksi, vuonna 1954 syntyneeksi matematiikan ja fysiikan opettajaksi.
Kuuluisaksi Kondor on tullut Budapest noir -sarjaksi nimetyn viiden (unkariksi on ilmestynyt kuusi) suomeksikin ilmestyneen dekkarin kokonaisuuden ansiosta. Siinä budapestiläinen toimittaja Zsigmond Gordon ratkoo rikoksia ja penkoo korruptiota vuosien 1936 ja 1956 välillä samaan aikaan, kun suurvaltapolitiikka ja sodat heittelevät Unkarin onnetonta kansaa diktatuurista toiseen.
Itse asiassa Kondorin antama kuva kahdesta vuosikymmenestä natsismin noususta neuvostopanssareiden tuloon auttaa jopa ymmärtämään nykyistä Unkaria ja sen menoa. Victor Orbanin tapaiset diktaattorit kun eivät ole Unkarissa poikkeus, vaan sääntö.
***
Toimittaja Gordonin tausta on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen maailmansodan loputtua poika päätyy isänsä mukana Yhdysvaltoihin, joista palaa Budapestiin työskennelläkseen toimittajana.
Työpaikat vaihtuvat sitä mukaa, kun demokratiasta makua saanut Gordon tuntee olonsa ahdistuneeksi entistä autoritaarisempaa politiikkaa kannattavissa lehdissä. Lopulta hän päätyy kansainvälisen uutistoimituksen päälliköksi Wieniin, mutta Budapest ei sittenkään jätä häntä rauhaan.
***
Koko Budapest-sarja edustaa hyvin perinteistä dekkarigenreä. Jenkkidekkareita lukeneet tunnistavat kyllä Dashiell Hammetin ja miksei Raymond Chandlerin vaikutteet jos ei muusta niin ainakin sankarin suunsoitosta.
Perinteistä on sekin, miten Gordon piestään säännöllisin väliajoin henkihieveriin, mutta miten hän katkenneista kylkiluistaan huolimatta panee lopulta konnat järjestykseen. Näiltä osin lukija voi jopa pettyä.
Tarinoiden juonet ovat toki todella mutkikkaita ja kiipelit kiveriä, mutta Kondorin viehätys on silti hänen ajan- ja paikankuvassaan.
Itse luin viittä kirjaa niin, että tarkistin aina välillä mukaan nostettuja oikean elämän ihmisiä ja tapahtumia, enkä löytänyt niistä virheitä.
Budapestin karttaa minulla ei ollut, mutta kartta olisi varmasti todistanut, että Kondor istuttaa tapahtumansa oikeille paikoille.
***
Mutta takaisin ajankuvaan ja historiallisiin tapahtumiin.
Koska Kondorin sankari on toimittaja, hän pystyy koko ajan tarkkailemaan tapahtumia niiden ulkopuolelta. Toisaalta Gordon on ehdottomasti demokratian kannalla.
Erityisen hienosti Kondor kuvaa diktatuurista toiseen luovivien ja niissä menestyvien opportunistien elämää. Kun on oppinut pieksämään kuulusteltavia nuoliristiläisten laskuun, kidutus onnistuu erinomaisesti myös sosialistisessa todellisuudessa.
Unkarin kohtalonhetkistä Kondor kuvaa erityisen hyvin kaksi.
Ensimmäinen niistä on vuosi 1943, kun maan silloinen pääministeri Miklos Kallay värvää toimittajan edistämään epätoivoista ajatustaan rauhasta länsiliittoutuneiden kanssa. Toinen ovat tietysti lokakuun lopun ja marraskuun alun päivät vuonna 1956, kun unkarilaiset nousivat kapinaan, jonka neuvostotankit lopulta murskasivat ja nostivat Janos Kadarin valtaan.
Nyt elämme sitten koronan aikaa ja katselemme, miten Viktor Orban tekee, mitä haluaa. Unkarilaiset ovat taitaneet oppia, ettei vastaan kannata panna.
****
Tammen julkaisemat ja Tähti Pullisen suomentamat romaanit lähtevät siis vuodesta 1936 ja päätyvät vuoteen 1956. Ensimmäinen niistä on nimeltään Budapestin varjot, toinen Budapestin synnit, kolmas Budapestin vakooja, neljäs Budapestin raunioissa ja viides Budapestin marraskuu, ja siinä järjestyksessä ne kannattaa lukea.
Yksi osa sarjasta on vielä suomentamatta, mutta tuskinpa Tammi jättää Budapestin huijarin painamatta.
Ai niin. Yksi huomautus Tähti Pullisen suomennoksesta. Yksikään sotilas ei kanniskele kainalossaan konekivääriä, vaan -pistoolia tai rynnäkkökivääriä.
