Tove menestyksen kynnyksellä

Ihan alkuun tämä: Zaida Bergroth on ohjannut vahvan ja tyylikkään elokuvan taiteilija Tove Janssonin elämästä. Ajankuva on upea, enkä osaa keksiä, kuka muu kuin Alma Pöysti osaisi elää Muumien luojan elämän ja uran näin koskettavasti.

Tove kertoo Janssonin elämästä menestyksen kynnyksellä. Toki hän ehtii leffan lopussa tehdä rahakkaan sarjakuvasopimuksen englantilaislehden kanssa, mutta paljon tuota tärkeämpää on nähdä, miten Jansson etsii itseään paitsi taiteilijana, myös ihmisenä ja menestyneen kuvanveistäjän tyttärenä, kuvanveistäjän, joka ei pysty koskaan näyttämään tyttärelleen, miten suuresti hän lopultakin arvostaa tämän piirtelyä.

 

Alma Pöysti tekee loistavan roolin Tove Janssonina Zaida Bergrothin elokuvassa Tove. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki Filmi.

Bergroth ja käsikirjoittaja Eeva Putro kertovat, miten omaksi ilokseen outoja peikkoja piirtelevä taiteilija löytää itsensä melkeinpä vahingossa. No. On Toven rakastetulla ja intohimon kohteella Vivica Bandlerilla (Krista Kosonen) toki melkoinen rooli siinä, miten Toven elämä ja ura kehittyivät.

Toinen Toven elämän tärkeistä ihmisistä on toimittaja Atos Wirtanen (Shanti Roney), joka paitsi rakasti Tovea, tajusi, miten poikkeuksellinen lahjakkuus tämä tarmonpesä oikeasti oli.

Ja koska elokuva keskittyy Toven uran alkuvaiheisiin, hänen loppuelämän puolisonsa Tuulikki Pietilä (Joanna Haartti) vilahtaa tarinassa vain pari kertaa.

                                                            ***

Elokuvan Tove on etsijä, jolla on melkoinen määrä haasteita. Ensimmäinen niistä on hänen isänsä Viktor Jansson, josta Toven on päästävä jotenkin irti, mutta niin, että yhteys isään kuitenkin säilyisi. Isä ei tee siitä mitenkään helppoa, vaan työntää tussia rakastavan tyttärensä käteen väkisinkin maalipensseliä, joka ei siihen tahdo istua.

Atos Virtasen kanssa Tove elää rakkaussuhdetta, joka ei kuitenkaan Tovelle riitä.

Atos Wirtanen (Shanti Roney) oli toinen Tove Janssonin suurista rakkauksista. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki Filmi.

Lopullisesti Tove löytää itsensä kimurantissa rakkaussuhteessaan Bandleriin. Kun hän lopulta pääsee tuossa suhteessa tasavertaiseen asemaan, hän on Bergrothin ja Putron mielestä vapaa toteuttamaan itseään juuri niin kuin itse haluaa.


 

                                                        ***

Tove on jo toinen naistaiteilijasta kertova elämäkertaelokuva, josta saamme tänä vuonna nauttia. Antti J. Jokisen ohjaamasta Helenessä ja Bergrothin Tovesta voi löytää paljon yhteistä, jos niin haluaa, mutta mistään sisarteoksista niissä ei ole kysymys.

Ehkä tärkein elokuvia yhdistävä asia on kuvaus siitä, miten naistaiteilija joutuu tekemään tuplasti työtä menestyksen eteen verrattuna miehiin. Toisaalta tämä on vain tyly tosiasia aivan kuten se, että molemmat asuvat jossakin, toteamus, ei sen enempää.

Päähenkilöidensä elämästä leffat kertovat aivan erilaisia asioita. Siinä, missä Helene näyttää meille yksinäisen sisupussin, jonka suuri rakkaus jättää, Tove vie meidät riemukkaisiin juhliin, promiskuiteettiseen elämäntapaan ja rajoista muutenkin viis välittävän naisen sisimpään. Tärkeintä on, että kaikki tämä tapahtuu Tovessa täysin uskottavasti ja, jos niin voi sanoa, todesti.

Vivica Bandler (Krista Kosonen) opasti Tove Janssonin myös teatterin maailmaan. Kuva: Sami Kuokkanen / Helsinki Filmi.

                                                      ***

Toven sydän on ehdottomasti Alma Pöysti. Hän osaa epäillä, juhlia, pitää päänsä, tupakoida ja juoda saavitolkulla Jaloviinaa.

Pöystin Tove on nokkelasanainen, vauhdikas ja omia taitojaan epäilevä. Sen verran lujasti hän kuitenkin uskoo kykyihinsä, ettei mistään huijarisyndroomasta kärsivästä naisesta ole kysymys.

Kososen tehtävä on tässäkin elokuvassa täydentää ja tukea pääosan esittäjää, ja sen hän tekee hienosti. Roneyn Wirtanen puolestaan on tarpeeksi viisas antaakseen Toven päättää itse omasta elämästään. Tuohon maailmanaikaan sekään ei ollut itsestään selvää.

Taidetta tässä elokuvassa tehdään varsin vähän, mutta se ei haittaa. Onhan teillä niitä Muumeja siellä kotona katsottavaksi asti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Routa rikkoo tanssin rajoja