Peter Englund löysi toisesta maailmansodasta hetken, jolloin Minervan pöllö aloitti lentonsa

Peter Englundilta on ilmestynyt suomeksi kahdeksan teosta, niin laajoja historioita kuin esseekokoelmia. Kuva:Thron Ullberg / WSOY.

Otsikko on kieltämättä pitkä ja mutkikas, mutta Peter Englundin uusimpaan kirjaan Marraskuu 1942 (WSOY, 2022) se istuu kyllä varsin vaivattomasti.

Minervan pöllöhän on se filosofian historiasta kuuluisa lintu, joka lennähti ihmisten tietoisuuteen ensimmäisen kerran G.W.F. Hegelin historianfilosofiasta. Oma Georg Henrik von Wrightimme purki ilmauksen merkityksen erinomaisesti omassa kolme vuosikymmentä sitten ilmestyneessä esseekokoelmassaan Minervan pöllö:

"Tunnetuilla sanoillaan Hegel tarkoitti, että vasta jonkin aikakauden lähestyessä loppuaan voimme ymmärtää sen tarkoituksen ja tosiolemuksen. Tämä pitää paikkansa niin yksilön elämänkaaressa kuin erottamistamme historian eri kausista."

Historian eri kaudet ovat tietysti meidän oma, ajatteluamme auttava konstruktiomme menneen hahmottamisessa, mutta jos ja kun Hegelin ja von Wrightin ajatusta katsoo laveasti - niin yksilön elämänkaaressa kuin historian eri kausista - ruotsalainen historioitsija Peter Englund on ehdottomasti onnistunut tiivistämään toisen maailmansodan käännekohdan tarkasti marraskuuhun 1942.

Jos olisi ollut tietoa ja jos olisi osannut tulkita sotauutisia ja rintama- ja kotirintamatapahtumia oikein, olisi jo tuolloin voinut olla varma liittoutuneiden voitosta ja natsien ja Japanin totaalisesta tuhosta.

Mitä ne Englundin marraskuusta 1942 esiin kaivamat asiat sitten ovat?

1. Neuvostoliitto motitti Stalingradiin pyrkineen Friedrich von Pauluksen valtavan armeijan.

2. Liittoutuneet löivät saksalaiset Pohjois-Afrikassa.

3. Liittoutuneet olivat aloittaneet Saksan ja Italian kaupunkeihin kohdistuneet terroripommitukset.

4. Liittoutuneet onnistuivat pysäyttämään Japanin etenemisen kohti Australiaa ja vieläpä niin, että Guadalcanalin saarella taistellut yksittäinen japanilaissotilas ymmärsi, mihin amerikkalaisten sotateollisuus pystyi ja miten Japani ei siihen pystynyt mitenkään vastaamaan.

5. Enrico Fermi sai tutkijaryhmänsä kanssa rakennetuksi chicagolaisessa urheiluhallissa maailman ensimmäisen ydinreaktorin, jonka toimivuudesta vakuututtiin toki vasta 2.12.1942.

Tämän kaiken Englund siis hahmottaa, mutta tuttuun tapaansa yksittäisten sotaan heitettyjen ihmisten, naisten ja miesten näkemänä.

                                                                       ***

Peli oli oikeastaan selvä jo marraskuussa 1942, mutta sota loppui vasta kahden ja puolen vuoden ja miljoonien tapettujen ihmisten ja kahden atomipommin räjäytyksen jälkeen. Niistä Englund ei kirjoita, mutta kun mietimme Minervan pöllöä, huomaamme, miten kauan voi mennä ennen kuin ymmärrämme jonkin aikakauden merkityksen.

Marraskuu 1942 - kohtalonkuukausi tavallisten ihmisten silmin on taattua, jo Pultavasta tuttua Englundia. Kirja esittelee lukijalleen 39 ihmisen vaiheet juuri tuon kuukauden aikana. Mukana on niin englantilainen pasifisti kuin kotirouvakin, japanilaissotilaita, korealainen seksiorja, saksalainen sukellusveneen kapteeni, neuvostoliittolainen tarkka-ampuja, Leningradin piirityksen kokeneita, erimaalaisia fyysikoita Chicagossa ydinpommin ongelmia ratkaisemassa kuin vaikkapa melkein kaksisataa päivää pelastuslautallaan keskellä Atlantia viettänyt purseri Poo Lim.