Viimeisin ketjututtavuuteni on unkarilainen dekkarikirjailija Vilmos Kondor, joka on sen verran salaperäinen ihminen, että jotkut ovat jopa epäilleet, että kyseessä on salanimikirjailija, joka suostuu haastatteluihinkin vain sähköpostitse. Niissä hän esittäytyy länsi-Unkarissa asuvaksi, vuonna 1954 syntyneeksi matematiikan ja fysiikan opettajaksi.
Kuuluisaksi Kondor on tullut Budapest noir -sarjaksi nimetyn viiden (unkariksi on ilmestynyt kuusi) suomeksikin ilmestyneen dekkarin kokonaisuuden ansiosta. Siinä budapestiläinen toimittaja Zsigmond Gordon ratkoo rikoksia ja penkoo korruptiota vuosien 1936 ja 1956 välillä samaan aikaan, kun suurvaltapolitiikka ja sodat heittelevät Unkarin onnetonta kansaa diktatuurista toiseen.Itse asiassa Kondorin antama kuva kahdesta vuosikymmenestä natsismin noususta neuvostopanssareiden tuloon auttaa jopa ymmärtämään nykyistä Unkaria ja sen menoa. Victor Orbanin tapaiset diktaattorit kun eivät ole Unkarissa poikkeus, vaan sääntö.
***
Toimittaja Gordonin tausta on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen maailmansodan loputtua poika päätyy isänsä mukana Yhdysvaltoihin, joista palaa Budapestiin työskennelläkseen toimittajana.
Työpaikat vaihtuvat sitä mukaa, kun demokratiasta makua saanut Gordon tuntee olonsa ahdistuneeksi entistä autoritaarisempaa politiikkaa kannattavissa lehdissä. Lopulta hän päätyy kansainvälisen uutistoimituksen päälliköksi Wieniin, mutta Budapest ei sittenkään jätä häntä rauhaan.
***
Koko Budapest-sarja edustaa hyvin perinteistä dekkarigenreä. Jenkkidekkareita lukeneet tunnistavat kyllä Dashiell Hammetin ja miksei Raymond Chandlerin vaikutteet jos ei muusta niin ainakin sankarin suunsoitosta.
Perinteistä on sekin, miten Gordon piestään säännöllisin väliajoin henkihieveriin, mutta miten hän katkenneista kylkiluistaan huolimatta panee lopulta konnat järjestykseen. Näiltä osin lukija voi jopa pettyä.
Tarinoiden juonet ovat toki todella mutkikkaita ja kiipelit kiveriä, mutta Kondorin viehätys on silti hänen ajan- ja paikankuvassaan.
Itse luin viittä kirjaa niin, että tarkistin aina välillä mukaan nostettuja oikean elämän ihmisiä ja tapahtumia, enkä löytänyt niistä virheitä.
Budapestin karttaa minulla ei ollut, mutta kartta olisi varmasti todistanut, että Kondor istuttaa tapahtumansa oikeille paikoille.
***
Mutta takaisin ajankuvaan ja historiallisiin tapahtumiin.
Koska Kondorin sankari on toimittaja, hän pystyy koko ajan tarkkailemaan tapahtumia niiden ulkopuolelta. Toisaalta Gordon on ehdottomasti demokratian kannalla.
Erityisen hienosti Kondor kuvaa diktatuurista toiseen luovivien ja niissä menestyvien opportunistien elämää. Kun on oppinut pieksämään kuulusteltavia nuoliristiläisten laskuun, kidutus onnistuu erinomaisesti myös sosialistisessa todellisuudessa.
Unkarin kohtalonhetkistä Kondor kuvaa erityisen hyvin kaksi.
Ensimmäinen niistä on vuosi 1943, kun maan silloinen pääministeri Miklos Kallay värvää toimittajan edistämään epätoivoista ajatustaan rauhasta länsiliittoutuneiden kanssa. Toinen ovat tietysti lokakuun lopun ja marraskuun alun päivät vuonna 1956, kun unkarilaiset nousivat kapinaan, jonka neuvostotankit lopulta murskasivat ja nostivat Janos Kadarin valtaan.
Nyt elämme sitten koronan aikaa ja katselemme, miten Viktor Orban tekee, mitä haluaa. Unkarilaiset ovat taitaneet oppia, ettei vastaan kannata panna.
****
Tammen julkaisemat ja Tähti Pullisen suomentamat romaanit lähtevät siis vuodesta 1936 ja päätyvät vuoteen 1956. Ensimmäinen niistä on nimeltään Budapestin varjot, toinen Budapestin synnit, kolmas Budapestin vakooja, neljäs Budapestin raunioissa ja viides Budapestin marraskuu, ja siinä järjestyksessä ne kannattaa lukea.
Yksi osa sarjasta on vielä suomentamatta, mutta tuskinpa Tammi jättää Budapestin huijarin painamatta.
Ai niin. Yksi huomautus Tähti Pullisen suomennoksesta. Yksikään sotilas ei kanniskele kainalossaan konekivääriä, vaan -pistoolia tai rynnäkkökivääriä.
Kommentit
Lähetä kommentti