Riemastuttava tulkinta Juha Hurmeen täysosumatekstistä

Kilpakosijat Aram (Antti Hovilainen) ja Jooa (Heidi Syrjäkari) taistelevat Leasta (Tarja Heinula) Juha Hurmeen näytelmässä Making of Lea. Kuva: Jani Liimatta.

Nyt ollaan teatterin tekemisen ytimessä! Ja vieläpä suomalaisen teatterin syntyhetkissä.  

Kajaanin kaupunginteatterin tulkinta Finlandialla palkitun Juha Hurmeen näytelmästä Making of Lea on yhtä aikaa sekä hulvattoman hauska että tekijänsä ja katsojansa haastava tieto- ja tunnepaketti, joka vie mukaansa niin, että vielä seuraavana ja varmasti sitäkin seuraavana päivänä huomaa tirskahtelevansa ääneen kaiken sen kekseliään vuoksi, mitä on tullut nähneeksi.

Samaan aikaan Making of Lea on varsin vaativa näytelmä. Ei tee yhtään pahaa, jos katsoja tietää  Aleksis Kivestä jotakin muutakin kuin Seitsemän veljestä ja kuolintorpan. Jos on vielä sattunut lukemaan Kiven kirjoittaman ja suomenkielisen teatterin ensimmäisen näytelmän nimeltä Lea, tarjolla on sellaista kulttuurihistoriallista herkkua, että oksat pois.

Kaiken lisäksi Kajaanin version ja ensimmäisen ammattiteatteriohjauksensa tekevä näyttelijä Perttu Hallikainen onnistuu työssään erinomaisesti. Siitä pitää omalta osaltaan tärkeää huolta tekstistä ja tekemisestä silminnähden innoissaan oleva näyttelijäkunta. Näinhän Kivi pitää esittää! Hulvattomana suomen kielen kehittäjänä ja itseensä uskovana loistavana kirjailijana.

                                                                         ***

10.5.1869 on se päivämäärä, jota ennen suomenkielistä teatteria ei edes ollut olemassa. Tuon jälkeen oli. Nya Teaternin lavalla nähtiin Kiven Jeesuksen aikaiseen Palestiinaan sijoittama ihka oikea näytelmä, jossa publikaani Sakeuksen ja hänen tyttärensä Lean elämä mullistuu Sakeuksen puusta laskeutumisen jälkeen yhtä perusteellisesti kuin Suomessa esitettävän teatterin.

Lea kertoo yksinkertaisen, sanoisinko moraliteetin, rahaan rakastuneesta ja lesken viimeisenkin rovon ryöstävästä Sakeuksesta ja hänen tyttärestään Leasta, jota havittelee kaksikin nuorta miestä, joista toinen ahneuksissaan ja toinen puhtaasta rakkaudesta. Kun oikein tarkkaan ajattelee, Kiven asetelmahan on kerrassaan klassinen, eivätkä vaikkapa nykyajan elokuvan tekijät ole päässeet siitä sen pitemmälle.

Emelie Bergbom (Heidi Syrjäkari, vas.), Karl Bergbom (Antti Hovilainen) Alexsis "Stena" Stenvall (Mika Silvennoinen), Elisabeth "Lissu" Lindblad), Charlotte Raa (Tarja Heinula) ja Friedrich Evert (Tom Salminen) harjoittelevat Aleksis Kiven Leaa toukokuussa 1969. Kuva: Jani Liimatta.

Hurmeen kirjoittama ja kohta neljä vuotta sitten Kom-teatterissa ensi-iltansa saanut Making of Lea puolestaan kertoo toukokuisesta viikosta ennen Lean ensiesitystä, kun näytelmän tuottaneet Emelie (Heidi Syrjäkari) ja Karl Bergbom (Antti Hovilainen) huomaavat, ettei rahaa ole edes lavasteisiin. Kapuloita Bergbomin sisarusten touhuihin heittävät tietysti professori August Ahlqvist (Syrjäkari toisessa roolissaan) ja senaattori Agathon Meurman (Tom Salminen), joiden mielestä suomenkielistä teatteria ei olisi missään nimessä tehdä ilman heidän lupaansa.

Siinä sivussa Bergbomit yrittävät pitää Stenan (Mika Silvennoinen), niin kuin he ystäväänsä Kiveä kutsuvat, erossa viinan kiroista saksalaisen valelääkäri Friedrich Evertin (Salminen toisessa roolissaan) avulla. Kaiken tämän päälle näytelmän Leaksi kiinnitetyllä Charlotte Raalla (Tarja Heinula) on sellainen pieni ongelma, ettei hän osaa sanaakaan suomea, mutta näyttelijäthän osaavat opetella vuorosanansa ulkoa.

