Sukupuolestaan vapautetut osaavat kyllä ajatella!
Muutama vuosi sitten törmäsin merkilliseen asiaan. En muista, kenestä varhaisesta suomalaisesta, yliopiston käyneestä merkkinaisesta luin, mutta löytö oli kyllä uskomaton. Jos suomalainen nainen halusi 1800-luvun lopulla aloittaa opinnot yliopistossa, hänen piti anoa vapautusta sukupuolestaan! Nainen ei siis kelvannut yliopistoon ennen kuin mukautui sen miehisiin arvoihin ja luopui tärkeästä osasta itseään.
Tarina tuli mieleeni, kun luin Rebecca Buxtonin ja Lisa Whitingin toimittamaa artikkelikokoelmaa Filosofian kuningattaret - Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö (niin & näin, 2021). Tässä joukkorahoitetussa kokoelmassa tekijät esittelevät kaksikymmentä naista, jotka ovat vaikuttaneet filosofian kehitykseen 2500 vuoden aikana eri puolilla maailmaa.
Minulle kirja teki hyvää. Kun kaivelin omasta kirjahyllystäni liki 900-sivuisen hakuteoksen nimeltä The Cambridge Dictionary of Philosophy (1995), Gunnar Aspelinin 600-sivuisen teoksen Ajatuksen tiet (1957) ja Bernard Russelin kaksiosaisen, hyvinkin tuhatsivuisen Länsimaisen filosofian historian samalta vuosikymmeneltä, en löytänyt niistä juuri yhtään naista.
Aspelin ja Russel vaikenevat naisista täysin, Cambridgen hakuteos sentään tunnistaa Sokrateen arvostaman Hypatian, mutta esimerkiksi Simone de Beauvoir esitellään vain hakusanan 'eksistentialismi' alla.
Itselleni näistä kahdestakymmenestä esitellystä kirjoistaan tuttuja ovat de Beuvoir, Mary Anne Evans, joka julkaisi miehen nimellä eli George Eliotina, ja ajatuksiini valtavasti vaikuttanut Hannah Arendt.
***
On tietysti totta, että minun kirjahyllyni esimerkkikirjat ovat jo osin ikääntyneitä, mutta edelleenkin ne muodostavat filosofian historian kovan ytimen. Onneksi sentään Jostein Gaardner esitteli mainiossa nuorille tarkoitetussa Sofian maailmassaan (1991) jopa jonkun naisfilosofinkin, vai muistanko väärin, että vain yhden eli de Beauvoirin?
Niin että kirja naisajattelijoiden ajatuksista on mitä lämpimimmin tervetullut. Harmi vain, että kun tekijöiden on pakko esitellä kaksikymmentä ajattelijaa 200 sivussa, kenenkään pohdiskeluihin ei päästä uppoamaan kovin syvälle. Toki nämäkin artikkelit oheislukemisluettelon kanssa ovat omiaan ohjaamaan filosofiasta kiinnostuneita ihan oikeiden tutkimusten pariin.
***
Arvokkainta Filosofian kuningattarissa on se, että kirjoittajat esittelevät eivät vain ajallisesti pitkän kaaren ajattelijoita, vaan ennen kaikkea naisia monista kulttuureista eri puolilta maailmaa Kiinasta Kreikan kautta Intiaan ja islamilaiseen maailmaan, Eurooppaan ja Amerikkaan. Onpa mukana suomalaisen Minna Salamin esiin nostama jorubafilosofi Sophie Bosedwe Oluwole nyky-Nigeriasta.
Aikalaisistamme Angela Davis taidetaan meillä tuntea ennen kaikkea afrokampauksestaan ja poliittisesta aktivismistaan, vaikka hän on tehnyt merkittävää tiedettä etenkin oikeutta ja lakia pohtiessaan.
Mary Wollstonecraftiin törmäsin vuosi sitten, kun hänelle pystytetystä patsaasta nousi melkoinen mekkala. Joka tapauksessa tämä Frankensteinin kirjoittaneen Mary Shelleyn äiti oli feministi jos kuka.
***
Yhtä asiaa en käsitä. Voi olla, etten, mies kun olen, ymmärrä, miksi kirjoittajat esittelevät kohteitaan useasti näiden etunimillä. De Bauvoirista tulee Simone, vaikka maailmassa ei varmasti ole yhtään ihmistä, joka on kirjoittanut Sartresta Jean-Paulina. Haetaanko etunimillä lämpöä ja helppoa lähestyttävyyttä? En tiedä.
Nimiasia tökkäsi silmääni ihan sen vuoksi, että takavuosina sanomalehtien urheilusivuilla miehet menestyivät sukunimillään, mutta naiset etunimillään. Harri Kirvesniemi oli aina Kirvesniemi, mutta hänen suurenmoinen hiihtäjäpuolisonsa pelkkä Marja-Liisa, mutta noiden juttujen kirjoittajat olivatkin miehiä.
Rebecca Buxton & Lisa Whiting: Filosofian kuningattaret - Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö. niin & näin, 2011. 218 s.
Kommentit
Lähetä kommentti