Sofokleen Oidipus Tarantinon mausteilla

Kuningas Laioksen surman nähneelle paimenelle (Stefan Kalberg) käy kalpaten Elias Keräsen ohjaamassa Kuningas Oidipuksessa. Kuva: Elias Keränen.

Kajaanin Harrastajateatterin 30-vuotisjuhlanäytelmä jatkaa klassikkolinjalla. Muistamme vielä Elias Keräsen ohjaaman Beowulf-musikaalin ja Keräsen ja Sami Sainion yhteisen Ei niin hiljaisen kansan. Tällä kertaa vastus on vielä näitäkin kovempi ja kuuluisampi, varsinainen klassikkojen klassikkojen klassikko, Sofokleen kohta 2500 vuotta sitten kirjoittama tragedia Oidipus.

Sofokleen Oidipuksesta olisi toki ollut tarjolla Otto Mannisen vuonna 1937 tekemää käännöstä tuoreempikin Veijo Meren tulkinta (1988), mutta sillä, minkä tekstin Keränen on ottanut käsittelyynsä, ei ole oikeastaan mitään merkitystä, sillä Keränen on yhdessä Heikki Mäkäräisen kanssa kajaanintanut koko tragedian tähän aikaan ja tähän kaupunkiin.

Perinteet olisivat vaatineet, että lavalla olisi nähty vain miesnäyttelijöitä ja jyhkeä kuoro viemään tarinaa eteenpäin, mutta Kajaanin harrastajat panevat pirstoiksi koko muinaisen esitystradition. Me pääsemme näkemään tutun tragedian niin vauhdikkaana ja kovaäänisenä ja väkivaltaisena versiona, että tämän arvion otsikko Sofokleen Oidipus Tarantinon mausteilla on vähintäänkin ansaittu.

Mutta älkää huolestuko. Kaikki oleellinen Sofokleen kuolemattomasta tarinasta on mukana, joskin se kuoro on vaihtunut enkelikaksikkoon (Sandra Kherzi ja Heli Heikkinen), joka vie tarinaa eteenpäin niin vastustamattoman ihastuttavasti, että oksat pois.

                                                                         ***

Kajaanissa kun ollaan, baarissakin pistäydytään. Edessä Iokaste (Niki Kunnas) ja hänen takanaan näytelmän enkelikaksikko (Heli Heikkinen ja Sandra Khezri). Kuva: Elias Keränen.

Niin. Nyt eletään Kajaanissa, jonka uudeksi kunkuksi Oidipus (kerrassaan mainio Ilona Oikarinen) on päätynyt. Tuota ennen hän on surmannut isänsä ja Kajaanin entisen kuninkaan Laioksen (Vilja Blomberg) ja nainut äitinsä Iokasteen (Niki Kunnas) tietämättä, että on tullut toteuttaneeksi Apollo-jumalan karmean ennustuksen. Tämä riittäköön juonesta, joka jokaisen pitäisi ainakin pääpiirteissään valmiiksi tuntea.

Siirrytään siis Oidipuksen esillepanoon.

Tulin jo kiitelleeksi enkelikaksikkoa, joka viilettää milloin missäkin ajassa, näytelmän lopussa tai takaumissa, yleisöä vauhdikkaasti eteenpäin vieden, mutta samaan draiviin yltää kyllä koko porukka.

Välillä pannaan tanssiksi, pidetään hillittömät bileet ja huuruiset jatkot, ja käydään varsin verisiä taisteluita, jotka muuttuvat sitä verisemmiksi mitä selkeämmin totuus Oidipukselle aukeaa. Paperisilppu saa esittää elokuvaverta, ja hienostipa esittääkin! Lopun laulu kitaran, viulun ja sellon säestämänä puolestaan onnistuu kertomaan, miten yksin Oidipus kaiken tapahtuneen keskellä lopulta on.

Kajaanin Oidipus (Ilona Oikarinen) on edelleen yhtä hämillään menneisyydestään kuin hän oli Kreikassa 2500 vuotta sitten. Kuva: Elias Keränen.

Vaikka Keränen ja Mäkäräinen ovat kajaanintaneet Mannisen vanhaa runokieltä, sitä on jäljellä ehdottomasti tarpeeksi. Ongelma on vain se, ettei Mannisen käännös oikein istu nuorten näyttelijöiden suihin. Joistakin repliikeistä on melkeinpä mahdotonta saada selvää, mutta se voi johtua myös siitä, että esityksessä on oikeastaan vain kaksi voimamerkintää, ffff ja pppp, jos musiikista sellaisia lainaisi.

Tekijät ovat varmasti tavoitelleetkin huutoa ja meteliä, mutta kun harrastajilla ei oikeasti ole vielä kykyä käyttää ääntä niin kuin ammattilaiset tekevät, huomasin kertaalleen jopa työntäväni sormet korviini.

                                                                              ***

Äh. Turhaan motkotan, sillä kokonaisuus paikallisine vitseineen ja siellä täällä tekstistä esiin nousevine kajaanilaiskuuluisuuksineen on tarinan traagisuudesta huolimatta hulvattoman hauska. Sitä paitsi lavalta vyöryy katsomoon sellainen tekemisen, heittäytymisen ja oppimisen ilo, jollaista näkee vain parhaissa harrastajien esityksissä, ja Kajaanin harrastajien Oidipus on juuri sellainen.

Muuten. Jos tämä Oidipus innostaa jotakuta tarttumaan muihin Sofokleen teksteihin, niin kerrottakoon, että Teos julkaisi neljä vuotta sitten neljä uutta käännöstä miehen näytelmistä. Tua Korhonen, Kirsti Simonsuuri ja Vesa Vahtikari eivät vain suomentaneet Trakhiin neitoja, Filoktetesta, Aiasta ja Elektraa, vaan varustivat ne mainioilla selityksillä. Ja suomennosten kieli on kerrassaan nautittavaa ja helppolukuista.

Kuningas Oidipus

Kajaanin Harrastajateatterin 30-vuotisjuhlanäytös.

Käsikirjoitus: Sofokles, suomennos: Otto Manninen, kajaaninnos: Elias Keränen ja Heikki Mäkäräinen.

Ohjaus: Elias Keränen

Rooleissa: Ilona Oikarinen, Heikki Hoppania, Niki Kunnas, Sandra Khezri, Heli Heikkinen, Stefan Karlberg, Mira Kemppainen, Piia Rautakorpi, Vilja Blomberg, Xavier Heikkinen.

Äänet ja sävellys: Samuli Kivelä

Valot: Smoke Moilanen

Maskit: Marja Mikkonen

Vaatteet: työryhmä

Koreografia: Heikki Mäkäräinen

Baaritiski: Pekka Moilanen ja Juha Kangasmäki

Käsiohjelma: Juha Seppänen

Tuotanto: Petja Korkkonen, Kajaanin Harrastajateatterin hallitus.

Ensi-ilta: 26.11. Jäljellä olevat esitykset: ke 7.12., ti 13.12., 14.12.,15.12.,18.12., 20.12., 21.12., 27.12., 29.1. ja 30.12. Kaikki esitykset alkavat klo 19. Esityksen kesto vajaat kaksi tuntia.