Mahtimiehet mellastavat, kansat kärsivät

Suomentaja Mari Janatuinen on löytänyt Ruth Ben-Ghiatin käyttämälle 'strongmen' -sanalle mainion suomenkielisen vastineen. Janatuinen kääntää sen 'mahtimiehiksi', ja osuu harvinaisen oikeaan. 

Ben-Ghiatin teos Mahtimiehet. Tyrannnien nousu, uho ja tuho (Atena, 2021) on puolestaan harvinaisen osuva kuvaus vaikkapa Ukrainassa mellastavalle kalsarimyrkyttäjälle.

New Yorkin yliopiston historian professori Ben-Ghiat esittelee kirjassaan 17 miestä, jotka ovat säälittä ja hirveyksiä tehden rakentaneet itsestään mahtimiehiä harhaiseen ihmiskuvaansa ja häikäilemättömyyteensä turvautuen.

Esimerkiksi Venäjä sotaisa johtaja Vladimir Putin ei suinkaan ole ensimmäinen kaltaisensa maailmassa viimeisen vuosisadan aikana. Ben-Ghiat kirjoittaa, kuinka nykyisten mahtimiesten juuret ulottuvat pitkälle:

"He kierrättävät retoriikkaa ja toimia, jotka ovat peräisin autoritaarisuuden syntyajoilta, 1920-luvulta", Ben-Ghiat kirjoittaa, kun niputtaa yhteen niin Benito Mussolinin, Adolf Hitlerin, Silvio Berlusconin, Mobutu Sesesekon, Muammar Gaddafin, Donald Trumpin kuin Putininkin.

 

Ruth Ben-Ghiat. Kuva: Atena kustannus.

                                                                ***

Kaikkia mahtimiehiä yhdistää Ben-Ghiatin mielestä muutama asia. He uskottelevat itselleen ja ryöstämilleen alamaisille, miten tavoitteena on luoda mahtavalle kansakunnalle vielä mahtavampi tulevaisuus maailmanvaltiaana.

He käyttävät silmitöntä propagandaa, jossa mitään, mistä voidaan valehdella, ei jätetä valehtelematta. No miettikää nyt: Putin julistaa aivan vakavalta naamalta, kuinka Venäjä hyökkäsi Ukrainaan pelastaakseen maan ukrainalaiset ja maassa asuvat venäläiset fasistijuntan toteuttamalta kansanmurhalta!

Erityisen tärkeää mahtimiehille on korostaa omaa miehisyyttään. Se, että Putin esiintyy valokuvissa ylävartalo paljaana on pientä siihen verrattuna, että esimerkiksi Gaddafi raiskasi lukemattoman määrän seksiorjia, mutta samaa sukua tämä on. Niin tai muistattehan Berlusconin bunga-bunga -juhlat tai Trumpin puheet siitä, että hän se on poika, joka kouraisee ketä naista tahansa haluaa.

Ja kun seuraamme rahaa, näemme, mitä mahtimiehet erityisesti arvostavat. He varastavat niin paljon kuin ehtivät. He rakentavat hallintokulttuurin, joka korruptoi jokaisen siihen osallistuvan, ja he käyttävät siekailematta väkivaltaa, jos mikään muu ei riitä. Siihen he tarvitsevat myös järjestäytynyttä rikollisuutta.

                                                                ***

Pahinta kaikessa on, että monet heistä ovat päässeet valtaan aivan laillisin keinoin. Läheskään kaikkien ei ole tarvinnut kaapata valtaa, sillä propagandan sokaisemat ja suureen tulevaisuuteen uskovat kansalaiset ovat tarjonneet sen heille suurinpiirtein hopealautasella.

Järjetön määrä naisia tarjoutui Mussolinin leikkikaluiksi ja vielä järjettömämpi määrä kaikenlaisia ihmisiä mekkaloi hänen poliittiset vastustajansa hiljaisiksi. Hitlerin rikokset meillä on niin hyvin tiedossamme, ettei niitä tarvitse mitenkään kerrata.

Tyypillistä mahtimiehille on, että he paljastavat todelliset tavoitteensa pikkuhiljaa. Ei Unkarin Viktor Orbaniakaan vallittu ensimmäisellä kerralla nujertamaan kansalaisyhteiskuntaa, eikä syrjäyttämään demokraattisia päätöksentekoelimiä niin, että hän hallitsee pelkkien omien asetustensa voimalla. Putinin tehtävähän oli pelastaa ei suinkaan Venäjä, vaan presidentti Boris Jeltsin ja hänen sukunsa syytteiltä.

Surullisinta mahtimiesten johtamien maiden kansalaisten ja meidän muiden kannalta on, että jokainen heistä joutuu koko ajan valehtelemaan lisää ja jahtaamaan poliittisia vastustajiaan entistä verisemmin. Erityisen tärkeää on, niin kuin olemme viime vuosina huomanneet Putinin vastustajien kohdalla, että heidän on ymmärrettävä, etteivät he ole missään päin maailmaa turvassa. 

Toisaalta, jos Putinin vastustajat tuntevat yhtään esimerkiksi Neuvostoliiton historiaa, he saattavat muistaa, että vallankumouksen jäähakku yhytti Lev Trotskin niinkin kaukaa Moskovasta kuin Meksikosta.

                                                                ***

Ben-Ghiat on siitä lohdullinen kirjoittaja, että kerrottuaan tämän kaiken, hän muistuttaa meitä, miten maailma on aina päässyt myös eroon mahtimiehistä. Mussolini hirtettiin, Hitler teki itsemurhan, Gaddafi löytyi maantien alittavasta siltarummusta ja Saddam Hussein maakuopasta.

Turkin Recep Tayyip Erdoganin valta horjuu, Chilen Augusto Pinochet näki rakennelmansa kaatuvan, Idi Amin ja Mohammad Siad Barre ajettiin maanpakoon. Voi olla, että Ukrainaan hyökännyt Putinkin teki viimeisen virheensä 24.2.2022.

Ruth Ben-Ghiat: Mahtimiehet. Tyrannien, nousu, uho ja tuho. Atena, 2021. 446 s.