Putin toistaa Venäjän vallankumousten kaavaa
En muista kuka sen sanoi, mutta erinomaisesti ajatteli, kun kuvasi 1900-luvun maailmansotia yhdeksi ainoaksi sodaksi, jossa voittajaksi selviytyi Saksa. Niinhän siinä kävi. Natsidiktatuurin raunioista nousi talousmahti, joka ilman pienintäkään epäilystä johtaa Eurooppaa.
Englantilainen historioitsija Orlando Figes ottaa samanlaisen vuosisataisperspektiivin katsellessaan nyky-Venäjää teoksessaan Vallankumouksen Venäjä 1881-1991. Emme nimittäin pysty ymmärtämään Vladimir Putinin diktatuuria kohti luisuvaa järjestelmää ajattelematta sitä jatkumoksi, joka alkoi jo 1800-luvun lopulla.
Kun aikoinani luin Leo Tolstoin Sotaa ja rauhaa luulin ymmärtäväni yhden asian Venäjästä ja sen valtarakenteista, nimittäin sen, miten myöhemmät ja tulevat vallankumoukset Venäjällä tapahtuvat aina täsmälleen samalla tavalla: tarvitaan vain vallan huipun valtaaminen. Bolshevikit korvasivat heitä edeltäneen neuvosten virkakoneiston omallaan ja Putin nyt omallaan.
Koko valtion rakenne musikoineen ja tehdastyöläisineen, torimummoineen ja kadunlakaisijoineen, hiilikaivostyöläisineen ja byrokraatteineen on ja pysyy. Vallan saa se, joka sen ylimmän huipun ottaa.
Samalla tavalla tuntuu myös Figes ajattelevan, kun väittää, ettei venäläisrahvasta edes kiinnosta se, kuka heitä hallitsee, sillä rahvaan elämä on aina ollut ja on aina oleva samanlaista ikeen alla elämistä.
***
Vladimir Lenin ymmärsi tämän ja pystyi kaappaamaan vallan sangen pienen kommunistisen puolueensa turvin. Me jälkeen tulevat olemme luoneet oman käsityksemme vallankumouksesta pikemminkin Sergei Eisensteinin suurenmoisen Lokakuu-elokuvan (1928) tarinan mukaan.
Heikko oli Josif Stalininkin asema, mutta niin vain entinen georgialainen maantierosvo nappasi vallan käsiinsä ja piti siitä kiinni viimeiseen hengenvetoonsa tavalla, joka on verisyydessään vailla vertaa.
Toki Stalinilla oli oppi-isänsä, ja se oli tietysti Lenin, jonka leninismillä ei loppujen lopuksi ollut paljonkaan tekemistä marxilaisuuden kanssa. Sen sijaan Lenin opiskeli tarkasti Ranskan suuren vallankumouksen opetukset ja päätyi ajattelemaan, että jos jakobiinit olisivat aloittaneet sisällissodan parivuotisen valtakautensa aikana 1790-luvulla, he olisivat pysyneet vallassa.
Toki Venäjän sisällissotaan on monia syitä, eivätkä valkokenraalien hyökkäykset neuvostomaata vastaan olleet niistä mitättömimpiä, mutta sen sijaan, että olisi jäykistynyt kauhusta, Lenin näki sisällissodan keinoksi pitää bolshevikit vallassa.
***
Neuvostoliitto kaatui lopulta siihen, ettei kukaan enää oikein uskonut koko rakennelmaan ja uuden, sosialistisen ihmisen kasvattamisen mahdollisuuteen. Muistan itse, miten ällistynyt olin, kun joskus 1970-luvulla silloinen NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev julisti Neuvostoliiton siirtyneen sosialismista kehittyvän kommunismin aikaan. Kukaan, joka maassa tuolloin vieraili, ei voinut ottaa vanhuksen horinoita tosissaan.
Mihail Gorbatshov sen sijaan otti vakavissaan tahtonsa pelastaa Neuvostoliitto. Hän halusi siivota vanhat stalinistit pois maan hallinnosta ja uudistaa sen talouden perinpohjin. Perestroikan lisäksi Gorbatshov vannoin avoimuuden eli glaznostin nimiin. Stalinin ajan rikoksia alettiin tutkia ja ennen niin vaarallisiksi koetut keskustelut sallittiin, ja niinhän siinä kävi, ettei savijaloillaan seissyt jättiläinen kestänyt moisia kokeiluja.
Juopon Boris Jeltsinin jälkeen valtaan hiipi turvallisuuspalvelussa koulutuksensa saanut ja ikänsä palvellut Vladimir Putin, ja peli oli jälleen selvä. Venäjällä palattiin vanhaan. NKP:n valtiokärjen kaappasivat kynsiinsä KGB-miehet ja alkoivat työntää maata jälleen kohti yhden porukan diktatuuria.
Jokaisen nyky-Venäjästä tai sen historiasta kiinnostuneen kannattaa lukea Figesin teos. Tieto Neuvostoliitosta lisääntyy, kun lukee Figesin vuosikymmenen takaisen suomennoksen Kuiskaajat. Siinä Figes pureutuu neuvostoihmisen arkeen Stalinin aikana, eikä se arki ollut helppoa eikä mukavaa.
Orlando Figes: Venäjän vallankumoukset 1881-1991. Siltala 2021. 377 s.
Kommentit
Lähetä kommentti