Tunneimuri toimii mainiosti

Lastenteatteria ei ole koskaan liikaa eikä sitä tarjota milloinkaan liian nuorille.

Kaikkein parhaiten lastenteatteri toimii esi- ja alakouluikäisille, jotka ovat valmiita siihen peliin ja leikkiin, mitä teatteri parhaimmillaan tarjoaa. Heille teatteri ei ole jotakin, mitä katsotaan ja analysoidaan, vaan jotakin, mihin he itse voivat osallistua ja täydentää näin tekijöiden luomaa maailmaa.

Kajaanilaisen Vaara-kollektiivin uusin lastennäytelmä Lumi, Myrsky ja ihmeellinen tunneimuri kuuluu juuri tuohon osaan teatteria. Se on hauska, jännittävä ja se penkoo sellaisia asioita, jotka ovat perheen pienimmille niin tuttuja, kiukkuilua, itkuilua, hepuleita ja yliampuvaa riemua.

Jonne Putkonen on kirjoittanut konkreettisen 40-minuuttisen niistä möhköfanttitunteista, jotka joskus vain alkavat riepoa.

Saara Karjalainen on ohjannut tekstistä vauhdikkaan kokemuksen, jonka Niina Piirainen ja Sami Sainio toteuttavat lavalla juuri sopivasti ylinäytellen.

Sami Sainio on Myrsky ja Niina Piirainen Lumi ja he rakentavat ihmeellisen tunneimurin Jonne Putkosen kirjoittamassa ja Saara Karjalaisen ohjaamassa näytelmässä. Kuva: Jenni Tuikka.

                                                                     ***

Lumi ja Myrsky ovat isosisko ja pikkuveli, jotka päättävät päästä möhköfanttitunteista kerralla eroon. He rakentavat ihmeellisen tunneimurin, mutta vekotin toimii liiankin hyvin. 

Sen sijaan, että se veisi Myrskyltä vain keljut tunteet, se vie ne kaikki, ja tässä on Putkosen tekstin viisaus: tunteet ovat kokonaisuus ja ne ovat osa jokaista ihmistä. Niitä on turha lähteä peukaloimaan. Niiden kanssa on vain elettävä, ja keljuttavista jutuista, niin kuin vaikkapa kengännauhojen solmimisesta pääsee helpoiten eroon opettelemalla solmimaan kengännauhat.

Yksi näytelmän hauskoimmista keksinnöistä on tietysti tunneimuri itse. En tiedä, onko ajatus Putkosen, Karjalaisen vai lavastaja Markku Hernetkosken, mutta sitä mukaa, kun tarina etenee ja tunteisiin päästään syvemmälle, imurikin kasvaa ja se on niellyt sisäänsä vaikka mitä.

Samalla, kun Lumi ja Myrsky kaivelevat imurin sisuksia, he tulevat kertoneeksi katsojilleen yhtä ja toista tunteista ja niiden hallitsemisesta. Rakkauden rinkelikin sieltä löytyy, niin että kaikkien tunteiden imuroiminen on todella tyhmää.

                                                  ***

Ryhmä on toteuttanut kokonaisuuden mainiosti. Ihan alkuun Piiraisen ja Sainion ylinäytteleminen kiusasi hieman, mutta kun katsoin lapsiyleisöä, jota se tuntui pikemminkin huvittavan, annoin periksi. Kun kerran tehdään teatteria, niin tehdään sitten kunnolla ja perusteellisesti.

Yksi osa erinomaista lastenteatteria on se, miten näyttelijät onnistuvat nappaamaan katsojat mukaan
reagoimaan lavan tapahtumiin. En tiedä, oliko kyse ensi-iltajännityksestä, mutta olisihan se ollut metkaa, jos lapsikatsojat olisivat päässeet vielä paremmin mukaan lavan tapahtumiin, vaikkapa etsimään niitä tunteita imurin onkaloista. Nyt katsojien aktivoiminen jäi vähän puolitiehen.

Toinen osa erinomaista lastenteatteria on se, miten tekijät onnistuvat rakentamaan esityksen, jonka katsojat jaksavat varmasti katsoa alusta loppuun. Nyt vaikutti siltä, että esitys oli kolme-neljä minuuttia turhan pitkä ainakin pienimmille katsojille.

No. Nämä ovat pieniä asioita ja korjautuvat varmasti sitä mukaa, kun esitys kehittyy ja asettuu uomiinsa. Joka tapauksessa Myrsky, Lumi ja ihmeellinen tunneimuri on tehty kuin tilauksesta, ja tilattavissahan näytelmä onkin. Se on helppo siirtää minne tahansa.

Vaara-kollektiivi: Lumi, Myrsky ja ihmeellinen tunneimuri. Ensi-ilta 30.10.2020. Kiertueohjelmistoa.

Ohjaus: Saara Karjalainen.

Käsikirjoitus: Jonne Putkonen.

Lavalla: Niina Piirainen ja Sami Sainio.

Musiikki: Sara Saxholm.

Lavastus: Markku Hernetkoski.

Puvustus: Pirkko Paananen.