Klovnit ilmastoahdistusta purkamassa
Melkein päivälleen kahdeksan vuotta sitten istuin silloisen Hauholan koulun auditoriossa odottamassa sitä hetkeä, kun Janne Kinnunen raahaisi varustekassissa Matias Niemisen lavalle ja alkaisi kiusata tätä oikein perusteellisesti.
Tuosta hetkestä alkoi ehkäpä yksi Vaara-kollektiivin historian tärkein teatteripuheenvuoro, Eino Saaren Kinnusen koulukokemusten pohjalta ohjaama Tänään koulun jälkeen. Nyt ei hyssyteltäisi. Nyt yläkoululaiset näkisivät, mitä kiusaaminen pahimmillaan voi olla, mutta heillä oli myös kaikki valta lopettaa Niemisen rääkkääminen heti, kun siltä alkoi tuntua. Ja melko pian alkoi.
Tuo kahdeksan vuoden takainen ensiaamu tuli mieleen, kun katselin Vaaran uusimman tuotannon, klovneriateatteriesityksen Muutosta ilmassa ensi-iltaa Generaattorissa.
Siinä, missä TKJ paiskasi koko ongelman rujosti ja kaunistelematta nuorten katsojien syliin, Muutosta ilmassa -esitys lähtee siitä, että yläkoululaiset, joille esitys on suunnattu, tietävät ilmastonmuutoksesta niin paljon, että ovat jo valmiiksi ahdistuneet kaikesta kuulemastaan.
Nyt ei tarvitakaan, näin tekijät ajattelevat, lisää syyllistämistä ja kauhukuvia. Nyt tarvitaan keinoja käsitellä niitä moninaisia tunteita, joita ilmastonmuutos nuorissa ihmisissä aiheuttaa. Ja kun tunteita opitaan käsittelemään, näinkin tekijät tuntuvat tuumivan, toiminta ilmastonmuutosta vastaan muuttuu ainakin jonkin verran mahdollisemmaksi.
***
Näemme lavalla kolme mainiota klovnia, Anna Riskin, Karoliina Kuvajan ja Sara Saxholmin, jotka ovat myös esityksen taustavoimat. Näyttämöllä klovnit tekevät, mitä olemme klovneilta odottaneet näkemään, tanssivat, laulavat ja hassuttelevat, mutta puhuvat myös vakavia ja lohduttavat kaiken ilmastotiedon alle tuupertuvaa toveriaan.
Ääninauhalta kuulemme paitsi musiikkia, myös asiapuhetta, jossa käydään läpi niitä asioita, joita ilmastonmuutos on jo saanut aikaan. Samoin kuulemme liudan uusia tunnesanoja, joita omaksumalla voimme saada ilmastoahdistuksemme jotenkuten kuriin. Konkreettisiksi ne muodostuvat, kun klovnikolmikko esittää tunteet erilaisin ilmein, liikkein ja asennoin.
Ääninauhapuhe ei koskaan ole kovin hedelmällinen tapa kertoa asioista, ja nytkin meinaa käydä niin, että etenkin alun taustatietoisku venyy liian pitkäksi. Terävimmillään ja tehokkaimmillaan esitys on siinä vaiheessa, kun yksi klovneista alkaa esittää työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehille ihan oikean kokoisia ja nuorten suihin sopivia kysymyksiä ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta.
Se, että ihan yksinkertainen Miten käy, jos Grönlannin tai napa-alueiden jäätiköt sulavat? -kysymys saa virkamiehiltä vastaukseksi pilkuntarkkoja lauseita ministeriön Hiilineutraali Suomi 2035 -strategiapaperista ja kuulostaa näin katsojasta ongelmien vakavalta väistelyltä, ei ehkä tee aivan oikeutta valtioiden ponnistelulle yhteisen ongelman kimpussa, mutta tehokas tapa ristiriidan esittämiseen se ehdottomasti on.
***
Yksilölle tämäkään esitys ei pysty tarjoamaan kovin monta käytännön tapaa vastustaa ilmastonmuutosta, jos edes yrittää. Ala vegaaniksi ja lopeta lentäminen, joo-o, mutta millä tavalla tällaiset asiat vaikuttavat samaan aikaan, kun ihmiskunta ei millään tunnu pääsevän eroon fossiilisista polttoaineista? Äh. Tietysti yksilön on tehtävä se, mitä hän voi tehdä. On vain luotettava siihen, että pienistä puroista jne. Sitä paitsi ne pienet teot voivat helpottaa pienen ihmisen tuskaa.
Tarkoitus on, että koululaiset, jotka näkevät esityksen, eivät jää vain sen varaan. Elsa Lankinen on laatinut pakan tunnekortteja, joiden avulla luokat voivat purkaa omia surujaan ja ahdistuksiaan ja löytää intoa parantaa maailmaa omalta osaltaan.
Muutosta ilmassa on tilattavissa kiertueelle, ja ensimmäiset esitykset on jo varattu. Kotiesityksiä Generaattorissa on tänä vuonna vielä viisi.
Muutosta ilmassa
Ensi-ilta 29.10.22 Generaattorissa
Näyttämöllä: Anna Riski, Karoliina Kuvaja ja Sara Saxholm.
Musiikki ja äänet: Sara Saxholm.
Visuaalinen suunnittelu ja toteutus: Anna Riski ja Karoliina Kuvaja.
Ohjauksellinen apu ja klovnerian asiantuntija: Laura Rämä.
Graafinen suunnittelu: Petra Karvonen.
Esityskuvat: Minna Hyvönen.
Asiantuntija-apu: Elsa Lankinen.
Tekstilähteet Pekka Borg, Kaisa Happonen, Karri Miettinen, Taina Laane, Panu Pihkala ja työ- ja elilnkeinoministeriö.
Tuotanto: Vaara-kollektiivi. Tuotantotuki: Suomen Kulttuurirahasto ja Taiteen edistämiskeskus.
Kommentit
Lähetä kommentti