Ai niin. Koska Helsingfors oli tuohon aikaan vallan kansainvälinen kaupunki, näytelmässä puhutaan useita kieliä, mutta ei hätää, hyvä katsoja, nerokas kielenkääntökone pitää huolen siitä, että saat repliikeistä helposti selvää. 

Ja koska tuohon aikaan oli tapana, että herrasväellä oli piikansa, niin on myös Bergbomeilla, Elisabeth "Lissu" Lindbladh (Jukka Peltola), jonka osa on piian osa. Se, että Lean synnyttäjät tekivät kulttuurihistoriaa, ei tarkoittanut sitä, että he olisivat olleet jollakin tavalla erityisen ihmisystävällisiä ja tasa-arvoa tavoittelevia.

                                                                     ***

Agathon Meurman (Tom Salminen) ja August Ahlqvist (Heii Syrjäkari) innostuvat vallan vauhdikkaaseen menoon Making of Leassa. Kuva: Jani Liimatta.

Hurme kirjoittaa paitsi kulttuurihistoriaa, myös herkullisen kuvan näyttelijöiden työstä. Näytelmän tekijöille se tarjoaa ehtymättömän määrän mahdollisuuksia näyttää, mihin heidän mielikuvituksensa riittää.

Pari esimerkkiä.

Meurmanin ja Ahlqvistin tanssiesitys, joka on hilpeä kopio Ohukaisen ja Paksukaisen eli Stan Laurelin ja Oliver Hardyn tanssista, jonka avulla he pääsivät yhdessä monista elokuvistaan kapakkaan lännessä läpi vihamielisesti mulkoilevien revolverisankareiden.

Itse Lea-näytelmän toteuttaminen Laurelin ja Hardyn hengessä aivan hulvattomana, Topi Lindhin ohjaamana mykkäelokuvana, joka vaihtuu kuin taikaiskusta elävien näyttelijöiden esittämään Lean kosijoiden miekkataisteluun.

Lean loppumonologi Kiven näytelmästä. Kaiken kohelluksen ja paahtamisen jälkeen pieni hengähdyksen hetki herkän lapsuusmuiston parissa. Ja tietysti Kiven puheenvuoro Seitsemän veljeksen, tai Seitsemänä miehenähän romaani tuossa vaiheessa taisi vielä kulkea, merkityksestä ja tarkoituksesta: suomalaisuuden puolesta, ei ketään vastaan.

Suomenmielisten ylioppilaiden kuoro. Kun kuoro laulaa Kiven sanoin oksallaan elävästä oravaisesta, liikutus on varsin lähellä, mutta kuoron esillepano tekoviiksineen kertoo itse ensi-esitystilanteen absurdiudesta niin vastaansanomattomasti, että katsojan kyyneleet ovatkin naurun kyyneleitä. 

Minä pidin lisäksi tavattomasti niistä muutamista siveltimenvedoista, kun Meurman ja Ahlqvist avasivat Johan Vilhelm Snellmanin ajattelun hegeliläisiä juuria. Hengen fenomenologia oli kyllä miesten hallussa, muttei ehkä sittenkään heidän ymmärryksessään.

                                                                     ***

Kajaanin kaupunginteatteri on koko syksyn tarjonnut yleisölleen täsmälleen sellaista taiteellista teatteria, mitä se on luvannutkin tarjota. Taiteellisuus ei tässä tapauksessa ole mitään käsittämätöntä tai pönöttävää tai klassikoissa perinteiseen tapaan pyörivää, vaan raikasta, rempseää, hauskaa ja tunteisiin vetoavaa, aiheitaan päin, lainaisinko Kiven verbiä, rynkäisevää tekemistä.

Se, että Kajaanissa uskallettiin tarttua Hurmeen täysosumatekstiin, on kerrassaan suurenmoista. Tämän teatteriteon arvoa nostaa se, ettei sitten Kom-teatterin kenelläkään muulla ole ollut kanttia tehdä samaa.

Making of Lea

Ensi-ilta Seminaarin näyttämöllä 1.12.2022

Kirjoittanut Juha Hurme
Ohjaus Perttu Hallikainen
Skenografia Annukka Mäntynen (vier.)
Valosuunnittelu Jukka Laukkanen
Äänisuunnittelu Juho Lukinmaa
Videosuunnittelu ja -ohjaus Topi Lindh
Musiikin harjoituttaminen Eeva Hartemaa (vier.)
Kampaukset ja maskeeraus Riikka Hakamäki
Tarpeisto Ralina Matikainen

Näyttämöllä Tarja Heinula, Antti HovilainenJukka PeltolaMika SilvennoinenTom SalminenHeidi Syrjäkari

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tanssi yli Kirsikkapuiston

Minuuden vähintään kolme puolta