Kesän ehdottomasti riemastuttavin lukukokemus

 

Bernardine Evaristolta on tähän mennessä suomennettu vain kaksi kirjaa. Kuva: Jennie Scott

Aloitetaan vaikkapa GG:stä, Bernardine Evariston Tyttö, nainen, toinen -romaanin (WSOY) valloittavasta yli yhdeksänkymppisestä isoisoäidistä, joka katsoo maailmaa juuri niin avarasti kuin jokaisen toivoisi katsovan, mutta johon taitaa päästä vain pitkän ja antoisan elämän elänyt.

GG ei nimittäin häkelly juuri minkäänlaisista tilanteista, ei edes siitä, kun hänen Meganista Morganiksi ja sukupuolettomaksi muuttunut lapsenlapsensa tulee kylään sukupuoltaan korjanneen puolisonsa Bibin kanssa. GG katselee ja kuuntelee nuoria hetken ja tekee heille ehdotuksen: "Sinähän voit vaikka kutsua kaikki sukupuolikaverisi tänne asumaan ja elätte omanlaistanne elämää täällä."

Sukupuolikaverisi :) En tiedä, minkä englanninkielisen sanan Kaijamari Sivill on kääntänyt näin, mutta onhan Sivillin käyttämä termi kerrassaan valloittava, mutta niin on koko romaanikin, kesän ainakin tähänastisista riemastuttavin ja ravistelevin lukukokemus.

Evaristo kertoo nimittäin ihmisistä, jotka ovat sukupuoliltaan mitä kukin sattuu olemaan, mutta sen sijaan, että hän alkaisi tavattomasti problematisoimaan lesbona tai homona elämistä, ne vain ovat kirjan toiseutettujen sankarien ominaisuuksia niin, että se, mikä on tärkeää, tapahtuu paljolti sukupuolista piittaamatta olkoonkin, että ns. tavisten ennakkoluulot räiskähtelevät kyllä pintaan, kun Evariston ihmiset sattuvat suurimmaksi osaksi olemaan vielä mustia.

                                                          ***

 

Evaristolta on tähän asti suomennettu vain yksi teos, Keisarin kullanmuru, Lontooseen sijoittuva suurenmoinen runomittainen historiallinen rakkauskertomus Rooman keisariajalta 200-luvulta. 

Luovan kirjoittamisen professori Evaristo on toki julkaissut useita romaaneja, mutta tuo Johnny Kniga -kustantamon julkaisema suomennos vuosituhannen alusta on todellakin ainoa Tyttö, nainen, toinen -romaanin lisäksi suomeksi ilmestynyt romaani.

Tälläkään kertaa Evaristo ei tyydy kirjoittamaan sellaista suorasanaista proosaa, johon olemme tottuneet, vaan vie tekstiään aivan käsittämättömän hienosti ja kepeästi ilman ainuttakaan suoraa sitaattia, vaikka kirjan kaksitoista ihmistä puhuvat ja ajattelevat niin kuin oikeat ihmiset vain tekevät.

Romaani kertoo siis kahdentoista ihmisen tarinat. Eräänlainen kehyskertomus on ikänsä teatterin marginaalissa rimpuilleen Amman, joka vihdoin pääsee näyttämään kyntensä, kun saa ohjata kirjoittamansa näytelmän Dahomeyn viimeisestä amatsonista maan kansallisnäyttämölle.

Kaikki muut esille tulevat ihmiset ovat jollakin tavalla sidoksissa Ammaan tai ainakin osallistuvat läpimurtonäytelmän ensi-iltaan.

                                                           ***

Minulle on tähän asti jäänyt epäselväksi, mitä sanapari intersektionaalinen feminismi oikein tarkoittaa, muttei enää. Kaikenlaista sortoa vastaanhan aatteen kannattajat käyvät, eikä siinä sen kummempaa, mutta se, miten yksinkertaisesti Evaristo tämänkin asian avaa saarnaamatta tai alleviivaamatta, on kerrassaan mestarillista.

Vaikka Evaristo kuvaa sortoa, Megan/Morgania ja hänen moninaisia sukupuolikavereitaan, hän ei todellakaan ole sitä mieltä, että kärsimys jalostaa tai vaikkapa lesbous suojelee ihmistä toisten alistamiselta.

Sukupuolikavereissa on monenlaista kulkijaa aina sadistisista rakastettujensa maailmasta eristäjistä alkaen. Tällaisen valkoisen, keski-ikäisen cis-heteromiehenkin on helppoa ja turvallista lukea Evaristoa, sillä tämä käsittelee tarinoidensa miehiä ihan yhtä suoraan ja rakastavasti kuin kaikkia mahdollisia sukupuolia edustavia.

Yksinkertaisesti: Evaristolle ihmisten sukupuolilla ei ole oikeastaan minkäänlaista merkitystä. Se, miten ihmiset elävät ja miten he toisiaan kohtelevat, ratkaisee. Jos missä, niin tässä termi ihmisyys on enemmän kuin kohdallaan.

Romaanin nimi on oivaltava. Suuri osa meistä syntyy tytöiksi ja kasvaa ja kasvatetaan naisiksi. Siinä sivussa on kuitenkin menossa toisenlainen, toiseuttamisen prosessi. Sen Evaristo paljastaa, ja sen, ettei kenenkään harrastamaan toiseuttamiseen tarvitse alistua.

Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen. Suomentanut: Kaijamari Sivill. WSOY 2022. 528 s.

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Liisa lavalle vimmalla ja voimalla

Nälkämaan Jussit ovat tositelkkariakin todempia

Routa rikkoo tanssin rajoja