Monikaan heistä ei vielä tiennyt, mitä tuleman piti eikä kukaan ehkä japanilaista luutnantti Tohichi Wakabayashia lukuunottamatta ymmärtänyt rahtuakaan siitä, miten sota oli kääntämässä suuntaansa. Yksi syy tähän oli tietysti se, ettei kenelläkään ollut minkäänlaista tietoa siitä, miten kokonaisuus kehittyi. Esimerkiksi Saksassa varottiin visusti myöntämästä Stalingradin hirveää tappiota aivan niin kuin Adolf Hitler kielsi von Paulusta edes yrittämästä murtautumista saartorenkaasta.

Propagandan keinot olivat tänäkin päivänä tutut: Saksassa lehdille kerrottiin, mistä sai kirjottaa, mutta erityisen tarkasti valvottiin sitä, etteivät toimittajat käyttäneet kiellettyjä sanoja, joita taisi loppuvaiheessa olla jokunen tuhat.

                                                                    ***

Kirja rakentuu lyhyille, korkeintaan sivun mittaisille välähdyksille sen sankarien kokemasta. Silti lukijalle muodostuu pikkuhiljaa kokonaiskäsitys siitä, millaista vaikkapa hammaslääkärikommandossa Treblinkan tuhoamisleirillä työskennelleen vangin, Jechiel Rajchmanin elämä oli, tai miten yhtäkkiä puolalaispakolainen Danuta Fijalkowska sai syliinsä vauvan naiselta, jonka saksalaissotilaat hetikohta tappoivat.

Sattuma on juuri se sana, jota päiväkirjoihinsa kokemaansa kirjanneet korostivat. Suomenruotsalainen Kurt West tunsi jopa syyllisyyttä siitä, ettei hän kaatunut Syvärillä ensimmäisessä taistelussaan, vaan toveri hänen vierestään. Westille ei käynyt kuitenkaan niin kuin joillekin toisille Englundin esittelemille sotilaille, jotka vajosivat pikkuhiljaa syyllisyydestä apatiaan, jossa eivät enää välittäneet pätkääkään siitä, miten heille käy.

Niin, Marraskuu 1942 on monella tavalla tuttua Englundia. Hän kirjoittaa pienistä ihmisistä, joille kaikki tapahtunut tapahtui, ja tämä tekee Englundin tavasta kirjoittaa sotahistoriaa niin ainutkertaista ja myöhemmin matkittua. Englundilla on taito kuvata suuriakin tapahtumia yksilön kautta.  

Pultavan koskettavin ja paljastavin jakso on se, kun Englund kertoo, miten Pietari I kutsui hävinneen armeijan upseerit juhlimaan omien upseeriensa kanssa voittoaan taistelukentän keskelle pystytettyyn telttaan, jossa kaateli paloviinaa korkean omakätisesti upseerien laseihin haavoittuneiden valittaessa taistelukentällä.

Marraskuun vahvuus on se, miten kirkkaaksi Englund tekee sen, miten sodissa tai sotahistoriassa ei mukaan temmatun ihmisen kannalta katsottuna ole mitään kansakuntaa tai joukko-osastoa, jonka historia pitää kertoa ja jonka tappioluvut lasketaan jälkikäteen tuhansissa tai miljoonissa. On vain yksittäisiä ihmisiä, joilla tässä sattuman pelissä on panoksena ainutkertainen elämänsä puhuivatpa poliittiset tai sotilasjohtajat miten suuria tahansa.

Peter Englund: Marraskuu 1942 - Kohtalonkuukausi tavallisten ihmisten silmin. Suomentanut: Sorpa Hietanen. WSOY, 2022. 502 s.