Niskavuori tärkeimpään pelkistettynä
Minun lapsuudessani oli sellainen sarjakuvalehti kuin Kuvitetut klassikot. Nimensä mukaisesti se kertoi muutamassa kymmenessä piirretyssä sivussa kokonaisten seikkailuromaanien juonet. Ei siinä ehditty pysähtyä nyansseihin eikä henkilökuvien rakentamiseen, sillä tapahtumat olivat se, mitä lehdet tarjosivat.
Kun kuulin, että Kajaanin kaupunginteatteri aikoo ottaa ohjelmistoonsa Heini Tolan kahteen tuntiin tiivistämän kokonaisuuden kahdesta kokonaisesta Hella Vuolijoen Niskavuori-näytelmästä, mietin, mitä tuleman piti. Kuvitettu klassikko? Juonen juoksutukseen keskittyvä pikakatsaus kansalliseen merkkiteokseen?
Turhaanpa pohdiskelin. Tolan sovitus Niskavuoren Loviisa ja Heta on mitä täysipainoisinta teatteria, joka todentotta pelkistää ja tiivistää, mutta vain ja ainoastaan oikealla tavalla. Tuskinpa koskaan olen nähnyt niskavuorelaisia näin paljaina, näin avoimina ja näin haavoittuvina.
***
Wuolijoen Niskavuoret eivät ole mitä tahansa näytelmiä, vaan - jos nyt saan käyttää varsin kulunutta sanontaa - kansallisia ikoneja, joista ainakin varttuneemmalla väellä on ehdottomasti omakohtaisia kokemuksia.
Näytelmän alkuun kehitetty videopätkä Wuolijoesta ja hänen teoksistaan ei varmasti liioittele, kun heittää arvionaan, että Niskavuoret ovat vuosikymmenien kuluessa tulleet tutuiksi miljoonille suomalaisille niin teatterissa kuin elokuvissakin, joita niitäkin on tehty seitsemän.
Videopätkä on muuten erinomainen keksintö. Kun katsojalle kerrotaan, mistä oikein on kysymys, hän voi rauhallisin mielin keskittyä nauttimaan Sanna Heikkisen energisestä ohjauksesta ja Teija Töyryn, Maija Pihlajaojan ja Antti Hovilaisen kerrassaan mainiosta lavatyöskentelystä.
***
Nimensä mukaisesti näytelmä keskittyy kahteen Niskavuoren naiseen, rahojensa takia taloon naituun Loviisaan ja omaan ylpeyteensä hukkuvaan, rengille naitettuun Hetaan.
Kyseessä on todellakin kaksi erillistä näytelmää, joista ensimmäisessä Loviisa ottaa tiukasti paikkansa Niskavuoren emäntänä, jonka elämästä puuttuu kuitenkin se suurin eli rakkaus. Toisessa näytelmässä keskitytään Muumäkeen muuttavaan Hetaan, joka opettaa lapsensakin kutsumaan isäänsä pelkäksi Akustiksi, sillä mitään muuta hän ei Hetalle ole.
Näytelmän toteutuksen kiinnostavin piirre on sen roolitus. Koska Tolan sovitus pyrkii irti sukupuolitetuista ja ikämääritellyistä ihmisistä, ensimmäisen näytelmän Loviisa, Teija Töyry, on toisessa näytemässä Akusti.
Ja kun Antti Hovilainen on tuskaillut ensimmäisessä näytelmässä Malviinan perään haikailevana Juhanina, on hän toisessa näytelmässä Heta.
Antti Hovilainen tekee myös Hetan roolin. Kuva: Ia Samoil
Maija Pihlajaoja tekee loput tarpeelliset roolit, mutta esimerkiksi Niskavuoren vanha emäntä on vain lyhty, joka kuollessaan sammuu. Hetan esikoinen Jaakko on sentään lihaa ja verta, sillä lyhtyä olisi ollut kovin vaikea lähettää Tampereen taisteluihin vuonna 1918.
***
Sen lisäksi, että ohjaaja Sanna Heikkinen on työryhmänsä kanssa tietoisesti pyrkinyt eroon sukupuolitetuista asetelmista kertoakseen meille, millaisia ihmisiä Loviisa, Heta ja Juhani ovat, roolitus on myös pakon sanelema.
Kun näytelmää alettiin viime keväänä harjoitella, mukana olivat vain Töyry ja Hovilainen, eikä työryhmällä ollut tiedossa, kuka palkattaisiin syksyksi tekemään sen loput hahmot. Niin Hovilainen kuin Töyrykin sanoivat jo silloin, ettei ole väliä, tuleepa mukaan mies tai nainen, sillä he voivat vallan hyvin tehdä niin mies- kuin naisoletettujen roolit, ja hienostipa tekevätkin.
Ja kun Hovilainen tekee Juhanin ja Hetan ja Töyry Loviisan ja Akustin, tarina keskittyy henkilöiden sisimpään tavalla, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Sitä täytyy tosin ihmetellä, miten rakkautta ensimmäisessä näytelmässä Loviisana turhaan kutsuva Töyry pystyy kahdenkymmenen minuutin väliajan aikana siirtymään mielettömän vahvasta ja traagisesta tunnetilasta leppoisaksi renkipojaksi.
Vaikka näytelmät käsittelevät kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksiä, Heikkinen onnistuu ohjaamaan siihen muutaman hupaisan kohtauksen esimerkiksi silloin, kun Niskavuori ottaa vastaan Loviisan isän ja tämän rahat. Hovilainen ja Pihlajaoja pääsevät revittelemään oikein kunnolla.
***
Rakkaus on vaikea laji, Wuolijoki kirjoittaa. Loviisalle rakkautta ei suoda, mutta vielä traagisempaa on, ettei Heta osaa sitä edes kaivata.
Tässä pelissä naiset ovat aina häviäjiä, kun vaikkapa Juhanin maailma on alfauroksen maailma, jossa hän voi noudattaa aivan omia sääntöjään.
Vaikka Niskavuoret sijoittuvat ajallisesti toistasataa vuotta omaa aikaamme varhaisempaan vaiheeseen, niiden sisin on ja pysyy, sillä ihmisten kipuilu on ikuista.
Niskavuoren Loviisa ja Heta on teatterin kiertueohjelmistoa, ja kiertueelle seurojentaloille ja koulujen saleihin se sopii mitä parhaiten. Seminaarin näyttämöstä teatteri on saanut oivat väistötilat Sissilinnan ja tulevan teatteritalon remontin ajaksi.
Niskavuoren Loviisa ja Heta.
Ensi-ilta Kajaanin kaupunginteatterin Seminaarin näyttämöllä 3.10.2020.
Kirjoittanut Hella Wuolijoki, sovittanut Heini Tola ja ohjannut Sanna Heikkinen.
Rooleissa Teija Töyry, Maija Pihlajaoja ja Antti Hovilainen.
Musiikki ja äänet: Sinikka Isoniemi. Videot: Topi Lindh. Lavastus: Tiina Siltala. Valot: Henri Pyy. Kampaukset ja maskit: Kati Seppänen.
Kommentit
Lähetä kommentti