Romaani kirjasta, joka vapauttaa ihmisen
Olen toki lukenut yhdysvaltalaisen Anthony Doerrin Pulitzer-palkitun romaanin Kaikki se valo jota emme näe, ja vaikuttunut samalla tavalla kuin palkintoraati kymmenkunta vuotta sitten.
Miehen uusin suomennos Taivaanrannan taa on myös aivan erinomainen romaani niin kieleltään kuin kerronnaltaan, mutta ennen kaikkea eetokseltaan: kirja on loppujen lopuksi ja edelleen asia tai tavara, jolla on maaginen kyky vapauttaa lukijansa. Tässä tapauksessa sama teos vapauttaa lisäksi kolme eri aikoina elänyttä ihmistä ja tekee kunniaa juuri sille inhimillisen sivistyksen saavutukselle, jolle se kuuluu: kirjastoille.
Taivaanrannan taa kertoo siis kolmen saman kirjan kautta itsensä löytävän ihmisen tarinan. Orpotyttö Anna ei ole kovin hyvä ompelemaan eikä kirjomaan pappien juhla-asuja Konstantinopolissa vuonna 1453, mutta hän on erinomainen löytämään vanhoja käsikirjoituksia, joista lopulta yksi muinaiskreikaksi kirjoitettu osoittautuu kaikkia muita arvokkaammaksi ja jota hän oppii lukemaan ja tulkitsemaan.
Tässä ajassa vaikuttaa yliherkkä, kuulokkeilla maailman hälyn itsestään ulos sulkeva Seymour, jonka elämä on likipitäen yhtä raastavaa kuin Annan. Hänen ajassaan elää myös Korean sodan kokenut vanha mies, Zeno, joka lopulta löytää elämänsä tarkoituksen Annan pelastaman käsikirjoituksen riepaleiden kääntämisestä, eikä vain kääntämisestä, sillä hän onnistuu innostamaan kirjastossa hengailevan lapsijoukon tekemään käsikirjoituksen katkelmista kokonaisen näytelmän.
Konstancen Doerr sijoittaa avaruusalukseen reilun sadan vuoden päähän tästä hetkestä. Alus on jättänyt pilalle raiskatun Maan ja aloittanut vuosikymmeniä kestävän matkansa ihmiselämälle ehkä sopivan eksoplaneetan pinnalle. Ja niin vain Konstancekin törmää parituhatta vuotta vanhaan Antonios Diogeneen kirjoittamaan teokseen Thulen takaiset ihmeet, ja hänen kohdallaan kirja kirjaimellisesti pelastaa tytön keskellä avaruutta.
***
Saatoin kertoa hieman liikaakin kirjan juonesta, mutta en omasta mielestäni onnistunut spoilaamaan kenenkään lukunautintoa. Taivaanrannan taa on nimittäin riemastuttava matka ihmiseen ja hänen unelmiinsa, niihin ihmisenmittaisiin, jotka häntä tällä matkalla kannattelevat.
Näin siitä huolimatta, että jokainen kirjan nuori, niin Konstantinopolin Anna, Amerikan Seymour kuin avaruusaluksen Konstance, kohtaa ja näkee sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi koskaan nähdä. Doerr on onneksi sen verran ajattelevainen kirjailija, ettei hän lopulta kuvaile kauheuksia. Ne vain ovat, niin kuin vaikkapa ilmastonmuutos on.
Antonios Diogeneen lisäksi Doerr on paljon velkaa toiselle muinaiselle kirjalle ja kirjailijalle, nimittäin Lucius Apuleiuksen kohta kaksituhatta vuotta vanhalle latinankieliselle romaanille Kultainen aasi, jossa hän kuvaa satiirisesti miestä, joka toivoo muuntuvansa uljaaksi kotkaksi lentääkseen jumalten pitoihin, mutta huomaakin muuttuvansa aasiksi, jolla on edessään melkoisesti koettelemuksia.
Apuleiukseen viitatessaan Doerr todellakin osuu nappiin kirjastojen merkitystä pohtiessaan. Kuulin kesällä radiosta maininnan Kultaisesta aasista, eikä aikaakaan, kun Kajaanin kirjasto ilmoitti, että haluamani teos löytyy heidänkin varastostaan!
***
Kaiken lisäksi Doerr pui tiukasti sitä, miten helposti ihmisiin voi vaikuttaa ja miten heppoisin perustein he lähtevät mukaan kaiken maailman uskomuksiin. Muinaiskreikan lukeminen pelasti Annan ja samainen kirja koitui Konstancen parhaaksi oppaaksi, mutta Seymour-rassukka uskoi hänelle syötettyjä satuja varsin ikävin seurauksin.
Konstancen vaiheita kuvatessaan Doerr purkaa koko ajan sitä taakkaa, jolla tekniikan kehitys ja metamaailman rakentaminen ihmiseen vaikuttavat. Voi hyvinkin olla, että Googlen katunäkymien kuvaamisesta alkanut maailman täydellinen digitaalinen tallentaminen johtavat järjestelmään, jossa Konstance elää ja jossa lumemaailma muuttuukin lopulta todeksi.
No, niin kuin alussa kirjoitin, Doerrin mielestä vanhanaikainen käyttöliittymä kirja voi yllättäen osoittaa olevansa tulevaa tekniikkaakin tehokkaampi, ja niinpä hän omistaakin romaaninsa "Kirjastonhoitajille silloin, nyt ja tulevaisuudessa". Näihin sanoihin on helppo yhtyä.
Anthony Doerr: Taivaanrannan taa. Suomentanut: Seppo Raudaskoski. WSOY 2022. 554 s.
Kommentit
Lähetä kommentti