Minuuden vähintään kolme puolta
Kukaan ei voi ainakaan sanoa, etteikö tanssija ja esiintyjä Satu Rinnetmäki olisi rohkea ihminen. Kajaanin Generaattorin lavalla ensi-iltansa saanut tanssi-, puhe-, terapia-, maalaus- ja autenttinen liike -esitys poikkeaa nimittäin huomattavasti siitä, mitä nykytanssiesitystä katsomaan tullut odottaa.
Rinnetmäki hyppää yli ammattirajojen laajentamalla osaamistaan tanssista koreografiaan, mutta ennen kaikkea Rinnetmäen Me, Myself and I on syvä sukellus nuoren, perfektionismistaan kärsineen naisen mieleen.
Lavalla me seuraamme Satu Rinnetmäkeä, joka esittää roolihenkilöä nimetä Satu Rinnetmäki. Kyse on siis autofiktiosta, ja kun jatkossa puhun Rinnetmäen ajatuksista, ne ovat ajatuksia, jotka käsikirjoittaja Rinnetmäki panee esiintyjä Rinnetmäen puhumaan.
Yksinkertaista. Loppujen lopuksi.
***
Vuosi sitten Rinnetmäki, siis se oikea, sai elämänsä ensimmäisen apurahan koronan ansiosta. Kun ajatus sooloesityksestä oli jo joitakin aikoja sitten syntynyt, nyt oli aika tarttua ajatukseen.
Teoksensa ohjelmalehtisessä Rinnetmäki kirjoittaa unelmoineensa häpeilemättömästä, traumoista irtipäässeestä, uljaasta, inhimillisestä, epätäydellisestä, vahvasta ja herkästä, rumasta ja kauniista esityksestä, ja uskokaa tai älkää, sellainen siitä myös tuli, alaston, riipaisevuuteen asti rehellinen, mutta samalla yllättävän hauska kokonaisuus.
Nykytanssiesityksen ymmärtämisessä on aina omat ongelmansa, joista suurin on se, miten vaikeaa lavalla nähtyä liikettä on kielellistää. Nyt sitä ongelmaa ei ole, sillä Rinnetmäki on itse äänessä melkeinpä koko esityksen ajan samalla, kun kaivaa itsestään autenttista liikettä, jotakin, joka vain tulee ja vie mennessään.
***
Satu Rinnetmäki ehtii esityksensä aikana myös istahtaa korituoliin miettimään Satu Rinnetmäen asioita. Kuva: Minna Hyvönen
Me, Myself and I -esityksellä on harvinaisen vahva teoreettinen pohja, jonka Rinnetmäki myös esityksensä aikana avaa. Hän on uransa aikana perehtynyt niin tietoisuuden harjoittamiseen kuin Alexander-teknikkaan ja TRE-menetelmiin. Tärkeitä opastajia tuolla matkalla on ollut kaksi, Timo Klemola ja Kirsi Monni.
Heidän avullaan ja itseensä perentymällä Rinnetmäki hahmottaa itsestään vähintäänkin kolme puolta, sisäisen lapsen, Ykän ja vastuullisen ja järkevän aikuisen. Jos kolmijako kuulostaa jonkun mielestä tutulta, niin sitähän se onkin, mutta hieman eri viitekehyksestä, transaktioanalyysistä, jossa kolme minätilaa on nimetty lapseksi, vanhemmaksi ja aikuiseksi.
Rinnetmäen sisäisen lapsen avainkokemus on kuusivuotiaana koettu perheväkivaltatapaus, jota hän tietysti piti omana syynään ja lupasi olla lopun elämänsä ajan kiltti tyttö, ettei tapaus toistuisi.
Ykän Rinnetmäki on napannut Klemolalta. Se on se tyyppi, joka puhuu ja puhuu päässäsi ja jolle mikään ei koskaan riitä. Vastuullinen ja järkevä aikuinen puolestaan sovittaa näitä kahta niin, että ihmisen voimat riittävät juuri siihen, mihin niiden on riitettävä niin, ettei kenenkään tarvitse tavoitella taivaita.
***
Vaikka Rinnetmäki purkaa lavalla vakavia tuntojaan ja traumojaan, esitys ei tietenkään ole mikään terapiaistunto, päinvastoin. Rinnetmäellä on lavalla välillä niin hauskaa, ettei malta olla nauramatta omille puheilleen eikä yleisön kannustaville reaktioille, joita toki koronamaskit piilottavat.
Se, miten tärkeä esitys Me, Myself and I Rinnetmäelle on, käy selville viimeistään esityksen jälkeisissä kiitoksissa. Harvoinpa olen nähnyt esiintyjän niin liikuttuneena kuin Rinnetmäki oli. Sisäinen lapsi oli saanut leikkinsä, Ykä oli kerrankin vaiennettu ja vastuullinen, järkevä aikuinen oli asettanut esityksen riman sellaiselle korkeudelle, että Rinnetmäki ylitti sen vaivatta.
Muutaman kotiesityksen (su 13.3. klo 15, la 19.3. klo 19 ja su 20.3. klo 13) jälkeen teos lähtee ensi syksynä lukiokiertueelle. Se kuuluu myös Taidetestaajat-ohjelmaan lukuvuonna 2022-2023. Parempaa kohdeyleisöä sille on vaikea keksiä.
Me, Myself and I
Ensi-ilta Generaattorissa la 12.3.3021
Koreografia, käsikirjoitus, esiintyminen ja visuaalinen suunnittelu: Satu Rinnetmäki
Valot ja tekniikka: Karoliina Kuvaja
Visuaalinen keskustelukumppani: Piki Paananen
Graafinen suunnittelu: Petra Karvonen
Valokuvat: Minna Hyvönen
Tuotanto: Vaara-kollektiivi. Esityksen tekemistä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Routa Company residenssin muodossa.
Kommentit
Lähetä kommentti