Anne Applebaum ja uuden oikeiston uhka

Kirjoitan tätä tekstiä päivänä, jolloin Joe Biden vannoo virkavalansa ja kun lähes koko maailma odottaa henkeään pidätellen, mitä Donald Trumpin fanaattisimmat kannattajat ovat päivän varalle keksineet.

Hetkessä eläjälle tämä päivä ja koko Trumpin virkakausi ovat ehkä vain vaikeasti ymmärrettävä mielipuolisuuden pätkä maailmanhistoriassa, mutta kun eivät ole. Sen todistaa Anne Applebaum loistavassa kirjassaan Demokratian iltahämärä


Tutkija ja journalisti Anne Applebaum on perehtynyt etenkin itäisen Euroopan historiaan. Hänen tutkimuksensa Punainen nälkä: Stalinin sota Ukrainassa ilmestyi vuonna 2018. Kuva: James Kegley

Capitolin valtaus ja Trumpin häpeämätön valehteleminen liittyvät ketjuun maailmanpoliittisia tapahtumia, joilla autoritäärit ovat ennenkin kaapanneet tai ainakin yrittäneet kaapata vallan itselleen aina Ranskan Dreyfus-skandaalista alkaen.

Applebaum on tutkija ja toimittaja ja konservatiivi. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa. Nyt hän asuu Puolassa, miehensä kotimaassa. Puolasta ja vuosituhannenvaihteen toiveikkaista tunnelmista kirja alkaakin.

                                                                ***

Tasan kaksikymmentä vuotta sitten Applebaum kutsui puolisonsa kanssa joukon ystäviään juhlistamaan vuosituhannen vaihdosta ja paremman elämän rakentamista. 

Nyt, 20 vuotta myöhemmin, osa tuolloin kutsun saaneista on vajonnut niin syvälle Puolan Laki ja oikeus -valtapuolueen, Unkarin Viktor Orbanin, brittien brexit-hullutuksen ja Trumpin rasististen hankkeiden taakse, että jos joku heistä tulee kadulla vastaan, Applebaum sanoo vaihtavansa kadun toiselle puolelle.

Ja näin sanoo konservatiiviksi itsensä luokitteleva ihminen, mutta hän onkin niitä konservatiiveja, joiden mielestä maa on demokraattinen vain, jos saa vaihtaa vallanpitäjänsä vapaissa vaaleissa.

Applebaumin entiset ystävät ovat väkeä, jota hän kutsuu ranskalaisen esseisti Julien Bendan sata vuotta sitten luomalla käsitteellä kirjurit. He ovat ajattelijoita, älymystöä, journalisteja, bloggareita, kirjailijoita ja taiteilijoita, joita ilman autoritäärisinkään poliitikko ei pystyisi saamaan, saati pitämään valtaa käsissään.

                                                             ***

Toinen ajattelija, jonka Applebaum nostaa esiin, on totalitarismin kuuluisin tutkija, filosofi Hannah Arendt, joka pyrki ymmärtämään diktatuureja ihmisen autoritääristen luonteenpiirteitten kautta. Eihän Arendt toki siihen pysähtynyt, eikä niin tee Applebaumkaan, mutta jonkinlaisen pohjan kirjureiden toiminnalle sieltä kyllä löytää.

He ovat osa uutta oikeistoa, jolle mikään entinen ei ole pyhää. Kaiken voi vaihtaa. Kaiken voi tuhota. Valehteleminen on sallittua, eikä mistään poliittisesta korrektiudesta tarvitse välittää. Heille ihmiset eivät ole tasa-arvoisia, eikä heitä tarvitse niin myöskään käsitellä. 

Oma etu on heille konkreettisesti kaiken edellä, niin kuin voimme huomata vaikkapa Venäjän presidentti Vladimir Putinin palatsinrakennushankkeesta, joka ei varmasti olisi onnistunut edes Venäjän presidentin palkalla.

                                                              ***

Kun Applebaum kirjoittaa demokratian iltahämärästä, hän on tosissaan. Demokratiamme on vaarassa, eikä vain siksi, etteivät kaikki jaksa uskoa äänestämällä saataviin muutoksiin, vaan siksi, että maailmamme on niin pahasti jakautunut. Rikkaat uivat rahoissaan, kun köyhät kaivelevat ruokaa roskiksista.

Läntiset demokratiat eivät valtiomuotona ole olleet aina, eivätkä ne pysy demokratioina kovin helposti. Niiden eteen on tehtävä työtä. Niitä vastaan hyökkääviä vastaan on puolustauduttava.

"Liberaalit demokratiat", Applebaum kirjoittaa, "ovat aina vaatineet kansalaisilta jotakin: osallistumista, keskustelua, yritystä, kamppailua. Ne ovat aina vaatineet tiettyä kakofonian ja kaaoksen sietoa kuten myös jonkinlaista halukkuutta vastustaa kakofonian ja kaaoksen aiheuttajia."

Yhdysvalloissa yritetään tänään juuri tätä. Siellä on selvitty Trumpin aiheuttamasta kaaoksesta äänestämällä. Sikäläinen demokratia astui syvälle iltahämärään, mutta pimeydestä voi aina nousta valoon.

Meidänkin on syytä tunnistaa omat kirjurimme ja omat maailmamme hämärtäjät. Ei riitä, niin kuin toimittaja Yrjö Rautio kirjoitti mainiossa kolumnissaan Helsingin Sanomissa, että yrittää räksyttää vähän vähemmän kuin eniten räksyttävät.

Me tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme tietoa ja me tarvitsemme kaikki ihmiset huomioon ottavaa demokratiaa.

Applebaum aloitti kirjansa juhlista ja päättää ne viime kesänä pitämiinsä. Vierasjoukko on vaihtunut kahden vuosikymmenen takaisesta. Paikalla on niin puolalaisia naapureita kuin poliitikkoja ja tutkijoita ympäri maailman. Koska he, paikalliset ihmiset ja kosmopoliitit pystyvät keskustelemaan keskenään, pystymme me muutkin. Siis jos vain tahdomme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Routa rikkoo tanssin rajoja