Aina ei jaksa niin naurattaa
Reetta Aalto on ohjannut Anna Ruohosen käsikirjoituksesta stand upin maailmaan sijoittuvan romanttisen komedian nimeltä Naurun varjolla.
Molemmat tekijät ovat ensimmäistä kertaa pitkän draaman kimpussa, mutta molemmat ovat jo ehtineet ansioitua lyhytelokuvien parissa, ja Aalto oli ehdolla parhaan Jussin saajaksi yhtenä seksuaalista häirintää käsitelleen episodielokuvan Tottumiskysymys ohjaajana.
Tottumiskysymys oli sen verran mainio tarinakokoelma, että odotin, että Naurun varjolla olisi jotenkin jatkanut samalla linjalla, kyseenalaistanut, kaatanut (miesoletettu)patsaita ja ollut, no, kipeän hersyvän hauska.
Ei valitettavasti ollut, ja syykin on yksinkertainen. Tuntuu, etteivät sen paremmin käsikirjoittaja Ruohonen kuin ohjaaja Aaltokaan ole oikein osanneet päättää, tehdäänkö leffaa stand upin maailmasta vaiko perinteinen romanttinen komedia.
Lavakoomikkonelikko (Joonas Saartamo (vas.), Elena Leeve, Aino Sirje ja Ernest Lawson) lähtevät kiertueelle Rreetta Aallon elokuvassa Naurun varjolla. Kuva: Cata Portin / Zodiak Finland.
***
Leffa lähtee liikkeelle mainiosti. Koska työttömäksi jäänyt, 35-vuotias perheetön, lapseton ja omakotitaloton käsikirjoittaja Maria (Elena Leeve) ei oikein keksi muutakaan, hän päättää mennä stand up -kurssille.
Kurssin vetäjä (Minna Kivelä) huomaa Marian kyvyt ja värvää hänet Keltanokat-kiertueelle, jolle osallistuu myös kolme muuta koomikkoa (Joonas Saartamo, Ernest Lawson ja Aino Sirje).
Seuraa kolmen paikkakunnan minikiertue, jonka aikana nelikko viettää aikaa keskenään ja pohtii, voisiko tuota alkaa tai pitäisikö tuota inhota.
***
Sen verran olen stand upia päässyt seuraamaan, että tiedän, miten vaikea huumorin laji se oikeasti on. Tämän Aalto ja Ruohonen tuovat hienosti esille. Yhtä erinomaista lavakoomikkoa kohtaan on 99 varsin kehnoa.
Kun Maria tiivistää miesoletettujen punchlinet hokemaan penis, vaimo, anoppi, niin oikeassapa on. Moni yrittää koomikoiden kuninkaaksi varsin köykäisillä tarinoilla ja lähtimillä.
Tässä vaiheessa, äijäkomiikkaa pilkatessaan, elokuva on terävimmillään. Mainioiden sivuroolien, Ernest Lawsonin tumman Karri Miettisen ja Aino Sirjen muunsukupuolisen Kiran ansiosta tekijät pääsevät ravistelemaan valkoisten cis-heteromiesten hegemoniaa oikein kunnolla, mutta kun elokuvassa aletaan seurata, tulisiko Mariasta pari ja kenen kanssa, kerronta löpsähtää.
Toki leffa saa pohjaa ponnistaa Marian sisaren (Satu Tuuli Karhu) täydellisestä perheestä, mutta vähän turhan osoittelevaksi tämäkin juonen puoli jää.
***
Muutaman mainion huulen elokuva toki tarjoaa, mutta kun se ei oikein riitä.
En toki odottanutkaan, että ensikertalaiset yltäisivät Martin Scorsesen neljän vuosikymmenen takaisen mestariteoksen rinnalle, mutta olisiko vaikka siitä voinut ottaa jotakin oppia?
Minusta olisi. Nyt Maria ja kumppanit pääsevät vähän turhan helpolla, vaikka leffan lopun henkilökohtaisuuksiin menevä battle raju onkin.
Naurun varjolla. Ohjaus: Reetta Aalto. Käsikirjoitus: Anna Ruohonen. Rooleissa: Elena Leeve, Aino Sirje, Joonas Saartamo, Ernest Lawson, Minna Kivelä, Heikki Silvennoinen, Satu Tuuli Karhu ja Miika Laakso.
Kommentit
Lähetä kommentti